Kelpoisuus sosiaalityöntekijän tehtäviin
Sosiaalityöntekijöitä koskevat siirtymäsäännökset
Ennen vuotta 1984 suoritettu soveltuva tutkinto
Ennen vuotta 1993 suoritettu pätevöitymiskoulutus
Muut ennen 1.8.2005 suoritetut tutkinnot
Opiskelijoita koskevat siirtymäsäännökset
Yleiset siirtymäsäännökset
Tilapäinen poikkeaminen kelpoisuusvaatimuksista
Lastensuojelun sosiaalityöntekijän tehtävät
Lastensuojelun henkilöstövoimavarojen turvaaminen uudistuvassa kunta- ja palvelurakenteessa

Uudessa lastensuojelulaissa, joka tulee voimaan 1.1.2008, on säädetty aikaisempaa tarkemmin sosiaalityöntekijän tehtävistä. Lastensuojelulaissa säädetyistä sosiaalityöntekijän tehtävissä toimivalta edellytetään sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista annetun lain mukaista kelpoisuutta.

1. Kelpoisuus sosiaalityöntekijän tehtäviin

Sosiaalityöntekijän kelpoisuudesta säädetään sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista annetun lain (272/2005) 3§:ssä. Ennen 1.8.2005 opintonsa suorittaneiden henkilöiden kelpoisuudesta sosiaalityöntekijän tehtäviin säädetään kelpoisuuslain 14 §:ssä ja sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista annetun valtioneuvoston asetuksen (608/2005) 3 §:ssä.

Opiskelijoiden mahdollisuudesta saada sosiaalityöntekijän kelpoisuus suorittamalla kumotun kelpoisuusasetuksen (804/1992) mukaiset sosiaalityön opintonsa 31.7.2008 mennessä säädetään niin ikään kelpoisuuslain 14 §:ssä.

Sosiaalihuollon kelpoisuuslain 3 §:n mukaisesti sosiaalityöntekijän kelpoisuusvaatimuksena ovat:

1) ylempi korkeakoulututkinto sekä
2) pääaineen laajuiset yliopistolliset opinnot sosiaalityössä.

Molempien vaatimusten on täytyttävä, jotta henkilöllä olisi sosiaalityöntekijän kelpoisuus. Ylempi korkeakoulututkinto tarkoittaa ylempää yliopistossa suoritettua korkeakoulututkintoa tai ylempää ammattikorkeakoulututkintoa. Ylemmän korkeakoulututkinnon lisäksi henkilöllä on oltava suoritettuna pääaineen laajuiset yliopistolliset opinnot sosiaalityössä. Sana yliopistollinen lisättiin pykälään eduskuntakäsittelyn aikana.

Yliopistollisilla opinnoilla tarkoitetaan yliopiston hyväksymien tutkintovaatimusten mukaisia sosiaalityön opintoja. Yliopistojen tutkinnoista annetun valtioneuvoston asetuksen (794/2004) sekä yliopistojen koulutusvastuun täsmentämisestä, yliopistojen koulutusohjelmista ja erikoistumiskoulutuksista annetun opetusministeriön asetuksen (568/2005) nojalla sosiaalityön pääaineopinnot voi suorittaa Helsingin, Jyväskylän, Kuopion, Lapin, Tampereen ja Turun yliopistoissa.

Sosiaalityöntekijän kelpoisuuden määrittelyyn vaikuttavat myös kelpoisuuslain sosiaalityöntekijää ja opiskelijaa koskevat siirtymäsäännökset, yleiset siirtymäsäännökset sekä säännös kelpoisuusvaatimuksista tilapäisesti poikkeamisesta.

1.1 Sosiaalityöntekijöitä koskevat siirtymäsäännökset

Kelpoisuuslain 14 §:n mukaan tehtäviä, joihin tämän lain mukaan vaaditaan sosiaalityöntekijän kelpoisuus, voi hoitaa myös henkilö, joka tämän lain voimaan tullessa oli kelpoinen vastaavaan tehtävään sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusehdoista annetun asetuksen (804/1992) 2 §:n 1 momentin tai mainitun asetuksen siirtymäsäännösten nojalla. Tarkempia säännöksiä 1 momentin soveltamisesta on annettu valtioneuvoston asetuksella.

