Kysymys

Sisarukset huostaan otettiin vanhempien alkoholin käytön vuoksi. Tapaamiset ovat olleet valvottuja, mutta usein vanhemmat ovat jättäneet kokonaan tulematta sovittuun tapaamiseen tai sitten he ovat olleet humalassa. Miten saada vanhemmat a) edes saapumaan tapaamiseen ja b) tulemaan selvin päin?

Sosiaaliportin kokeiluryhmän vastaus
Posken konsulttiryhmän vastaus

Sosiaaliportin kokeiluryhmän vastaus:

Tukea huostaan otettujen lasten vanhemmille
Lähtökohtana vanhempien ja lasten välisiin tapaamisiin tulisi olla se, että sijaishuollon aikana lapsella on oikeus pitää yhteyttä ja tavata hänelle läheisiä ihmisiä. Päihdeongelmaisten vanhempien kanssa tämä ei aina ole mutkatonta. Kyseessä olevien vanhempien päihdeproblematiikka on syvää, koska huostaanotto on jo toteutettu. Päihdeongelmaisen toimintaa kuvaa yleisesti se, ettei sopimuksista tai aikatauluista kyetä pitämään kiinni. Päihdeongelmaisella arjen rakenteet ja raittiutta vaativat toiminta-areenat ovat yleensä kapeutuneet tai kokonaan menetetty, eikä hänellä välttämättä ole niitä kykyjä, joita tässä uudessa tilanteessa vaaditaan. Päihdeongelmainen tarvitsee melko paljon tukea kyetäkseen toteuttamaan tapaamiset.

Liikkeelle voisi lähteä siitä, että vanhempia tavataan muutaman kerran ja käydään läpi heidän uudenlaista vanhemmuuttaan. Muuttuneesta vanhemmuudesta voisi käydä läpi heidän ideaalivanhemmuutensa, miten he haluaisivat nyt toimia ja mikä heitä auttaa pysymään tavoitteissa. Lasten tapaamiseen liittyy todennäköisesti aikamoinen tunteiden mylläkkä, joka ei liity pelkästään lapsiin ja heidän tapaamiseensa (joka sekin on tunnetasolla vaativaa tässä uudessa tilanteessa syyllisyyden tunteiden ja katumuksen myllätessä mielessä), vaan enemmän esimerkiksi lastensuojeluun, vihaan ja kiukkuun.

Päihdeongelmastaan huolimatta vanhemmat ovat aikuisia, joiden kanssa pelisääntöjen sopiminen on mahdollista. Tässä yhteydessä on tärkeää selvittää myös, ettei vanhempien tulematta jäämisen esteenä ole olleet esimerkiksi matkakulut tai tapaamispaikka.

On tärkeää puhua vanhempien kanssa asioista suoraan ja oikeilla nimillä. Todeta, etteivät he voi tulla tapaamiseen humalassa, mutta että myös tulematta jääminen on lapsen kannalta epätoivottavaa. Vanhemmille tulee kuvata sitä, miltä lapsista tuntuu, kun vanhemmat ovat humalassa silloinkin, kun tulevat lapsille tärkeään tapaamiseen. Vanhemmille pitäisi kertoa siitä, että humalassa tuleminen aiheuttaa lapselle pettymyksen lisäksi myös häpeää ja siitä miten tärkeitä tapaamiset lapsille ovat ja millaisen pettymyksen lapset kokevat joka kerta vanhempien jättäessä tulematta.

Lapsen näkökulman painottaminen vanhemmille
Vanhempien olisi hyvä saada ymmärrys siitä, että lapset saattavat syyllistää itseään sekä vanhempien humalatilasta että tulematta jättämisestä. Päihdeperheen lapsi on tottunut ottamaan niskoilleen syyn perheen tilanteesta tai vanhempien juomisesta. Päihdeperheen lapsella on usein ikävän lisäksi huolena vanhemman vointi ja kohtalo. Lapsi on tottunut kantamaan vastuuta vanhemmista. Myös tämä on vanhemmille hyvä kertoa. Kaiken kaikkiaan vanhemmille pitäisi keskustelun kautta tuottaa ymmärrys siitä, miltä heidän päihteidenkäyttönsä ja siitä aiheutuvat ristiriitatilanteet lapsen näkökulmasta näyttävät ja miltä lapsesta tuntuu. Usein vanhemmilta puuttuu oikeasti tieto siitä, miltä heidän lapsistaan on tuntunut elää arkea vanhempien päihdeongelman kanssa.

