Sosiaalihuollon viranomaisen oikeus luovuttaa asiakasta koskevia salassa pidettäviä tietoja

- muille viranomaisille ja yhteistyötahoille, yksityisille sekä lastensuojelun asiantuntijaryhmälle lastensuojelun tarvetta selvitettäessä ja lastensuojelua toteutettaessa

Asiakkaan suostumus tietojen luovuttamiseen
Salassa pidettävien tietojen antaminen asiakkaan hoidon ja huollon turvaamiseksi
Viranomaisen antaman tehtävän suorittamisen kannalta välttämättömien salassa pidettävien tietojen luovuttaminen
Salassa pidettävien tietojen antaminen asiakkaan suostumuksesta riippumatta eräissä muissa tilanteissa 

Asiakkaan suostumus tietojen luovuttamiseen

Silloin kun asiakkaan tietoja luovutetaan sivulliselle, lähtökohtana tulee olla se, että asiakkaalta tai hänen lailliselta edustajaltaan pyydetään siihen sosiaalihuollon asiakaslain 16 §:n mukainen suostumus. Jos alaikäinen kykenee ymmärtämään asian merkityksen, suostumus häntä itseään koskevien tietojen luovuttamiseen on pyydettävä lapselta, muutoin suostumuksen antaa hänen laillinen edustajansa, joka on pääsääntöisesti lapsen huoltaja.

Lapsen huoltaja tai muu laillinen edustaja ei voi antaa suostumusta asiakirjan luovuttamiseen, jos hänellä ei itsellään ole oikeutta siihen joko alaikäisen kielto-oikeuden tai viranomaisen toiminnan julkisuudesta annetun lain säännösten vuoksi.

Suostumus on luonnollisesti pyydettävä ennen tietojen luovuttamista. Suostumuksen tulee olla nimenomainen ja se voidaan antaa joko kirjallisesti tai suullisesti, jolloin suostumus kirjataan asiakasasiakirjoihin. Kirjallinen suostumus on suositeltavin tapa ottaa nimenomainen suostumus vastaan, koska ennakollisen suostumuksen olemassaolo voidaan näyttää näin varmemmin toteen. Asiakkaan nimenomainen suostumuksen tulee kaikissa tapauksissa perustua tietoon siitä, miksi hänen tietojaan luovutetaan ja mihin niitä käytetään.

Asiakkaan tai hänen laillisen edustajansa suostumus voi koskea koko luovutettavaa asiakirjamateriaalia tai vain osaa siitä. Asiakas voi myös aina peruuttaa suostumuksensa. Tällöin tulee arvioida, ovatko jäljempänä käsiteltävät asiakaslain tai julkisuuslain edellytykset tietojen luovuttamiselle ilman asiakkaan suostumusta olemassa. Tietojen luovuttamisesta sivulliselle on myös muistettava tehdä sosiaalihuollon asiakaslain 28 §:n mukainen merkintä asiakasasiakirjoihin.

Salassa pidettävien tietojen antaminen asiakkaan hoidon ja huollon turvaamiseksi

Vaikka lähtökohtana tietoja luovutettaessa sivulliselle tulee aina olla asiakkaan suostumus, on tilanteita, jolloin tiedon luovuttaminen on välttämätöntä asiakkaan hoidon ja huollon turvaamiseksi huolimatta siitä, että asiakkaan suostumusta ei ole voitu saada tai asiakas on kieltänyt tiedon luovuttamisen. Tiedon luovuttamisen edellytyksistä näissä tilanteissa on säännelty sosiaalihuollon asiakaslain 17 §:ssä.

Näissäkin tilanteissa sosiaalihuollon viranomaisen tulee kuitenkin pääsääntöisesti pyytää asiakkaan suostumus ennen tiedon luovuttamista, jos se on mahdollista ja asiakas kykenee suostumuksen pätevästi antamaan, ellei suostumuksen pyytäminen vaaranna toimenpiteet tarkoitusta.

