Hei!

Mielenkiintoinen yksityiskohta tämä yrittäjien toimeentulotukikysymys. Siinä tavallaan kaksi eri maailmaa kohtaa. Yksilön vastuuta korostava ja merkittävän riskin sisältävä yrittäjyys onkin sosiaalivakuutuksen asiakkaana. Tästä ristiriidasta taitaa myös johtua pitkälti nuo lainsäädännölliset (toimeentulotukilaki) ongelmat ja ohjeistuksen puute, kun yrittäjä toimeentuotuen asiakkaaksi tulee.

Edellistä ksysymys-vastausta kommentoin muutamilta osin. Vastauksessa kirjoitetaan seuraavalla tavalla: "Toimeentulotuella avustaminen voi olla tilapäistä, mutta selvästi kannattamatonta yritystoimintaa harjoittavan yrittäjän toimeentulon turvaaminen pitkäaikaisesti toimeentulotuella ei ole tarkoituksenmukaista." Yhden siihen ettei kannattamatonta yritystoimintaa ole tarkoituksenmukaista tukea toimeentulotuella. Sen sijaan minkäänlaista juridista perustettaa ei ole hylätä/jättää käsittelemättä tai olla myöntämättä toimeentulotukea vaikka yrittäjä jatkaisi kannattamatonta toimintaansa kuinka kauan vain. Ainoa laillinen peruste olla myöntämättä toimeentulotukea on se, että asianmukaisesti tehdyn selvityksen (asiakkaan taloudellisen tuen tarpeesta) ja laskelman mukaan oikeutta toimeentulotukeen ei synny. Tämän sanon siksi, että asia ei kunnissa aina ole yksiselitteisen selvä.

Toisena kommenttina huomio, että vaatimus kuukausittaisen tuloslaskelman tomittamisesta on usein tosiasiassa epärealistinen. Yrityksen kirjanpito juoksee kirjanpitoteknisten syiden vuoksi usein 1-2kk reaaliaikaa perässä. Tämän vuoksi esim. alv tilityksetkin toimitetaan 2kk:n viiveellä. Lisäksi taloudellisesti vaikeassa tilanteesa olevan yrittäjän voi olla vaikea selviytyä kuukausittaisista maksuista, jos aikaisemmin tapana on ollut teettää nuo tiedot kahdesti vuodessa. Toisaalta tilanteensa selvittäminen on asiakkaan vastuulla. Hyvä kysymys on, voiko asiakasta tukea toimeentulotuen hakemisen vuoksi lisääntyneissä kirjanpitokustannuksissa?

"Yrityksen liikevoitosta tai tappiosta on nähtävissä olisiko firmasta ollut nostettavissa tuloa sinä kuukautena." Näin on periaatteessa. Kuitenkin esim. poistot voi olla erä, joka erehdyttää tuloslaskeman tarkastelijaa etsittäessä siitä tietoa mahd. käytettävissä olleesta tulosta. Myös ennakkojen osalta ei ole tottumattomalle tarkastelijalle selvää onko ne asianmukausesti vähennetty tarkasteltavasta voitosta. huomionarvoista on myös, että liikevoitto termi on eriasia kuin kauden tulos. Liikevoitosta ei ole vielä vähennetty esim. veroja. Asiakkalle ei voi ottaa tulona huomioon liikevoittoa. Se olisi analoginen tilanne kuin jos palkansaajalle huomioitaisiin toimeentulotukilaskelmassa tuloksi bruttopalkka.

Tuloslaskelmassa näkyy onko asiakas nostanut itselleen palkkaa. Tämä on yksiselitteisesti totta silloin kun kyseessä on osakeyhtiö. Kun taas kyseessä on Ky, Ay tai T:mi(yksityine elinkeinon harjoittaja) asia on toisin. Ay:n ja Ky:n osalta yrittäjä voi valita palkanmaksun ja yksityiskäyttöjen väliltä. Sen sijaan yhtiömuodoltaan yksityinen elinkeinonharjoittaja (T:mi) ,joita on valtaosa toimeentulotuen asiakkaana olevista yrittäjistä, ei voi maksaa palkkaa itselleen, puolisolleen tai alle 14 -vuotiaalle perheenjäsenelleen. Rahaliikenne hänen ja yrityksen välillä toteutuu yksityiskäytön muodossa. Kauden voitto kartuttaa yrityksen omaa pääomaa, josta taas yksityiskäyttöjä tehdään. Näin voi olla tilanne, jossa voittoa ei ole tullut koskaan, mutta yksityiskäyttöä on silti yrittäjä tehnyt. Esimerkiksi sijoittamansa oman pääoman turvin tai sitten vieraan pääoman turvin (siis velkarahalla). Näin koko toimintansa ajan kannattamatonta yritystoimintaa harjoittanut yrittäjä on toimeentulotuen näkökulmasta saanut käytettävissä olevaa tuloa yrityksestä.