Pääperiaatteena on, että henkilöt, jotka ovat olleet kelpoisia sosiaalityöntekijän tehtäviin aikaisemman sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusehdoista annetun asetuksen mukaan, ovat kelpoisia myös uuden lain mukaan.

Sosiaalihuollon henkilöstön kelpoisuuksia koskevaa säätelyä on uudistettu useampaan kertaan ajalla 1950 – 1992. Siirtymäsäännöksistä on muodostunut vaikeaselkoinen kokonaisuus, mutta niillä on turvattu kaikkien aikaisempien säännösten kelpoisuusehdot täyttävien henkilöiden kelpoisuuden säilyminen. Säännösten tulkinnassa on esiintynyt jonkin verran vaihtelua maan eri osissa.

Sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista annetun asetuksen 3 §:ään on koottu siirtymäsäännökset koskien sosiaalihuollon hallinnosta annettua lakia (34/1950), sosiaalihuollon hallinnosta annettua asetusta (144/1950) ja sen muutosta (945/1980), sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusehdoista annettua asetusta (888/1983) sekä sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusehdoista annettua asetusta (804/1992). Tarkoitus on, että uusi asetus ja kelpoisuuslain soveltamisesta annettu opas (STM:n julkaisuja 2007:18) turvaavat eri yliopistoissa suoritettujen tutkintojen yhdenvertaisen arvioinnin kelpoisuutta määritettäessä.

 Ennen vuotta 1984 suoritettu soveltuva tutkinto

a. Sosiaalityöntekijän tehtäviin on kelpoinen henkilö, joka ennen vuotta 1984 on suorittanut virkaan soveltuvan tutkinnon ja ennen vuoden 1983 loppua on toiminut sosiaalityön tehtävissä vähintään yhdeksän kuukautta. Edellä mainittu tutkinto ja työkokemus eivät kuitenkaan tuota kelpoisuutta sosiaalijohtajan ja sosiaalisihteerin virkoihin. Tässä kohdassa tarkoitetut virkaan soveltuvat tutkinnot ovat:

• Tampereen yliopistossa suoritettu nuorisotyön tutkinto tai yhteiskunnallinen tutkinto, johon sisältyy vähintään keskikurssi sosiaalipolitiikasta
• ylempi tai alempi korkeakoulututkinto, johon yhteiskunta- tai käyttäytymistieteellisen pääaineen lisäksi sisältyy arvosana sosiaalipolitiikka tai yhteiskuntapolitiikka – nimisessä oppiaineessa
• sosiaalihoitajan tutkinto
• diakonitutkinto
• seurakuntakuraattoritutkinto

Työkokemus sosiaalityön tehtävissä tarkoittaa työkokemusta tehtävässä, joka edellyttää sosiaalityön ammatillista osaamista. Työantaja voi katsoa työkokemuksen sosiaalityön tehtäväksi, vaikka virkanimikkeenä olisi ollut muukin kuin sosiaalityöntekijä, jos tehtävä on ollut sosiaalityön osaamista edellyttävä. Kelpoisuusasetuksessa tarkoitetun diakonitutkinnon (diakonia- ja sosiaalityön tutkinnon) on voinut suorittaa ennen vuotta 1984 Luther-opistossa sekä Sisälähetysseuran opistossa.

b. Sosiaalityöntekijän tehtäviin on kelpoinen henkilö, joka on kelpoinen sosiaalityöntekijänvirkaan sosiaalihuoltolain (710/1982) 67 §:n mukaan.

Ennen vuotta 1993 suoritettu pätevöitymiskoulutus

Kelpoisuus sosiaalityöntekijän tehtäviin on myös henkilöllä, joka on suorittanut sosiaali- ja terveysministeriön ohjeiden mukaan sosiaalityöntekijän pätevöitymiskoulutuksen vuoden 1992 loppuun mennessä. Pätevöitymiskoulutuksesta vastasivat yliopistot ja sitä järjestettiin vuodesta 1982 lähtien. Koulutuksen suorittamisesta annettiin erillinen todistus.