Tarkoitukset, joihin tietoja voidaan antaa

Säännöksen mukaan sosiaalihuollon järjestäjä tai toteuttaja saa antaa salassapitosäännösten estämättä tietoa asiakirjasta, jos se on välttämätöntä asiakkaan hoidon, huollon tai koulutuksen tarpeen selvittämiseksi, järjestämiseksi tai toteuttamiseksi taikka toimeentulon edellytysten turvaamiseksi ilman asiakkaan suostumusta tai vastoin asiakkaan nimenomaista kieltoa.

Asiakaslain 17 § 1 momentissa on lueteltu kaikki lain sallimat tarkoitukset, joihin asiakasta koskevaa salassa pidettävää tietoa voidaan luovuttaa, vaikka suostumusta ei ole voitu saada tai asiakas on nimenomaisesti kieltänyt tietojen luovuttamisen.

Välttämätöntä tietoa voidaan luovuttaa ilman asiakkaan suostumusta seuraavissa lastensuojelun kannalta merkityksellisissä tilanteissa

1) asiakkaan hoidon tarpeen selvittämiseksi, järjestämiseksi tai toteuttamiseksi, jolloin tietoja voidaan luovuttaa esim. terveydenhuollon viranomaiselle tai

2) asiakaan huollon tarpeen selvittämiseksi, järjestämiseksi tai toteuttamiseksi, jolloin tietoja voidaan luovuttaa esim. lapsen lähipiiriin kuuluvalle henkilölle taikka

3) asiakkaan koulutuksen tarpeen selvittämiseksi, järjestämiseksi tai toteuttamiseksi, jolloin tietoja voidaan luovuttaa esim. opetustoimen edustajalle.

Säännös on tyhjentävä. Lisäksi edellytetään, kuten edellä on jo todettu, että suostumusta tietojen luovuttamiseen on asiakkaalta ennen tiedon luovuttamista pyydetty, ellei suostumuksen pyytämisen ole voitu arvioida vaarantavan toimenpiteen tarkoitusta. Suostumuksen antaa joko lapsi itse, jos hänellä on edellytykset ymmärtää asian merkitys, tai lapsen laillinen edustaja, eli huoltaja tai lastensuojelulain nojalla määrätty edunvalvoja.

Syyt, joiden vuoksi tietoa voidaan tarvita hoidon ja huollon turvaamiseksi

Sosiaalihuollon asiakaslain 17 § 1 momentissa oleva säännös niistä tilanteista, jolloin välttämätöntä tietoa asiakkaan hoidon, huollon tai koulutuksen tarpeen selvittämiseksi, järjestämiseksi tai toteuttamiseksi taikka toimeentulon turvaamiseksi voidaan luovuttaa, on myös tyhjentävä.

Ensinnäkin tietoa voidaan luovuttaa niissä tilanteissa, joissa henkilö on hoidon tai huollon ilmeisessä tarpeessa terveytensä, kehityksensä tai turvallisuutensa vaarantumisen vuoksi eikä hoidon tai huollon tarvetta muutoin voida selvittää taikka hoidon tai huollon toimenpiteitä toteuttaa.

Välttämättömän tiedon luovuttaminen edellä mainittuihin tarkoituksiin on säännöksen mukaan mahdollista myös niissä tilanteissa, joissa tieto on tarpeen lapsen edun vuoksi, vaikka asiakkaan tai hänen laillisen edustajansa suostumusta ei ole voitu saada tai hän on kieltänyt tiedon luovuttamisen.

Kolmannen ryhmän tilanteista, jolloin välttämätöntä tietoa voidaan luovuttaa ilman asiakaan tai hänen laillisen edustajansa suostumusta tai vastoin hänen kieltoaan, muodostaa tilanteet, joissa tieto on tarpeen asiakkaan välttämättömien etujen ja oikeuksien turvaamiseksi eikä asiakkaalla itsellään ole edellytyksiä arvioida asian merkitystä.

Mille tahoille tietoa voidaan luovuttaa

Kun tietojen antamista sosiaalihuollon asiakaslain 17 §:n nojalla koskevaa asiaa harkitaan, viranomaisen on siis kiinnitettävä huomiota siihen tarkoitukseen, mihin tietoja tarvitaan sekä siihen, onko olemassa lain tarkoittama tilanne, jolloin tiedon luovuttaminen on mahdollista, eli onko tiedon luovuttaminen välttämätöntä esimerkiksi lapsen edun vuoksi hänen huollon tarpeensa selvittämiseksi. Jos viranomainen arvioi, että tietojen luovuttamisen edellytykset ovat olemassa, on pykälän 2 – 4 momenteissa säännökset siitä, mille tahoille tietoja voidaan luovuttaa ilman asiakkaan tai hänen laillisen edustajansa suostumusta.

