Olet tässä:  Etusivu  -  Konsultointi  -  Kysymykset ja vastaukset  -  Konsultointikokeilu  -  Lasten väkivaltaisuus
  Kirjaudu Sosiaaliporttiin, kun
  • haluat kysyä konsultointipalvelussa
  • osallistua keskustelufoorumiin
Tunnus:   
Salasana:   
   
 
 
 

Lasten väkivaltaisuus

Kysymys

Kouluikäisten lasten väkivaltaisuus tuntuu olevan yleinen ongelma. Asiakasperheeni 10-vuotias lapsi on väkivaltainen perheen 8-vuotiasta lasta kohtaan. Miten perheen lasten väliseen väkivaltaan olisi mahdollista puuttua parhaiten? Olen yrittänyt vanhempien kanssa keskustelua ja perhetyöntekijä on ollut myös perheen tukena, mutta väkivalta vain jatkuu.  

Sosiaaliportin kokeiluryhmän vastaus
Posken konsulttiryhmän vastaus

Sosiaaliportin kokeiluryhmän vastaus:

Väkivaltaan puututtava
Perussääntö on, että aikuisten on aina puututtava väkivaltaan ja ilmaistava, että väkivalta on väärin. Ennen kaikkea tarvitaan lisäselvityksiä ja lisää kartoitusta. Tilannekartoitus (alkuarviointi) perheessä on erittäin hyödyllinen, sanoisimme välttämätön. Väkivaltaan täytyy puuttua ja kierre on katkaistava.

Tässä tapauksessa on tehtykin jo varmaan monenmoista, mutta kun emme voi tarkemmin tietää mitä perhetyöntekijä ja sosiaalityöntekijä ovat jo tehneet, niin lienee paikallaan kertoa miten tilannetta voisi korjata. 

Alkuarvio tehtävä
Pitää varata aikaa asian selvittelyä, suunnitelman tekoa ja itse työtä varten. Lasten tilanteesta olisi tehtävä hyvä alkuarvio, jolloin väkivaltaa käsiteltäisiin kummankin sisaruksen kanssa erikseen, vanhempien kanssa erikseen ja myös koko perhe yhdessä. Näissä tapaamisissa käytäisiin läpi kummankin lapsen elämää laajemmin, mm. koulu-, koti- ja vapaa-ajan -asioita, vahvuuksia ja minäkuvaa. Alkuarvion jälkeen työntekijän on helpompi lähteä perheen kanssa puhumaan ratkaisuista ja ehdottaa tai esitellä työskentelyvaihtoehtoja. Alkuarvion jälkeen sosiaalityöntekijä voi tehdä suunnitelman koko perheen kanssa.

Perheen jäsenten roolit
Systeemisestä näkökulmasta kaikki perheenjäsenet ovat väkivaltakuviossa mukana. Kaikilla on siinä jokin rooli ja niitä voidaan myös muuttaa. Näin ajatellen pelkästään vanhemman sisaruksen hoitaminen yksin ei ole paras vaihtoehto. Varsinkin, kun vanhempien rooliin tai tehtävään kuuluu väkivallan vääryyden ilmaisu ja turvan antaminen. Jos rooli tai tehtävä on hakusessa, sitä on haettava mahdollisesti yhdessä jonkun ammattilaisen kanssa.

Väkivaltainen lapsi ilmaisee jotain teoillaan ja asia ilman väkivaltaa olisi hyvä tulla kuulluksi. Jollakulla tulee olla aikaa kuulla isompaa sisarusta, jotta hänen väkivaltainen käyttäytyminen voidaan saada loppumaan ja uudet ilmaisun tavat saadaan tilalle. Tämä tehtävä on osa lastensuojelun muutostyötä ja sopii mainiosti lapsen omalle sosiaalityöntekijälle.

Vastauksen kokosi Tiina Muukkonen.


Posken konsultttiryhmän vastaus:

Perheen tilanne selvitettävä
Ilmeisesti lastensuojelulla on jonkinlaista huolta perheestä, koska perheessä käy perhetyöntekijä. Koska huoli on näin suurta, lastensuojelu voisi lähteä tutkimaan perheen tilannetta sosiaalityöntekijän ja perhetyöntekijän yhteistyönä. Siis aivan konkreettisesti arvioimaan niitä tilanteita, joissa väkivaltaista käyttäytymistä esiintyy ja laajemminkin lasten elämänolosuhteita. Mikä on perhetyön käsitys lapsen arjen sujumisesta (päivärytmi, ruokailut, tietokoneella pelaaminen, TV:n katselu ym.) ja minkälaisia ovat vanhemmuuteen liittyvät huolenaiheet (alkoholin käyttö, avuttomuus, psyykkiset ongelmat ym.)? Minkälainen käsitys perhetyöllä on vanhempien motivaatiosta ja kyvystä lähteä muuttamaan tilannetta ja minkälaista tukea vanhemmat tarvitsevat?

Lienee myös hyvä selvittää muun muassa väkivaltaisen käyttäytymisen alku ja siihen mahdollisesti vaikuttaneet tekijät. Onko lapsi mahdollisesti oppinut käytösmallia jostain omista kokemuksista vai onko se ihan itse opittua? Missä tilanteissa tätä käyttäytymistä tapahtuu? Mikä tilannetta edeltää ja miten tilanne etenee lyömiseen saakka?

Lapsen ohjaaminen ja tukeminen
Asioiden hoitaminen ja selvittäminen muutoin, kuin lyömällä tai väkivaltaisesti on myös taito, jota voi opetella yhdessä aikuisten tuella. Tietenkin aikuisten tulee puuttua johdonmukaisesti ja turvallisesti väkivaltaiseen käyttäytymiseen, tehdä pelisäännöt ja seuraamukset selviksi. Tärkeää on myös purkaa jokainen ongelmatilanne jälkikäteen. Purkamalla asiasta päästään sopuun ja opitaan empatiataito, eivätkä asiat jää toivottavasti ketään kaivelemaan ja lyöntihaluja ylläpitämään. Positiivisen palautteen antaminen, silloin kun siihen on aihetta, lapselle, myös väkivallan käyttäjälle, on tärkeätä.

Perhetyön ja lastensuojelun yhteistyönä syntyy käsitys siitä, onko kyseessä mahdollisesti tilanne, jossa lapsi turvaa jompaa kumpaa vanhempaa käyttäytymällä väkivaltaisesti tai ottaa perheessä vallan käsiinsä olemalla hallitseva ja aggressiivinen. Odotetaanko lapselta väkivaltaista käyttäytymistä ja toimiiko hän vain odotuksen mukaisesti?

Apua perheneuvolasta
Lastensuojelun ja perhetyön yhteistyönä syntyy näkemys siitä, miten väkivaltaiseen käyttäytymiseen voidaan vaikuttaa. Mikäli sosiaalityön ja perhetyön keinot eivät ole riittäviä, seuraava porras voisi olla perheneuvola. Perheneuvolan kautta lapsi voidaan ohjata tarvittaessa myös lastenpsykiatrisiin tutkimuksiin. Lähtökohtana näissä aika yleisissä tapauksissa on kuitenkin työskentely perustasolla.

Kysymykseen vastasi Kati Aikio-Mustonen, sosiaalityöntekijä, Sodankylän kunta.

Jaa |