Muut ennen 1.8.2005 suoritetut tutkinnot

Edellisten lisäksi sosiaalityöntekijän kelpoisuuden tuottavat ennen kelpoisuuslain voimaantuloa suoritettu:

a. Ylempi korkeakoulututkinto ja vähintään 55 opintoviikon laajuiset sosiaalityön opinnot, joihin sisältyy ohjattu harjoittelu mukaan luettuna käytännön opetusta vähintään 15 opintoviikkoa sekä sosiaalityön alueeseen kuuluva pro gradu -tutkielma. Edellä mainitut sosiaalityön opinnot voivat sisältyä tutkintoon tai ne on voitu suorittaa erillisinä opintoina.

b.Ylempi korkeakoulututkinto, johon sisältyy vähintään aineopinnot tai cum laude approbatur -arvosana sosiaalipolitiikka tai yhteiskuntapolitiikka -nimisessä oppiaineessa ja joko tutkintoon sisältyvät tai sen lisäksi suoritetut riittävät sosiaalityön opinnot.

Riittävillä sosiaalityön opinnoilla tarkoitetaan:

• vähintään 30 opintoviikon laajuisia sosiaalityön opintoja, jos opinnot on suoritettu ennen 1.8.2005
• vähintään 20 opintoviikon laajuisia sosiaalityön opintoja, jos opinnot on suoritettu ennen 1.8.1999
• vähintään 13 opintoviikon laajuisia sosiaalityön opintoja tai kasvatusneuvolan erikoistumiskoulutusta, jos opinnot on suoritettu ennen vuotta 1986
• vuosina 1978 - 1981 Helsingin ja Jyväskylän yliopistossa järjestettyjen sosiaalityön täydennyskurssien oppimäärää sekä
• Svenska Medborgarhögskolan -nimisessä korkeakoulussa suoritettua sosionomin tutkintoa, jossa on sosiaalihuolto pääaineena

c. Sosiaalihuoltajan tutkinto tai siihen rinnasteisen Svenska social- och kommunalhögskolan-nimisen Helsingin yliopiston yksikön tutkinto (politices kandidat tai 1.8.2000 asti socionomexamen).

Opiskelijoita koskevat siirtymäsäännökset

Sosiaalihuollon kelpoisuuslain 14.2 §:n mukaisesti opiskelija voi saada sosiaalityöntekijän kelpoisuuden suorittamalla loppuun keskeneräiset opintonsa edellyttäen että:

1) opinto-oikeus on saatu ennen 1.8.2005
2) opinto-oikeus sisältää oikeuden suorittaa kumotun sosiaalihuollon kelpoisuusehdoista annetun asetuksen (804/1992) 2 §:n 1 momentin mukaiset opinnot
3) opinnot suoritetaan loppuun 31.7.2008 mennessä

Lain sanamuodon mukaisesti edellytyksenä on, että opinto-oikeus on saatu ennen 1.8.2005, mutta opintojen suorittamisen voi aloittaa mainitun päivämäärän jälkeenkin. Opiskelija, joka on suorittanut tutkinnon ennen kelpoisuuslain voimaantuloa, mutta jolta puuttuu kumotun asetuksen 804/1992) mukaisia sosiaalityöntekijän kelpoisuuden tuottavia opintoja, voi saada kelpoisuuden suorittamalla riittävät tutkintoa täydentävät opinnot 31.7.2008 mennessä. Edellytyksenä on, että opiskelija on saanut täydentävien opintojen suorittamiseen tarvittavan opinto-oikeuden ennen 1.8.2005.

Kumotun asetuksen siirtymäsäännösten mukaisten opintojen loppuun suorittaminen ei tuota sosiaalityöntekijän kelpoisuutta. Opinnot, jotka opiskelijan tulisi suorittaa 31.7.2008 mennessä kelpoisuuden saamiseksi, ovat:

1) ylempi korkeakoulututkinto ja vähintään 55 opintoviikon laajuiset sosiaalityön opinnot, joihin sisältyy ohjattu harjoittelu mukaan luettuna käytännön opetusta vähintään 15 opintoviikkoa sekä sosiaalityön alueeseen kuuluva pro gradu -tutkielma; tai

2) ylempi korkeakoulututkinto, johon sisältyy vähintään aineopinnot tai cum laude approbatur -arvosana sosiaalipolitiikka tai yhteiskuntapolitiikka -nimisessä oppiaineessa ja joko tutkintoon sisältyvät tai sen lisäksi suoritetut vähintään 30 opintoviikon laajuiset sosiaalityön opinnot; tai

3) Svenska social- och kommunalhögskolan -nimisen Helsingin yliopiston yksikön politices kandidat -niminen tutkinto.