Viranomaiset tai toisen viranomaisen toimeksiannosta julkista tehtävää suorittavat

Säännöksen 2 momentin mukaan tietoja voidaan antaa toiselle sosiaalihuollon viranomaiselle, sen toimeksiannosta sosiaalihuollon tehtäviä suorittavalle henkilölle tai yhteisölle sekä muulle viranomaiselle. Toinen sosiaalihuollon viranomainen voi olla joko oman kunnan toinen sosiaalihuollon yksikkö tai muun kunnan sosiaalihuollon viranomainen. Toimeksiannosta tehtävää suorittavalla henkilöllä tai yhteisöllä tarkoitetaan yksityistä tai julkista palveluntuottajaa, jolta toisen kunnan sosiaalihuollon viranomainen hankkii ostopalveluna sosiaalihuollon palveluita.

Kunnan omalle toimeksiantokumppanille tietoja luovutetaan jäljempänä käsiteltävän viranomaisen toiminnan julkisuudesta annetun lain 26 § 3 momentin nojalla. Muulla viranomaisella voidaan tarkoittaa esimerkiksi koulu-, terveydenhuolto- tai poliisiviranomaista.  Sosiaalihuollon asiakaslain 27 § 3 momentin nojalla edellä mainitut tahot ovat salassapitovelvollisia myös heille puheena olevan säännöksen nojalla luovutetun tiedon osalta. 

Yksityisen sosiaali- ja terveydenhuollon toimijat

Sosiaalihuollon asiakaslain 17 § 3 momentin perusteella tietoja voidaan edellä mainittujen lisäksi luovuttaa myös yksityisen sosiaali- ja terveydenhuollon toimijoille. Sosiaali- tai terveydenhuolto on yksityistä silloin, kun palvelu perustuu palveluntuottajan ja yksityisen henkilön väliseen sopimukseen ilman viranomaisen toimeksiantoa, maksusitomusta tai muuta myötävaikutusta.

Yksityisesti sosiaalihuoltoa järjestävälle taikka yksityiselle terveydenhuollon toimintayksikölle tai ammattihenkilölle tietoja saadaan kuitenkin luovuttaa vain siinä määrin kuin se on välttämätöntä asiakkaan välittömän hoidon tai huollon toteuttamiseksi tai muusta tähän rinnastettavasta syystä. Tietoja yksityisille pykälässä mainituille tahoille voidaan luovuttaa vain akuuteissa tilanteissa.

Sosiaalihuollon asiakaslain hallituksen esityksen mukaan tietojen antamisen tulee näissä tilanteissa olla välttämätöntä asiakkaan hengen tai terveyden kannalta. Sosiaalihuollon asiakaslain 27 § 3 momentin nojalla yksityiset sosiaali- ja terveydenhuollon toimijat ovat salassapitovelvollisia myös heille puheena olevan säännöksen nojalla luovutetun tiedon osalta. 

Laillinen edustaja ja yksityinen henkilö tai yhteisö

Sosiaalihuollon asiakaslain 17 § 4 momentin nojalla sosiaalihuollon viranomainen saa pykälän 1 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa antaa tietoja asiakkaan lailliselle edustajalle taikka muulle henkilölle tai yhteisölle, jolle tiedon antaminen on välttämätöntä asiakkaan sosiaalihuollon tarpeen selvittämiseksi taikka sosiaalihuollon toimenpiteen toteuttamiseksi esimerkiksi silloin, kun tiedon antaminen on tarpeen lapsen edun vuoksi.

Kysymyksessä olevan säännöksen mukaan viranomainen voi luovuttaa tietoja viranomaisen järjestämän sosiaalihuollon tarpeen selvittämistä tai toteuttamista varten siinä määrin kuin se on välttämätöntä. Tietoja voidaan luovuttaa tämän säännöksen nojalla myös yksityiselle henkilölle, jos viranomaisen järjestämän sosiaalihuollon tarpeen selvittäminen tai toteuttaminen sitä edellyttää. Erityisesti silloin, kun tietoja luovutetaan yksityisille tahoille, sosiaalihuollon viranomaisen tulee korostaa vaitiolovelvollisuuden merkitystä, joka koskee myös näitä tahoja sosiaalihuollon asiakaslain 27 § 3 momentin nojalla.