Myös päihdeongelmainen vanhempi haluaa olla hyvä vanhempi lapselleen ja voi kyetä jopa hillitsemään juomistaan hetkeksi, jos se on lapsen kannalta tärkeää. Huostaanoton jälkeen voi motivaatio olla kateissa, mutta sen voi löytää nimenomaan lapsen näkökulman ymmärtämisen kautta. Hienoa olisi tietysti, mikäli tästä keskustelusta seuraisi myös innostus vaikkapa päihdekuntoutukseen hakeutumiseen. Useissa päihdekuntoutuspaikoissa on mahdollista tavata lapsiaan päihteettömässä ympäristössä selvin päin, joten kuntoutuksen aikana voitaisiin lasten tapaamisetkin turvata ja pitää niistä kiinni. Vanhempia ei voida velvoittaa tapaamisiin, mutta työntekijä voi pitää asiaa esillä olemalla aktiivinen ja suunnitelmallinen, kannustava ja motivoiva.

Lapsella oikeus, ei velvollisuus, tavata vanhempiaan
Mikäli edellä kuvatut keskustelut eivät tilannetta muuta, on hyväksyttävä se tosiasia, ettei vanhempi aina kykene sitoutumaan vanhemmuuteen, vaikka häntä kuinka siihen tuettaisiin. Myös tällainen vaikea tilanne tulisi voida nähdä realistisesti ja hyväksyä se. Sijaishuoltopaikan aikuisten tulisi osata käsitellä lasten kanssa odotetun ja toteutumatta jääneen tapaamisen synnyttämää pettymystä ja surra hänen kanssaan sitä, että vanhempi ei voi sitoutua tapaamisiin tai on sellainen kuin on.

Lapsen kanssa on parempi käydä realistisesti tilannetta läpi kuin kerta toisensa jälkeen altistaa hänet samalle hylkäämiskokemukselle. Tällä kertaa hyvää tarkoittavien, mutta aikuisen näkökulmaa edustavien aikuisten työntekijöiden toimesta.

Lapsella on oikeus, ei velvollisuus, vanhempansa tapaamiseen ja on huomioitava myös se, ettei lapsi ehkä haluakaan tavata vanhempiaan. Jo varsin pieni lapsi osaa ilmaista oman halunsa, jos sitä häneltä oikein kysytään.

Ei tapaamisia humalassa
Jos vanhemmat kaikesta huolimatta edelleen tulevat humalassa tapaamisiin, ei niitä voida toteuttaa. Syynä tähän on muun muassa edellä kuvattu lapsen etu. Vanhempi ymmärtää useimmiten sen, miksei hän voi humalaisena lastaan tavata. Erikseen on säädetty niistä tilanteista, jolloin tapaamisia voidaan päätöksellä rajoittaa. Jos syntyy vähäisintäkään ristiriitaa toimielimen ja vanhempien välillä tapaamisten tai yhteydenpidon määrästä ja toteuttamisesta, on asiasta tehtävä lain mukainen päätös.

Jos tapaamisia ei rajoiteta päätöksellä ja vanhemmat kaikesta työskentelystä huolimatta edelleen ovat hyvin epäluotettavia vierailijoita, voisi olla parempi, että lapselle ei kerrota etukäteen vanhempien mahdollisesta tulosta. Vanhempien pitäisi esimerkiksi tulopäivän aamuna soittaa ja varmistaa tulo ja sitten vasta kerrottaisiin lapselle vanhempien vierailusta.