Itselläni on tästä asiasta paljon kokemusta. Pahoittelen jos viestissäni on negatiivinen vire. Usein vain on niin, että yrittäjät eivät tunnu saavan yhtäläistä palvelua/tukea palkansaajaan verrattuna. Tarkennan vielä, että en ole ollut yrittäjänä toimeentulotuen asiakkaana. Pöydän toisella puolen kylläkin.

[i]"Yhdyn siihen ettei kannattamatonta yritystoimintaa ole tarkoituksenmukaista tukea toimeentulotuella. Sen sijaan minkäänlaista juridista perustetta ei ole hylätä/jättää käsittelemättä tai olla myöntämättä toimeentulotukea vaikka yrittäjä jatkaisi kannattamatonta toimintaansa kuinka kauan vain. Ainoa laillinen peruste olla myöntämättä toimeentulotukea on se, että asianmukaisesti tehdyn selvityksen (asiakkaan taloudellisen tuen tarpeesta) ja laskelman mukaan oikeutta toimeentulotukeen ei synny." -Olisiko kannattamattoman yritystoiminnan jatkamiseen todella pysyvä oikeus, jos alalla jatkaminen on mahdollista vain siten että hakijalle myönnetään toimeentulotukea? Toimeentulotukilain 2 § mukaan "jokaisella on velvollisuus kykynsä mukaan pitää huolta itsestään ja omasta elatuksestaan". Toimeentulotukeen on oikeus jos on olemassa tuen tarve eikä henkilö "voi saada toimeentuloa ansiotyöllään, yrittäjätoiminnallaan, toimeentulota turvaavien muiden etuukisen avulla, muista tuloistaan tai varoistaan. häneen nähden elatusvelvollisen henkilön huolenpidolla tai muulla tavalla". Eikö kunnon sosiaalityöntekijä pitempiaikaisen yrittäjäasiakkaan kohdalla mieluummin etsi asiakkaalleen ensisijaisia toimeentulon takeita kuin ylläpitää perusteettomia illuusioita?

Hei!

Kiva, että edes joku on käynyt tätä keskustelua lukemassa. Kirjoitin kommentin hieman kiireessä, jonka vuoksi se saattaa olla hieman epäjohdonmukainen.

Tuo laki toimeentulotuesta kakkos pykälän loppuosa jäi Jaakon kommentista pois. Eli, että todellisuudessa ainoa laillinen sanktio tai seuraus asiakkaalle joka elää ja toimii välittämättä koko kakkospykälästä on seuraava "toimeentulotuen perusosan suuruutta voidaan alentaa hänen osaltaan siten kuin tämän lain 10 §:ssä säädetään."

En tarkoita myöskään, että kannattamattoman yritystoiminnan jatkaminen olisi "pysyvä oikeus", mutta tarkoitan, että oikeus toimeentulotukeen on. Vahvasti. Niin vahvasti, että sen hakija voi yksinkertaisesti olla totaalisesti piittaamatta velvollisuuksistaan, itsensä elättämisen, työllistymisen tai minkään muunkaan velvoitteen suhteen.

Sitten tämä seuraava kohta: "Toimeentulotukeen on oikeus jos on olemassa tuen tarve eikä henkilö "voi saada toimeentuloa ansiotyöllään, yrittäjätoiminnallaan, toimeentulota turvaavien muiden etuukisen avulla, muista tuloistaan tai varoistaan. häneen nähden elatusvelvollisen henkilön huolenpidolla tai muulla tavalla". Tämä tarkoittaa sitä, että henkilöllä on tuen tarve jos ei ole muita tuloja/varoja millä elää. Piste. Se olisi lian altista tulkinnalle, jos oikeus toimeentulotukeen voitaisiin evätä perustelemalla, että hakija voisi saada toimeentulonsa esim. muiden etuuksien avulla.

Sitten jos lopetetaan tämä saivartelu, niin voidaan todeta, että toki on ammatti-eettisesti väärin, että eläteltäisiin "perusteettomia illuusioita". En mitenkään ole tällaista tarkoittanut. Olen vain tuonut esiin sen tosiasian, että näin tilanne on, jos sitä inho-realistisesti tarkastellaan.

Voi toki sitten vielä pohtia sitä mikä todellisuudessa on "perusteettomien illuusioiden" ylläpitämistä. Se, että yrittäjän annettaisiin jatkaa "kannattamatonta toimintaansa", josta hän kokee saavansa sisältöä elämään, joka ylläpitää hänen toimintakykyään ja mielen vireyttä (tai jopa mielenterveyttäkin). Tukee arkista selviytymistä ja estää marginalisoivaa toimettomuutta. Joka pitää ihmisen aktiivisena verrattuna passiiviseen ensisijaisten etuuksien vastaanottamiseen, joilla harmiteltavan usein tuetaan aktivointitoimenpiteiden kollektiivista illuusiota siitä, että niiden avulla voi todella luoda työpaikkoja (ja vieläpä kaikille). Tämä on olennaisen tärkeä kysymys esimerkiksi maahanmuutaja taustaisten yrittäjien kohdalla, joiden vaihtoehtoinen työllistymispotentiaali avoimille työmarkkinoille on jokseenkin kehno.