Sosiaalihuollon asiakaslain hallituksen esityksen mukaan tietojen luovuttaminen vähäisessä määrin puheena olevan momentin nojalla olisi mahdollista esimerkiksi isännöitsijälle tai talonmiehelle silloin, kun viranomaisen on päästävä henkilön asuntoon sosiaalihuollon tarpeen selvittämiseksi. Hallituksen esityksessä on myös katsottu, että naapurille tai sukulaiselle voitaisiin myös jossain määrin antaa tietoja silloin, kun lastensuojeluilmoituksen perusteita selvitetään.

Sosiaalihuollon asiakaslain 17 § 4 momentin nojalla tietoja voidaan antaa yksityisille henkilöille myös lastensuojelulain 31 §:n perusteella järjestettävien neuvottelujen yhteydessä sekä läheisverkostoa kartoitettaessa lastensuojelulain 32 §:ssä tarkoitetuin tavoin.

Tietojen luovuttaminen lastensuojelulain 14 §:n mukaiselle asiantuntijaryhmälle

Lastensuojelulain 14 § 2 momentin mukaan kunnan tai usean kunnan yhdessä tulee asettaa sosiaali- ja terveydenhuollon viranomaisista, lapsen kasvun ja kehityksen asiantuntijoista sekä muista lastensuojelun asiantuntijoista koostuva lastensuojelun asiantuntijaryhmä, jonka tehtävänä on avustaa lapsen asioista vastaavaa sosiaalityöntekijää lastensuojelua toteutettaessa ja lapsen huostaanottoa sekä sijaishuoltoa koskevia päätöksiä valmisteltaessa. Lisäksi lastensuojelun asiantuntijaryhmä voi toimia päätöksentekijän tukena ja antaa lausuntoja lastensuojelun päätöksenteon tueksi.

Jotta lastensuojelun asiantuntijaryhmä voi toteuttaa sille laissa säädetyt tehtävät, sen jäsenille voidaan luovuttaa tietoja ensisijaisesti asiakkaan sosiaalihuollon asiakaslain 16 §:n mukaisella suostumuksella, mutta jos sitä ei saada, tiedot voidaan luovuttaa ryhmän jäsenille sosiaalihuollon asiakaslain 17 § 2 ja 3 momentin nojalla.

Viranomaisen antaman tehtävän suorittamisen kannalta välttämättömien salassa pidettävien tietojen luovuttaminen

Kuten edellä on todettu, sosiaalihuollon viranomainen voi sosiaalihuollon asiakaslain 17 §:ssä säädettyjen edellytysten täyttyessä luovuttaa tietoja oman kunnan toisen viranomaisen tai muun kunnan viranomaisen toimeksiannosta tehtävää suorittavalle yksityiselle tai julkiselle taholle.

Viranomaisen toiminnan julkisuudesta annetun lain 26 § 3 momentti säätelee niitä tilanteita, jolloin sosiaalihuollon viranomainen luovuttaa tietoja omalle toimeksiantokumppanilleen. Säännöksen mukaan viranomainen voi antaa salassa pidettävää tietoa virka-apupyynnön suorittamista tai toimeksiannostaan tai muutoin viranomaisen lukuun suoritettavaa tehtävää varten siinä määrin kuin tieto on välttämätöntä tehtävän suorittamista varten.

Virka-apua sosiaalihuollon viranomainen voi pyytää sosiaalihuollon asiakaslain 22 §:n nojalla esim. poliisilta. Tällöin poliisille voidaan luovuttaa virka-aputehtävän suorittamisen kannalta välttämätön määrä salassa pidettävää tietoa.

Pykälässä tarkoitettu toimeksianto voi koskea esim. lapsen huollon ja hoidon järjestämistä yksityisessä kodissa kunnan ja perheen välisen toimeksiantosopimuksen perusteella, jolloin yksityiselle sijaisperheelle voidaan luovuttaa salassa pidettävää tietoa siinä määrin kuin on välttämätöntä lapsen asianmukaisen hoidon ja huolenpidon turvaamiseksi sijaisperheessä.