1.2 Yleiset siirtymäsäännökset

Kelpoisuuslain yleisiä siirtymäsäännöksiä koskevassa 17 §:ssä todetaan että,

• Sen estämättä, mitä kelpoisuuslaissa säädetään, henkilö, joka hoitaa tai on hoitanut tämän lain 3-11 §:ssä tarkoitettuja tehtäviä ennen tämän lain voimaantuloa syntyneessä virka- tai työsuhteessa ja jolle on myönnetty erivapaus sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista, voi jatkaa tehtävän hoitamista tai hoitaa muita vastaavia tehtäviä sen mukaan, kuin erivapauden myöntämistä koskevassa päätöksessä määrätään.

• Muu kuin 1 momentissa tarkoitettu henkilö, joka hoitaa tämän lain 3- 11 §:ssä tarkoitettuja tehtäviä ennen tämän lain voimaantuloa syntyneessä virka- tai työsuhteessa ja jonka ei voida katsoa täyttävän tässä laissa säädettyjä kelpoisuusvaatimuksia, voi jatkaa tehtävien hoitamista sen estämättä, mitä tässä laissa säädetään. Jos henkilö on otettu hoitamaan tehtävää sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusehdoista annetun asetuksen 7 §:n nojalla, hän voi jatkaa tehtävän hoitamista enintään mainitussa säännöksessä tarkoitetun määräajan päättymiseen asti.

• Mitä  2 momentissa säädetään, koskee myös henkilöä, joka hoitaa tämän lain 3- 11 §:ssä tarkoitettuja tehtäviä itsenäisenä ammatinharjoittajana tai sosiaalipalveluja tarjoavan yhteisön palveluksessa yksityisten sosiaalipalvelujen valvonnasta annetussa laissa tarkoitetun luvan perusteella, joka on saatu ennen tämän lain voimaantuloa, taikka ilmoituksen perusteella, joka on tehty ennen tämän lain voimaantuloa.

Vuoden 2000 maaliskuun alkuun asti valtioneuvostolla oli mahdollisuus myöntää erityisistä syistä erivapaus asetuksella säädetyistä kelpoisuusehdoista. Säännöstä sovellettiin myös sosiaalihuollon kunnallisiin virkoihin. Henkilö, jolle on myönnetty erivapaus sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista, voi jatkaa tehtävien hoitamista ja siirtyä hoitamaan muita vastaavia tehtäviä, sen mukaisesti kuin erivapauden myöntämistä koskevassa päätöksessä määrätään. Nykyisen perustuslain mukaan erivapauksien myöntäminen ei ole enää mahdollista.

Henkilö, joka on otettu hoitamaan sosiaalihuollon ammatillisia tehtäviä ennen sosiaalihuollon kelpoisuuslain voimaantuloa, voi jatkaa tehtävien hoitamista, vaikka ei täytä kelpoisuuslain ja siihen sisältyvien muiden siirtymäsäännösten vaatimuksia eikä hänelle ole myönnetty erivapautta kelpoisuusehdoista poikkeamiseen.

Henkilö ei kuitenkaan tämän säännöksen perusteella saa yleistä kelpoisuutta vastaavaan tehtävään. Häntä ei siis voida valita uudelleen virkaan. Jos kyseinen henkilö on otettu tehtäviin määräajaksi, hän voi jatkaa tehtävissä enintään määräajan päättymiseen asti. Kelpoisuuslain säännösten lisäksi tulee kuitenkin edelleen sovellettavaksi sosiaalihuoltolain 67 §, joka turvaa sosiaalihuoltolain voimaan tullessa 1.1.1984 virassa olleelle henkilölle kelpoisuuden sosiaalilautakunnan alaiseen vastaavaan virkaan. Säännöksessä tarkoitettu virka tarkoittaa saman viran lisäksi myös vastaavaa virkaa muussa kunnassa tai kuntayhtymässä.

