Lastensuojelun tehtävärakennesuositukset

Lastensuojelutyöntekijöiden mitoitukset

Sosiaalihuollon henkilöstön tehtävärakennesuositusten tarkoituksena on selkiyttää sosiaalihuollon keskeisten ammattiryhmien työnjakoa ja muuttaa sosiaalialan tehtävärakennetta vastaamaan entistä paremmin asiakkaiden tarpeisiin sekä hyödyntää täysimääräisesti sosiaalialan uudistuneen koulutuksen tuottamaa osaamista. Suositukset on valmisteltu laaja-alaisessa asiantuntijaryhmässä. Tehtävärakennetta koskevissa suosituksissa jäsennetään sosiaalityöntekijöiden, sosiaaliohjaajien (sosionomi AMK, geronomi AMK, kuntoutuksen ohjaaja AMK) ja lähihoitajien sekä päivähoidossa lastentarhanopettajien ja lähihoitajien tehtävien jakautumista asiakasprosessissa. Suositusten perustana on laki sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista, joka tuli voimaan 1.8.2005.

Sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön tehtävärakennesuosituksen toimeenpanoa seurataan ja arvioidaan yhteistyössä kuntien kanssa. Suositus on tarkoitettu kuntien sosiaalihuollon käyttöön, mutta sitä voivat hyödyntää henkilöstönsä tehtävärakenteiden suunnittelussa myös yksityiset palveluntuottajat, jotka kuuluvat yksityisten sosiaalipalvelujen valvonnasta annetun lain piiriin.

Lastensuojelulaissa säädetään ammatillisista kelpoisuuksista, jotka lastensuojeluprosessissa toimivien työntekijöiden tulee täyttää.  Säännöksissä määritellään myös se, mitä tehtäviä kullakin koulutuksella ja kelpoisuudella voidaan suorittaa. Lapsen asioista vastaavalta sosiaalityöntekijältä vaaditaan sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista annetun lain mukaista sosiaalityöntekijän ammatillista kelpoisuutta.

Päätöksenteosta ja hallinto-oikeuteen tehtävästä huostaanottohakemuksesta vastaavalla sosiaalihuollon johtavalla viranhaltijalla tulee olla lain mukainen ammatillinen kelpoisuus.   Kunnan tulee huolehtia siitä, että sen käytettävissä on riittävä määrä säännösten edellyttämää, virkavastuulla toimivaa lastensuojelun henkilöstöä, jotta yksilökohtaiset lastensuojeluasiat on mahdollista hoitaa asiantuntevasti, säädetyin menettelytavoin ja säädettyjen määräaikojen kuluessa.

Lastensuojelussa asia tulee vireille hakemuksena tai lastensuojeluilmoituksena. Lapsi tai perhe voi ottaa yhteyttä lastensuojeluun omassa asiassaan (hakemus) tai viranomainen tai muu taho tekee lastensuojeluilmoituksen. Hakemuksen tai lastensuojeluilmoituksen voi vastaanottaa sekä sosiaaliohjaaja että sosiaalityöntekijä  .

Lastensuojeluilmoitusten on kuitenkin tultava tiedoksi sosiaalityöntekijälle, joka päättää siitä, ryhdytäänkö lastensuojelutarpeen selvitykseen vai onko ilmoitus ollut aiheeton tai onko lapsen ja perheen tilanne sellainen, että heidät tulee ohjata muiden palvelujen piiriin.

Sosiaalityöntekijä vastaa lastensuojelutarpeen selvityksen tekemisestä niin kuin muistakin toimista koko asiakkuusprosessin ajan. Selvitys tehdään työparina toisen lastensuojelutyöhön perehtyneen henkilön kanssa. Selvitysvaiheessa saatetaan tarvita myös muita  asiantuntijoita.

Mikäli lastensuojelun tukitoimien tai palvelujen tarvetta on, laaditaan asiakassuunnitelma, jonka laatimisesta ja toteuttamisesta vastaa sosiaalityöntekijä. Asiakassuunnitelman tekeminen tapahtuu tarpeen vaatiessa moniammatillisessa tiimissä, jossa etsitään, valitaan ja sovitaan tarpeellisista toimenpiteistä ja palveluista. Tällöin sovitaan myös työnjaosta, joka muotoutuu yksilöllisten asiakastilanteiden mukaan tiimin sisällä.

Päätösten valmistelu ja tekeminen on sosiaalityöntekijän vastuulla. Päätöksiä tehdään esimerkiksi tarvittavista avohuollon tukitoimista sekä jälkihuollosta. Päätösten valmistelu voi olla pitkä prosessi, jossa tarvitaan kaikkien ammattiryhmien asiantuntemusta, vaikka varsinaisen päätösasiakirjan tekeekin sosiaalityöntekijä. Päätöksiä tehdään prosessin eri vaiheissa, joten tehtävärakenteen kannalta ei ole mielekästä tarkastella yksittäisten päätösten ja niiden valmistelun osalta työnjakoa.