Tällaisia välttämättömiä tietoja ovat esim. lapsen terveydentilaan liittyvät tiedot. Näillä tiedoilla voi toki olla merkitystä myös sijaisperheen jäsenten terveydentilan suojaamisen kannalta, jos tartuntavaara on olemassa. Muutoin viranomaisen lukuun suoritettava tehtävä voi olla esim. lasta hoitaneelle lääkärille osoitettu lausuntopyyntö, jonka yhteydessä voidaan luovuttaa tehtävän asianmukaisen suorittamisen kannalta välttämätön määrä salassa pidettävää tietoa.

Salassa pidettävien tietojen antaminen asiakkaan suostumuksesta riippumatta eräissä muissa tilanteissa

Sosiaalihuollon asiakaslain 18 §:ssä on säännelty muita käytännössä usein esiin tulevia tilanteita, jolloin salassa pidettävää tietoa voidaan luovuttaa riippumatta asiakkaan tai hänen laillisen edustajansa suostumuksesta. Säännös koskee sekä yksityisesti järjestettävää sosiaalihuoltoa että viranomaisen järjestämää sosiaalihuolto ja se täydentää viranomaisen toiminnan julkisuudesta annetun lain ja henkilötietolain säännöksiä. Lähtökohtana näissäkin tilanteissa tulee kuitenkin olla suostumuksen pyytäminen tietojen luovuttamiseen.

Tietojen luovuttaminen tuomioistuimelle tai muulle viranomaiselle

Sosiaalihuollon asiakaslain 18 § 1 momentin nojalla sosiaalihuollon toteuttaja tai järjestäjä voi salassapitosäännösten estämättä luovuttaa tietoja tuomioistuimelle tai muulle viranomaiselle tilanteissa, joissa sosiaalihuollon viranomaisella on oikeus tai velvollisuus

• panna asia vireille
• osallistua vireillä olevan asian käsittelyyn tai toimeenpanoon
• antamalla lausunto tai muu selvitys
• muulla tavalla

Sosiaalihuollon asiakaslain mukainen oikeus salassa pidettävien tietojen luovuttamiseen syntyy viranomaiselle ainakin seuraavien säännösten nojalla:

• Sosiaalihuollosta vastaavalla toimielimellä on oikeus panna lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 14 §:n nojalla vireille asia käräjäoikeudessa hakemuksella. Saman lain 16 §:n nojalla sosiaalihuollon viranomaisen on annettava tuomioistuimen pyynnöstä pykälän mukainen selvitys lapsen huoltoa koskevassa asiassa.
• Lastensuojelulain 24 §:n 2 momentin mukaan sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen on tarvittaessa oltava edustettuna lapsen tekemäksi ilmoitetun rangaistavan teon esitutkinnassa ja tuomioistuinkäsittelyssä sekä silloin, kun oppivelvollista lasta ollaan erottamassa koulusta.
• Nimilakiin lastensuojelulain kokonaisuudistuksen yhteydessä lisätyn 16 a §:n perusteella sosiaalihuollosta  vastaavalta toimielimeltä on pyydettävä lausunto silloin, kun  hakemus sukunimen muuttamisesta koskee kunnan huostaanottamaa lasta.
• Passilain 5 § 5 momentin nojalla sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen on annettava pyydettäessä lausunto siitä, onko passin epääminen selvästi vastoin lapsen etua. Saman pykälän 6 momentin nojalta toimielimen antaa suostumuksen kunnan huostaanottaman lapsen passiin.
• Rikoslain 25 luvun 9 §:n nojalla virallisen syyttäjän on kuultava lapsen asuin- tai oleskelukunnan sosiaalihuollosta vastaava toimielintä ennen kuin hän nostaa syytteen lapsen omavaltaisesta huostaanotosta.

Tietoja voidaan edellä selostetuissa tilanteissa luovuttaa joko pyydettäessä tai oma-aloitteisesti, jos tieto on välttämätöntä lapsen edun tai erittäin tärkeän yleisen tai yksityisen edun vuoksi.