Aikaisemmin voimassa olleen sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusehdoista annetun asetuksen mukaan, jos sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön tehtävään ei saatu kelpoisuusvaatimukset täyttävää henkilöä, tehtävään voitiin ottaa enintään kahdeksi vuodeksi kerrallaan henkilö, jolla oli riittäväksi katsottava koulutus ja mikäli mahdollista käytännön kokemusta kyseessä olevasta tehtävästä. Uuden lain voimaan tultua tällainen henkilö voi jatkaa tehtävänsä hoitamista enintään kahden vuoden määräajan päättymiseen asti. Käytännössä määräaikaisuus voi siis kestää yhtäjaksoisesti enimmillään 31.7.2007 asti.

1.3 Tilapäinen poikkeaminen kelpoisuusvaatimuksista

Kelpoisuuslain 12 §:n mukaan voidaan poiketa tilapäisesti kelpoisuusvaatimuksista, jos sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön tehtävään ei saada henkilöä, jolla on säädetty kelpoisuus. Tehtävään voidaan ottaa enintään vuodeksi henkilö, jolla suoritettujen opintojen perusteella on riittävät edellytykset tehtävän hoitamiseen.

Tilapäinen poikkeaminen kelpoisuusvaatimuksista ei kuitenkaan ole mahdollista, jos kyseessä on lastensuojelunlain 13§:n 2 momentissa tarkoitettu sosiaalityöntekijä, joka käyttää päätösvaltaa kiireistä sijoitusta ja yhteydenpidon rajoitusta koskevissa asioissa.

Sosiaalihuollon palvelujen laadun takaamiseksi on tärkeää, että tehtävää hoitaa kelpoisuusvaatimukset täyttävä henkilö ja että tehtävien hoidossa pyritään jatkuvuuteen. Kelpoisuuslain asettamien vaatimusten lisäksi työpaikkaa täytettäessä otetaan huomioon muussa lainsäädännössä ja hakuilmoituksessa asetetut edellytykset.

Suomen perustuslain 125 §:n 2 momentin mukaan yleiset nimitysperusteet julkisiin virkoihin ovat taito, kyky ja koeteltu kansalaiskunto. Perustuslaissa mainitut yleiset nimitysperusteet edellyttävät, että virkavaali ratkaistaan hakijoiden ansioiden (koulutus ja työkokemus) sekä henkilökohtaisten ominaisuuksien (soveltuvuus) vertailun perusteella. Aina tehtäviin ei ole löydettävissä kelpoisuusvaatimukset täyttäviä hakijoita. Tämän vuoksi lakiin on otettu säännös, joka mahdollistaa tilapäisen poikkeamisen kelpoisuusvaatimuksista.

Kelpoisuuslaissa ei ole määritelty täsmällisesti, mitkä opinnot tulisi olla suoritettuna, jotta henkilöllä katsottaisiin olevan riittävät edellytykset tehtävän määräaikaiseen hoitamiseen. Lähtökohtana on, että henkilö olisi kouluttautumassa alalle ja että koulutus antaisi jo riittävät edellytykset tehtävän hoitamiseen. Laissa ei edellytetä käytännön kokemusta kyseisten tehtävien hoidosta. Riittävän tuen ja ohjauksen järjestäminen työntekijälle on erityisen tärkeää tilanteessa, jossa palkataan henkilö, joka ei täytä tehtävän edellyttämiä kelpoisuusvaatimuksia.

Henkilö, joka ei täytä kelpoisuusvaatimuksia, voi hoitaa tehtävää enintään vuoden, minkä jälkeen tehtävä on pantava uudelleen hakuun. Tehtävää aiemmin hoitanut henkilö voidaan valita tehtävään uudelleen enintään vuoden määräajaksi, jos tehtävään ei löydy hakuvaatimukset täyttävää henkilöä.

Mahdollisuus poiketa kelpoisuusvaatimuksista ei koske tehtäviä, joihin sisältyy sosiaalihuoltolain (710/1982) 12 §:n 2 momentissa tarkoitettu oikeus päättää kiireellisissä tapauksissa tahdosta riippumattoman huollon antamisesta ja siihen liittyvistä toimenpiteistä. Tällaisia tilanteita ovat lastensuojelulain mukainen lapsen kiireellinen sijoitus. Näissä tilanteissa päätöksen tekijänä tulee olla kelpoisuusehdot täyttävä henkilö.