Posken konsulttiryhmän vastaus:

Avoin keskustelu ensisijaista
Sekä huostaan otettujen lasten että heidän vanhempiensa kanssa käytävä keskustelu on ensisijaisen tärkeää. Vanhempien kanssa tulisi puhua avoimesti siitä, mitä tulematta jättäminen tai tapaamiseen humalassa saapuminen lapsille merkitsee. Lainsäädännön keinoin vanhempia ei voida velvoittaa tapaamaan lapsia tai tulemaan tapaamisiin selvin päin, joten keinovalikoima rajoittunee juuri tuohon keskusteluun. Itselläni on se kokemus, että kun näistä asioista on vanhempien kanssa avoimesti keskusteltu, he yleensä ymmärtävät.

Lapsen etu ja suojelu
Huostaanotto on aina lapselle traumaattinen tapahtuma ja se tuo mukanaan usein hylkäämisen kokemuksen. Monesti päihdeongelmaisessa perheessä lapsilla on kova huoli vanhemmista, myös sijoituksen jälkeen. Vanhempien kanssa tulee ottaa esille myös se mahdollisuus, että tapaamisia voidaan joutua rajoittamaan, mikäli ne epäonnistuessaan (vanhemmat jättävät tulematta tai tulevat humalassa) koko ajan haavoittavat lapsia enemmän. Vanhempien ollessa humalassa tapaaminen tulee mielestäni heti keskeyttää. Siinä tilanteessa tapaaminen ei ole oikeasti kenenkään etu, ei varsinkaan lasten.

Pettymys ja huoli vanhemmista voivat aiheuttaa lapsille monenlaisia oireita tilanteen jälkeen. Lastensuojelu joutuu miettimään ja ottamaan vastuun siitä, asetetaanko lapset jatkuvasti tähän tilanteeseen. Huostaanoton ja sijoituksen tavoitteenahan tulee olla tasapainoinen elämä ja vakaat olosuhteet sekä lasten kuntoutuminen. Lapset ovat voineet elää jo kotona asuessaan jatkuvassa turvattomuuden tunteessa ja epävarmoissa olosuhteissa. Siksi tätä tunnetilaa ja näitä olosuhteita ei tulisi enää jatkaa sijoituksen jälkeen.

Ole lapselle rehellinen
Kysymyksestä ei selviä minkä ikäisistä lapsista on kyse, mutta pääperiaate on, että lapsille tulee olla rehellinen ja kertoa tilanteesta. Kuitenkin niin, että vanhempia ei "mollata" ja painotetaan sitä, että saapumatta jättäminen tai humalatila ei tarkoita, etteivät vanhemmat välittäisi heistä. Olen itse puhunut lasten kanssa siitä (lapset yleensä tietävät jo kokemuksen kautta enemmän kuin me aikuiset), että äiti tai isä ei ole nyt kunnossa ja on parempi, että tapaaminen järjestetään, kun he ovat paremmassa kunnossa. Joskus tällainen järjestely on selvästi helpottanut lapsen oloa ja hän on huomannut, että aikuiset ottavat vastuun tilanteesta. Lapselle onkin tärkeää viestittää, että tilanne ei ole hänen syytään ja joka tilanteessa aikuisilla on vastuu. Lapsen tehtävä ei ole kantaa vastuuta ja hoitaa aikuisia.

Suojele lasta pettymyksiltä
Joskus tullaan tilanteeseen, jossa ei saavuteta keskusteluista huolimatta yhteistyötä ja ymmärrystä. Silloin täytyy asettaa lasten tilanne etusijalle ja ymmärtää se, että lasten avulla ei vanhempia hoideta tai kuntouteta. Lasten oma kuntoutuminen pysähtyy joka kertaa, kun tuon tyyppisten pettymysten tuottaminen jatkuu huostaanotosta huolimatta. Lapsille on tärkeää antaa myös tilaa ja aikaa näiden tunteiden käsittelyyn.

Vastauksen kokosi Anne Karppinen. Muita kommentoijia olivat Kari Valtanen, Mirjam Araneva ja Kerttu Vesterinen.