Tietojen luovuttaminen väärinkäytösten selvittämiseksi

Lisäksi salassa pidettäviä tietoja voidaan luovuttaa sosiaalihuollon asiakaslain 18 § 1 momentin nojalla sosiaalietuuksia käsittelevälle viranomaiselle tai laitokselle etuutta koskevaa väärinkäytöstä selvitettäessä.

Tahoja, joille tietoa voidaan väärinkäytösten selvittämiseksi luovuttaa ovat mm. toiset sosiaalihuollon viranomaiset, muut viranomaiset ja Kansaneläkelaitos. Tietoja voidaan luovuttaa myös oma-aloitteisesti, jos sosiaalihuollon viranomaisen tietoon on tullut seikkoja, joiden perusteella voidaan epäillä väärinkäytöstä. Ilmoitusvelvollisuutta näissä tilanteissa ei kuitenkaan ole, joten tiedon luovuttaminen jää viranomaisen harkintaan.

Tietojen luovuttaminen pyydettäessä poliisille, syyttäjälle ja tuomioistuimelle

Sosiaalihuollon asiakaslain 18 § 2 momentin mukaan sosiaalihuollon järjestäjän ja toteuttajan on pyydettäessä annettava tieto salassa pidettävästä asiakirjasta asiakkaan tai hänen laillisen edustajansa suostumuksesta riippumatta poliisille, syyttäjäviranomaiselle tai tuomioistuimelle, jos se on tarpeen sellaisen rikoksen selvittämiseksi

• josta säädetään ilmoitusvelvollisuus rikoslain 15 luvun 10 §:ssä
• jonka enimmäisrangaistus on vähintään 4 vuotta

Suomen kansalaisilla ei ole yleistä velvollisuutta ilmoittaa jo tapahtuneesta rikoksesta tai sen epäilystä poliisille tai muulle viranomaiselle. Rikoslain 15 luvun 10 §:ssä on kuitenkin säädetty tilanteesta, jolloin ilmoittamatta jättäminen on rangaistava teko. Säännös koskee vielä suunnitteilla olevan törkeää rikosta, jonka ilmoittamatta jättäminen on rangaistava teko, jos teko tosiasiallisesti tapahtuu.

Säännöksen perusteella henkilö, joka jättää ilmoittamatta viranomaiselle tai teon kohteelle tiedossaan olevasta suunnitteilla olevasta teosta, joka täyttää esim. törkeän lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkistön, vielä kun teko olisi estettävissä on tuomittava, jos rikos tai sen yritys tosiasiallisesti tapahtuu, törkeän rikoksen ilmoittamatta jättämisestä.

Säännöksen mukainen velvollisuus luovuttaa pyydettäessä tietoja poliisille, syyttäjäviranomaiselle ja tuomioistuimelle on myös niiden tekojen osalta, joista säädetty enimmäisrangaistus on 4 vuotta. Esimerkiksi lapsen seksuaalisen hyväksikäytön enimmäisrangaistus on 4 vuotta. Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön törkeän tekomuodon enimmäisrangaistus on 10  vuotta. Törkeän pahoinpitelyn enimmäisrangaistus on myös 10 vuotta.

Tietojen luovuttaminen oma-aloitteisesti poliisille, syyttäjälle ja tuomioistuimelle  

Sosiaalihuollon asiakaslain 18 § 3 momentin nojalla sosiaalihuollon järjestäjällä tai toteuttajalla on oikeus myös oma-aloitteisesti luovuttaa tietoja poliisille, syyttäjälle tai tuomioistuimelle silloin, kun epäillään, että joku on syyllistynyt törkeän rikoksen ilmoittamatta jättämiseen tai tekoon, jonka enimmäisrangaistus on 4 vuotta. Tiedon oma-aloitteinen luovuttaminen on mahdollista myös silloin, kun epäillään edellä mainittuja vähäisempää rikosta, kun sosiaalihuollon viranomainen arvioi, että tiedon luovuttaminen on välttämätöntä lapsen edun tai erittäin tärkeän yksityisen tai yleisen edun vuoksi.