Lastensuojelun sosiaalityöntekijän tehtäviin sisältyy paljon julkisen vallan käyttöä, jolla merkittävästi puututaan yksilön oikeuksiin. Kelpoisuuslain perusteluissa suositellaan, että tehtävää tilapäisesti hoitava henkilö olisi suorittanut vähintään sosiaalityön aineopinnot sekä ohjatun käytännön harjoittelujakson. Asiakkaan oikeusturvan toteutumisen kannalta on erityisen tärkeää, että sosiaalityöntekijän tehtäviä hoitavalla henkilöllä, joka osallistuu huostaanoton valmisteluun, on suoritettuina mainitut opinnot.

2. Lastensuojelun sosiaalityöntekijän tehtävät

Lastensuojelulain 13 §:n mukaan lastensuojelun asiakkaana olevalle lapselle on nimettävä hänen asioistaan vastaava sosiaalityöntekijä (lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä). Lapsen asioista vastaavalla sosiaalityöntekijällä tulee olla sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista annetun lain 3 §:n mukainen sosiaalityöntekijän ammatillinen kelpoisuus. 

Lapsena asioista vastaavan sosiaalityöntekijän rooli ja vastuu lastensuojelun toteuttamisesta on keskeinen. Hän vastaa ja johtaa 27 §:ssä tarkoitettua lastensuojelutarpeen selvittämistä. Selvityksen voivat tehdä sekä sosiaalityöntekijä että sosiaaliohjaaja, jotka sopivat keskenään työnjaosta. Selvitysvaiheessa saatetaan tarvita myös muiden asiantuntijoiden työpanosta.

Sosiaalityöntekijä ratkaisee selvityksen perusteella täyttyvätkö lastensuojelun asiakkuuden kriteerit vai päättyykö lastensuojelun asiakkuus lastensuojelutarpeen selvityksen valmistuttua. Mikäli lastensuojelun tukitoimien tai palvelujen tarvetta on, laaditaan asiakassuunnitelma, jonka laatimisesta ja toteuttamisesta vastaa sosiaalityöntekijä. Asiakassuunnitelma tehdään tarpeen vaatiessa moniammatillisessa tiimissä, jossa etsitään, valitaan ja sovitaan tarpeellisista toimenpiteistä ja palveluista. Tällöin sovitaan myös työnjaosta, joka muotoutuu yksilöllisten asiakastilanteiden mukaan tiimin sisällä.

Sosiaalityöntekijä, sosiaaliohjaaja (sosionomi AMK) ja lähihoitaja tekevät psykososiaalista asiakastyötä sekä neuvonta- ja ohjaustyötä ammatillisen osaamisensa perusteella. Osaaminen hyödynnetään optimaalisesti siten, että lapsi ja perhe saa parhaan mahdollisen avun/palvelun eri ammattiryhmien osaamista ja taitoa hyödyntäen. Psykososiaalisessa työssä sosiaalityöntekijän ydinaluetta on vaativien ja monimutkaisesti rakenteellisiin ja yhteisöllisiin ongelmiin kietoutuvissa asiakastilanteissa työskentely.

Sosiaaliohjaajan tehtäväalueisiin kuuluvat erityisesti palvelutarpeen arviointi yhteistyössä sosiaalityöntekijän kanssa, perhetyö ja avohuollon tukitoimien sekä jälkihuollon toteuttaminen asiakassuunnitelmassa sovittujen tavoitteiden ja tehtävien mukaisesti. Lähihoitajat puolestaan huolehtivat avohuollon tukitoimiin tai jälkihuoltoon liittyvästä kotona tehtävästä lähityöstä tai kotipalvelusta. Sosiaaliohjaaja vastaa laitoksissa hoito- ja kasvatustehtävistä, joita he toteuttavat yhdessä lähihoitajien kanssa. Laitosten yhteydessä voidaan myös tehdä perhetyötä tai antaa jälkihuollon palveluja, jotka tällöin kuuluvat pääasiallisesti sosiaaliohjaajan tehtäviin.

Sosiaalityöntekijä vastaa asiakasprosessin etenemisestä. Päätösten valmistelu ja tekeminen on sosiaalityöntekijän vastuulla. Päätösten valmistelussa hyödynnetään myös muiden ammattiryhmien asiantuntemusta. Lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä valmistelee johtavalle viranhaltijalle lapsen huostaanottoa ja sijaishuoltoon sijoittamista ja huostassapidon lopettamista koskevan päätöksen. Hän päättää myös sijaishuollossa olevan lapsen osalta useista rajoitustoimenpiteistä. Näitä ovat yhteydenpidon rajoittaminen sekä lyhytaikaisen laitoksen johtajan tekemän yhteydenpidon rajoittamista koskevan päätöksen jatkaminen ja erityisen huolenpidon lopettaminen.

Lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä valmistelee erityisen huolenpidon aloittamista ja jatkamista koskevan päätöksen johtavalle viranhaltijalle. Hän myös päättää lähetysten ja viestien toimittamatta tai luovuttamatta jättämisestä sijaishuollossa olevalle lapselle ja liikkumisvapauden rajoittamisesta  8-30 vrk osalta. 1-7 vrk:n pituisesta liikkumisvapauden rajoittamisesta päättää sen laitoksen johtaja, jossa lapsi on sijoitettuna.

Asiakastyön vaikutusten arviointi tulisi tehdä säännöllisin väliajoin moniammatillisessa tiimissä, jossa seurataan ja arvioidaan asiakassuunnitelman toteutumista sekä lapsen edun toteutumista. Sosiaalityöntekijä tekee arvioiden pohjalta päätökset uusista toimista, asiakassuunnitelman tarkistamisesta tai asiakkuuden päättämisestä. Ennen prosessin päättämistä on myös tehtävä arvio siitä, miten asiakassuunnitelmaa on toteutunut ja viime kädessä arvioitava palveluiden ja toimenpiteiden vaikuttavuutta.

Sosiaalityöntekijä kokoaa työssään tietoa lasten ja nuorten kasvuoloista ja sosiaalisista ongelmista. Tietoa hyödynnetään lastensuojelun toiminnan suunnittelussa ja palvelujärjestelmän kehittämisessä. Sitä käytetään myös ennaltaehkäisevän ja  rakenteellisen vaikuttamistyön toimenpiteiden suunnittelussa. Vaikuttamistyön tavoitteena on lasten ja nuorten hyvinvoinnin seuraaminen ja edistäminen, kasvuolojen epäkohtien poistaminen ja niiden syntymisen ehkäiseminen.

Lisätietoa sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön tehtävärakenteesta saa sosiaali- ja terveysministeriön vuonna 2007 julkaisemista suosituksesta (STM, julkaisuja 2007:14).

3. Lastensuojelun henkilöstövoimavarojen turvaaminen uudistuvassa kunta- ja palvelurakenteessa

Vuoden 2008 alussa voimaan tuleva uusi lastensuojelulaki edellyttää valtaosassa kuntia lastensuojelussa työskentelevän henkilöstön työnjaon muuttamista. Meneillään oleva kunta- ja palvelurakenneuudistus tuo muutoksia myös lastensuojelun palvelurakenteeseen. Uusia rakenteita luotaessa kuntien tulee huolehtia, että lastensuojelussa on käytettävissä riittävä määrä sosiaalityöntekijöitä ja muuta sosiaalihuollon henkilöstöä. Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen eteneminen tarjoaa mahdollisuuden varmistaa sosiaalityöntekijöiden saatavuutta ja tarvittavaa erityisasiantuntemusta laajalla väestöpohjalla toimivassa lastensuojelussa.

Lastensuojelulaissa on määritelty sosiaalityöntekijän vastattavaksi tehtäviä, jotka edellyttävät kelpoisuuslain 3 §:n mukaista sosiaalityöntekijän kelpoisuutta. Kunnissa toimii kuitenkin tällä hetkellä sosiaalityöntekijöinä henkilöitä, jotka eivät täytä kelpoisuusvaatimusta. Kyseisillä henkilöillä saattaa olla pitkäaikaista työkokemusta lastensuojelutyöstä ja he ovat usein myös hyvin sitoutuneita työhönsä.

Kuntien tulisikin etsiä keinoja vailla kelpoisuutta työskentelevien sosiaalityöntekijöiden pätevöittämiseksi. Tällaisia keinoja ovat esimerkiksi erillinen maisterikoulutus, yliopistojen tarjoama sosiaalityön opetus avoimessa korkeakoulussa sekä työhallinnon kanssa koulutuksen yhteishankinta yliopistoilta.

Tekstin on laatinut

STM:n perhe- ja sosiaaliosaston johtoryhmässä 5.12.2007 hyväksytty asiakirja.