Kaikki ammattiryhmät tekevät neuvonta- ja ohjaustyötä sekä psykososiaalista asiakastyötä ammatillisen osaamisensa puitteissa. Osaaminen pyritään myös hyödyntämään optimaalisesti siten, että asiakas saa parhaan mahdollisen avun/palvelun eri ammattiryhmien osaamista ja taitoa hyödyntäen.

Sosiaalityöntekijä vastaa asiakasprosessin etenemisestä ja sen kuluessa tehtävistä päätöksistä. Psykososiaalisessa työssä sosiaalityöntekijän ydinaluetta on vaikeiden ja monimutkaisesti rakenteellisiin ja yhteisöllisiin ongelmiin kietoutuvissa asiakastilanteissa työskentely.  

Sosiaaliohjaajan/perhetyöntekijän (AMK) tehtäväalueisiin kuuluvat erityisesti palvelutarpeen arviointi yhteistyössä sosiaalityöntekijän kanssa, perhetyö ja avohuollon tukitoimien sekä jälkihuollon toteuttaminen asiakassuunnitelmassa sovittujen tavoitteiden ja tehtävien mukaisesti.

Lähihoitajat (kouluasteen/toisen asteen koulutus) puolestaan huolehtivat avohuollon tukitoimiin tai jälkihuoltoon liittyvästä kotona tehtävästä lähityöstä tai kotipalvelusta.
Sosiaaliohjaaja vastaa laitoksissa hoito- ja kasvatustehtävistä, joita he toteuttavat yhdessä lähihoitajien kanssa. Laitosten yhteydessä voidaan myös tehdä perhetyötä tai antaa jälkihuollon palveluja, jotka tällöin ovat pääasiallisesti sosiaaliohjaajan tehtäviin kuuluvia.

Asiakastyön vaikutusten arviointi tapahtuu säännöllisin väliajoin moniammatillisessa tiimissä, jossa seurataan ja arvioidaan asiakassuunnitelman toteutumista sekä lapsen edun toteutumista. Sosiaalityöntekijä tekee arvioiden pohjalta päätökset uusista toimista, asiakassuunnitelman tarkistamisesta tai asiakkuuden päättämisestä. Ennen prosessin päättämistä on myös tehtävä arvio siitä, miten suunnitelmaa on toteutettu ja viime kädessä arvioitava palveluiden ja toimenpiteiden vaikuttavuutta.

Lisäksi sosiaalityöntekijä kokoaa asiakkuuksista ja niiden arvioinnista syntyvää tietoa rakenteellisen vaikuttamistyön pohjaksi vaikuttaakseen sekä korjaavasti että ennaltaehkäisevästi potentiaalisten ja aktuaalisten lastensuojeluasiakkaiden tilanteeseen. Sosiaalityöntekijä välittää syntynyttä tietoa päätöksenteon pohjaksi ja toisaalta pyrkii hankkimaan rakenteista ja päätöksistä sellaista tietoa, jolla on merkitystä lastensuojelun toiminnan suunnittelun kannalta. Lue lastensuojelun suunnitelmasta tästä.

Lastensuojelutyöntekijöiden mitoitukset

Lastensuojelulain mukaan kunnan on huolehdittava siitä, että sekä ehkäisevä lastensuojelu että lapsi- ja perhekohtainen lastensuojelu järjestetään sisällöltään ja laajuudeltaan sellaiseksi kuin kunnassa esiintyvä tarve edellyttää. Lastensuojelun on tuettava vanhempia, huoltajia ja muita lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastaavia henkilöitä lapsen kasvatuksessa ja huolenpidossa järjestämällä tarvittavia palveluja ja tukitoimia . Lain mukaan lapsi- ja perhekohtaista lastensuojelua on järjestettävä tarvittavassa laajuudessa niinä vuorokauden aikoina, joina sitä tarvitaan. Lastensuojelun on oltava laadultaan sellaista, että se takaa lastensuojelun tarpeessa oleville lapsille ja nuorille sekä heidän perheilleen heidän tarvitsemansa avun ja tuen.

Lastensuojelulaissa otetaan kantaa myös henkilöstön ammatilliseen pätevyyteen eri tehtävissä, mikä vaikuttaa eri ammattiryhmien välisiin määrällisiin suhteisiin. Lastensuojelun asiakkaana olevalle lapselle on nimettävä hänen asioistaan vastaava sosiaalityöntekijä (lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä), jolla tulee olla sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista annetun lain mukainen sosiaalityöntekijän ammatillinen kelpoisuus.

Päätöksentekovaltaa kiireellistä sijoitusta ja siihen liittyvää yhteydenpidon rajoittamista koskevissa asioissa käyttää sosiaalityöntekijän ammatillisen kelpoisuuden omaava viranhaltija. Lapsen huostaanottoa sekä sijaishuoltoa koskevat asiat valmistelee lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä yhteistyössä toisen sosiaalityöntekijän tai muun lastensuojeluun perehtyneen työntekijän kanssa. Valmistelutyön tukena tulee olla käytettävissä oikeudellista asiantuntemusta ja muuta lastensuojelun toteuttamisessa tarvittavaa asiantuntemusta.

