Lapsen oikeuksien sopimuksen periaatteita
Vuonna 1991 Suomessa on tullut voimaan Yhdistyneitten kansakuntien yleissopimus lapsen oikeuksista (SopS 59—60/1991), jäljempänä lapsen oikeuksien yleissopimus, mikä edellytti lastensuojelulain säännösten uudelleen arvioimista ja täsmentämistä.
Sopimuksen keskeinen sisältö ja tavoitteet on tiivistetty kolmeen ydinkäsitteeseen, provision, protection ja participation, jotka velvoittavat turvaamaan lapsille ja nuorille
- osuuden yhteiskunnan voimavaroista (provision)
- oikeuden suojeluun ja huolenpitoon (protection), ja
- oikeuden osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon ja yhteiskuntaelämään (participation).
Sopimuksen keskeiset lapsen oikeudet, jotka osaltaan perustelevat lakiuudistusta ja ennalta ehkäisevän lastensuojelutyön toimintaperiaatteita
Jokaisella on syntymästä asti oikeus elämään: sopimusvaltiot tunnustavat myös, että jokaisella on synnynnäinen oikeus elämään ja takaavat lapselle henkiinjäämisen ja kehittymisen edellytykset mahdollisimman täysimääräisesti.
Lasta ei saa erottaa vanhemmistaan muuten kuin painavien syiden perustalta: sopimusvaltiot takaavat, ettei lasta eroteta vanhemmistaan heidän tahtonsa vastaisesti paitsi, kun toimivaltaiset viranomaiset, joiden päätökset voidaan saattaa tuomioistuimen tutkittaviksi, toteavat soveltuvien lakien ja menettelytapojen mukaisesti sen olevan lapsen edun mukaista. Kaikille asianosaisille on annettava mahdollisuus osallistua asian käsittelyyn ja tuoda siinä julki näkökantansa.
Lapsella on oikeus vanhempiinsa: Sopimusvaltiot kunnioittavat vanhemmastaan tai vanhemmistaan erossa asuvan lapsen oikeutta ylläpitää henkilökohtaisia suhteita ja suoria yhteyksiä kumpaankin vanhempaansa säännöllisesti, paitsi jos se on lapsen edun vastaista.
Vanhemmistaan erossa elävällä tai orvolla lapsella on oikeus valtion erityiseen suojeluun ja tukeen. Lapselle, joka on tilapäisesti tai pysyvästi vailla perheen turvaa tai jonka edun mukaista ei ole antaa hänen pysyä perhepiirissä, on oikeus valtion antamaan erityiseen suojeluun ja tukeen.
Lapsella on oikeus väkivallattomaan elämään. Sopimusvaltiot takaavat, että lasta ei kiduteta, eikä kohdella tai rangaista julmalla, epäinhimillisellä tai halventavalla tavalla.
Lapsella on oikeus vapauteen. Lapselta ei saa riistää hänen vapauttaan laittomasti tai mielivaltaisesti. Vapaudenriiston kohteeksi joutunutta lasta on kohdeltava inhimillisesti ja kunnioittaen synnynnäistä ihmisarvoa ottaen huomioon hänen ikäistensä tarpeet. Jokaisella lapsella on oikeus pitää yhteyttä perheeseensä kirjeitse ja vierailukäynnein, paitsi poikkeuksellisissa olosuhteissa.
Lapsella on oikeus terveyteen ja sairaudenhoitoon. Lapsella on oikeus nauttia parhaasta mahdollisesta terveydentilasta sekä sairauksien hoitamiseen ja kuntoutukseen tarkoitetuista palveluista. Sopimusvaltiot pyrkivät varmistamaan, ettei yksikään lapsi joudu luopumaan oikeudesta nauttia tällaisista terveyspalveluista.
Lapsella on oikeus opetukseen. Sopimusvaltiot tunnustavat jokaisen lapsen oikeuden saada opetusta.
Viranomaisten on huomioitava lapsen etu kaikessa toiminnassaan: sopimuksen mukaan kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon, tuomioistuinten, hallintoviranomaisten tai lainsäädäntöelimien toiminnassa, jotka koskettavat lapsia on sopimuksen perusteella ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu.
Lapsille on taattava suojelu ja huolenpito: sopimusvaltiot sitoutuvat takaamaan lapselle hänen hyvinvoinnilleen välttämättömän suojelun ja huolenpidon ottaen huomioon hänen vanhempiensa, laillisten huoltajiensa tai muiden hänestä oikeudellisessa vastuussa olevien henkilöiden oikeudet ja velvollisuudet.
Viranomaiset noudattavat lapsen oikeuksien sopimusta: sopimusvaltiot takaavat, että lasten huolenpidosta ja suojelusta vastaavat laitokset ja palvelut noudattavat toimivaltaisten viranomaisten antamia määräyksiä, jotka koskevat erityisesti turvallisuutta, terveyttä, henkilökunnan määrää ja soveltuvuutta sekä henkilökunnan riittävää valvontaa.
Lapsen oikeus osallistua elämäänsä koskeviin päätöksiin: sopimusvaltiot takaavat lapselle, joka kykenee muodostamaan omat näkemyksensä, oikeuden vapaasti ilmaista nämä näkemyksensä kaikissa lasta koskevissa asioissa. Lapsen näkemykset on otettava huomioon lapsen iän ja kehitystason mukaisesti. Tämän toteuttamiseksi lapselle on annettava erityisesti mahdollisuus tulla kuulluksi häntä koskevissa oikeudellisissa ja hallinnollisissa toimissa joko itse tai edustajan tai asianomaisen toimielimen välityksellä kansallisen lainsäädännön menettelytapojen mukaisesti.
Lapsen oikeus yksityisyyteen: lapsen yksityisyyteen, perheeseen, kotiin tai kirjeenvaihtoon ei saa puuttua mielivaltaisesti tai laittomasti eikä hänen kunniaansa tai mainettansa saa laittomasti halventaa.
Lapsella on oikeus ilmaista mielipiteitään. Sopimusvaltiot takaavat lapselle, joka kykenee muodostamaan omat näkemyksensä, oikeuden vapaasti ilmaista nämä näkemyksensä kaikissa lasta koskevissa asioissa. Lapsen näkemykset on otettava huomioon lapsen iän ja kehitystason mukaisesti.
Lapsella on oikeus että hänen mielipiteitään kuullaan ja että ne huomioidaan. Tämän toteuttamiseksi lapselle on annettava erityisesti mahdollisuus tulla kuulluksi häntä koskevissa oikeudellisissa ja hallinnollisissa toimissa joko suoraan tai edustajan tai asianomaisen toimielimen välityksellä kansallisen lainsäädännön menettelytapojen mukaisesti.
Yleissopimuksen ohella lasten osallistumisen perusta on kuntalaissamme, joka edellyttää osallisuutta ja vuorovaikutusta kaikkien kuntalaisten, myös lasten, kanssa. Myös Suomen perustuslaissa vaaditaan kansalaisten tasa-arvoisuutta ikään, sukupuoleen, rotuun katsomatta.