Tämän säännöksen nojalla lastensuojelun viranomainen voi luovuttaa tietoja esim. niissä tilanteissa, kun lastensuojelun tietoon on tullut, että vanhempi jatkuvasti kurittavaa lasta ruumiillisesti. Oikeuskäytännön mukaan lapsen ruumiillinen kurittaminen, josta ei jää fyysisiä merkkejä lapseen, täyttää lievän pahoinpitelyn tunnusmerkistön. Lievä pahoinpitely on virallisen syytteen alainen teko silloin, kun se kohdistuu alle 18 vuotiaaseen. 

Lievän pahoinpitelyn enimmäisrangaistus on sakko. Lapsen ruumiillista kurittamista koskevan tiedon luovuttaminen poliisille tutkintapyynnön muodossa on kirjoittajan käsityksen mukaan perusteltua sekä lapsen edun että erittäin tärkeän yleisen edun vuoksi. Yksittäisen lapsen etu toteutuu sitä kautta, että lapsen vanhemmat toivottavasti poliisitutkinnan ja mahdollisten syytetoimien sekä tuomioistuin käsittelyn kohteeksi jouduttuaan ymmärtävät, että lapsen ruumiillinen kurittaminen on rikos, eikä yleisesti hyväksyttävä kasvatus- ja kurinpitokeino. Erittäin tärkeä yleinen etu, jonka vuoksi tiedon oma-aloitteinen luovuttaminen on perusteltua, on taas pyrkimys nollatoleranssiin lapsen ruumiillisen kurittamisen suhteen. Mitä useampi ruumiillista kuritusta käyttävä vanhempi joutuu rikosprosessin kohteeksi lievästä pahoinpitelystä, sen suurempi on säännöksen fyysiseen kurittamiseen kohdistuva yleisestävyys.

Lastensuojeluviranomaisen velvollisuus ilmoittaa poliisille lapseen kasvuympäristössä kohdistuneesta rikoksesta

Lastensuojelulain 25 § 6 momentissa lastensuojeluviranomaisille säädetty velvollisuus ilmoittaa poliisille lapseen kasvuympäristössä kohdistuneesta pahoinpitelystä tai seksuaalisesta hyväksikäytöstä täydentää sosiaalihuollon asiakaslain 18 § 3 momentin mukaista oikeutta antaa oma-aloitteisesti tietoa poliisille.

Lastensuojelulain puheena olevan säännöksen mukaan lastensuojeluviranomaisen on salassapitosäännösten estämättä ilmoitettava poliisille, jos on perusteltua syytä epäillä, että lapseen on kasvuympäristössään kohdistettu rikoslain 20 ja 21 luvussa tarkoitettu teko, jonka enimmäisrangaistus on vähintään kaksi vuotta.

Pykälässä on asetettu kaksoisedellytys ilmoitusvelvollisuuden syntymiselle, eli epäilyn täytyy olla perusteltu ja epäillystä rikoslain 20 ja 21 luvussa rangaistavaksi säädetystä teosta säädetyn enimmäisrangaistuksen tulee olla vähintään kaksi vuotta.

Perusteltu epäily tarkoittaa sitä, että lastensuojeluviranomaisella jo olevan alustavan tiedon perusteella epäily on suuremmalla todennäköisyydellä perustelu kuin perusteeton taikka epäily on muutoin riittävällä tavalla varmennettavissa, jotta sitä voidaan pitää perusteltuna. Lapsen kasvuympäristö pitää sisällään lapsen kodin lisäksi lapsen muun elinympäristön, esim. päiväkodin, koulun tai urheiluseuran.

Rikoslain 20 luvussa on säädetty seksuaalirikoksista ja 21 luvussa henkeen ja terveyteen kohdistuvista rikoksista, joista lastensuojelulain 25 § 6 momentissa ilmoitusvelvollisuuden syntymiselle asetetun 2 vuoden enimmäisrangaistuksen edellytys täyttyy ainakin seuraavien tunnusmerkistöjen osalta. Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön enimmäisrangaistus on 4 vuotta, kuten edellä on jo todettu. Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön törkeän tekomuodon enimmäisrangaistus on 10 vuotta. Pahoinpitelyn enimmäisrangaistus on 2 vuotta ja törkeän pahoinpitelyn enimmäisrangaistus on 10 vuotta.