Tällaista tässä nyt tuli mieleen. Toivottavasti joku ehtii jatkaa keskustelua tai käy tätä kommentoimassa.

Hei,

kiitos sosiaalityöntekijälle kommenteista. Itsekin yrittäjiä tuntevana alleviivaan täysin näkemyksen yritystoiminnan terveyttä ja toimintakykyä ylläpitävän vaikutuksen silloinkin kun siitä saatu tuotto on vähäinen tai olematon. Asiaa voi miettiä myös vaihtoehtojen kautta. Mitä yritystoiminnasta luopuminen todellisuudessa tarkoittaisi asiakkaana olevalle yrittäjälle. Olisiko ajatus palkkatyömarkkinoille työllistymisestä ja siellä pysymisestä "perusteeton illuusio", vai mahdollisuus, jota yrittäjä jostain syystä ei näe tai halua nähdä? Joskus yritystoiminnasta luopuminen vaatii oman suruaikansa. Usein se tarkoittaa epäonnistumisen myöntämistä ja julkiseksi tekemistä sekä unelmista luopumista.

Hei!

Kiitos myös Aila V:lle keskustelun jatkamisesta. Arkityön lomassa asiallinen keskustelu on omiaan virkistämään väsyneen sosiaalityöntekijän mieltä. Tämä pitäisi olla pakollista alan ihmisille.

Olen samaa mieltä kanssasi. Joskus on niin, että kannattamattoman yritystoiminnan ylläpitämistä tosiasiassa motivoi kyvyttömyys päästää suurista haaveistaan irti ja ymmärtää epäonnistuneensa yrityksessään. Vielä vaikeampaa on perustella huonosti kannattavassa yritystoiminnassa pitäytymistä silloin kun henkilö voisi "ihan aikuisten oikeasti" työllistyä taloudellisesti kannavampaan palkkatyöhön, esim. koulutus/työkokemustaustansa perusteella. Omaisi siis hyvän työllistymispotentiaalin.

Mutta joskus tilanne on toisin. Tätä puolta halusin kommentissani tuoda esille, kun tartuin edellisen kommentoijan ilmaisuun "perusteeton illuusio". Halusin myös tuoda esiin kriittisemmän näkökulman erilaisiin työvoimapoliittisiin toimenpiteisiin. Esimerkissäni mainitsin maahanmuuttajataustaiset yrittäjät, joiden työllistymispotentiaali palkkatyömarkkinoille on huono. On siis tärkeää ymmärtää keitä nämä toimeentulotuen asiakkaaksi "tipahtavat" yrittäjät oikein ovat. Väitän, että (maahanmuuttajataustaisten lisäksi) iso osa heistä on juuri erilaisin työvoimapoliittisin toimenpitein synnytettyjä yrittäjiä, esim. tvt:n yrittäjäkurssien käyneitä ja starttirahalla tuettuja. Väitän, että he ovat ainakin osittain alkaneet yrittäjiksi tvt:n tukemana juuri siksi, että eivät ole kyenneet löytämään paikkaansa palkkatyömarkkinoilta. Yrittäjyyden tukeminen ja uusien yrittäjien synnyttäminen on poliittinen tavoite, jota sitten virkamieskoneisto toteuttaa edellä mainituin keinoin ja myös seurauksin.

Uskoisin, että sellaiset henkilöt jotka omaavat hyvät edellytykset työllistyä palkkatyömarkkinoille eivät ole pääsääntöisesti ongelma. He kyllä lopettavat yritystoiminnan jos se käy kannattamattomaksi ja hakeutuvat palkkatyömarkkinoille.

Mutta enemmän vielä mietityttää miksi tässä keskustelussa huomio kohdistuu henkilöihin. Sosiaalipoliittinen ulottuvuus puuttuu tästä kokonaisuudessaan. Sen sijaan syvällekkin käyviä kuvauksia tai pohdintoja tehdään vaikeassa työllisyystilanteessa olevista henkilöistä (vaikka en nyt kiistä niiden paikkansapitävyyttä). Mutta se työttömyys, työttömyys. Onko kukaan koskaan laskenut, että riittääkö meille kaikille töitä? Onhan alan visiönääritkin jo ehdotellut täystyöllisyyden utopian heittämistä zombi-gatekoriaan.

... olipas lennokas lopetus!