Lastensuojelun henkilöstömitoituksesta on myös huomioitava, että lapsen asioista vastaavalla sosiaalityöntekijällä on käytettävissään lapsen kasvun ja kehityksen, terveydenhuollon, oikeudellista sekä muuta lastensuojelutyössä tarvittavaa asiantuntemusta. Mitoitukseen vaikuttaa myös se, että lastensuojelua toteutettaessa lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän tai muun lastensuojelun työntekijän tulee tavata lapsi riittävän usein henkilökohtaisesti .

Mitoituksessa on huomioitava myös viranomaisyhteistyön ja verkostotyön vaatima sekä ehkäisevän työn vaatima aika. Lain  mukaan sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen on lastensuojelua järjestäessään oltava tarvittaessa yhteistyössä kunnan eri hallintokuntien, muiden viranomaisten samoin kuin muiden kuntien ja kuntayhtymien sekä muiden palveluja järjestävien yhteisöjen ja laitosten kanssa riittävien ja tarvetta vastaavien palvelujen järjestämiseksi ja asiantuntemuksen turvaamiseksi kunnassa.

Lastensuojelulaitosten henkilöstömitoituksessa on huomioitava, että niissä on oltava lasten ja nuorten tarvitsemaan hoitoon ja kasvatukseen nähden riittävä määrä sosiaalihuollon ammatillista ja muuta henkilöstöä. Hoito- ja kasvatustehtävissä olevan henkilöstön kelpoisuusvaatimuksissa on otettava huomioon toimintayksikön asiakaskunnan erityistarpeet ja toiminnan luonne.

Ammatillisessa perhekodissa voidaan hoitaa enintään seitsemää henkilöä, jos perhekodissa annettavasta hoidosta, kasvatuksesta ja muusta huolenpidosta vastaa vähintään kaksi hoitopaikassa asuvaa henkilöä, joista ainakin toisella on perhehoitajalain 1§ 3 momentissa ja toisella saman pykälän 2 momentissa säädetty kelpoisuus.  

Kahta hoidettavaa lasta kohden tulee työskennellä vähintään yksi hoito- ja huolenpitovastuussa oleva henkilö. Ammatillisen perhekodin perustaminen edellyttää tehtävään sopivaa koulutusta ja työkokemusta sekä sellaisia henkilökohtaisia ominaisuuksia, että tehtävän hoitaminen on mahdollista. Ammatillisella perhekodilla tulee olla vastuuhenkilö, joka vastaa toiminnasta ja sen laadusta. Ammatillinen perhekotitoiminta on luvanvaraista toimintaa ja lupa-asioista vastaavat lääninhallitukset.

Lastensuojelulaitoksessa tulee asuinyksikköä kohden olla lasten ja nuorten tarvitsemaan huoltoon sekä hoitoon nähden riittävä henkilökunta, kuitenkin vähintään seitsemän hoito- ja kasvatustehtävissä toimivaa työntekijää .  Jos samassa rakennuksessa on useampi asuinyksikkö, niin hoitohenkilökuntaa pitää olla vähintään kuusi henkilöä. Siinä tapauksessa, että työntekijä asuu yhdessä hoidettavien lasten tai nuorten kanssa, voidaan henkilöstön määrästä poiketa. Lastensuojelulaitosten henkilökunnan pätevyysvaatimuksista on tietoa tässä.

Sosiaali- ja terveydenhuollon tavoite- ja toimintaohjelmassa (TATO) on suositeltu, että kunnissa tulee olla vähintään yksi sosiaalityöntekijä 2000 asukasta kohden. Tämä mitoitus on toteutunut vaihtelevasti (ks. tarkemmin esim. Sosiaalibarometri 2005; Sosiaalibarometri 2003; Lääninhallitusten peruspalveluarviointi 2006).

Sosiaalialan henkilöstömitoitusta koskeva työ jatkuu edelleen Kaste-ohjelman myötä. Valtakunnalliset mitoitussuositukset julkaistaan alkuvuodesta 2009.

Sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön tehtävärakenteesta annettujen suositusten toimeenpanoa ja kunnissa tapahtuvaa henkilöstön mitoittamisen kehittämistä seurataan ja arvioidaan yhteistyössä kuntien kanssa. Ajankohtaisseuranta tehtävärakennesuositusten toimeenpanon etenemisestä kunnissa tehdään vuoden 2010 loppuun mennessä.

Lähteet

Sosiaalialan ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimukset valtio-, kunta- ja yksityissektorilla. STM julkaisuja 2007/18
Sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön tehtävärakennesuositus. STM :n julkaisuja 2007/14.
Lastensuojelun linjaukset. Lastensuojelun kehittämisohjelma. Julkaisematon lähde.