Kysymys

Miten tulee suhtautua, kun asiakas hakee lapsen ympärileikkauksen kuluja toimeentulotukena? Toimenpidettä ei ole suostuttu suorittamaan yleisessä terveydenhuollossa. Ympärileikkauksen syy on uskonnollinen, ei terveydellinen. Kuuluuko kunnan huomioida ko. menot toimeentulotukilaskelmassa?

Vastaus

Suomessa on pohdittu tulisiko poikien ympärileikkauksesta säätää laki. Sosiaali- ja terveysministeriön asettama työryhmä on antanut asiasta muistion vuonna 2003: http://www.stm.fi/julkaisut/nayta/_julkaisu/1083812

Työryhmä asetti lähtökohdaksi, että pitkällä tähtäimellä ei-lääketieteellisistä ympärileikkauksista tulisi luopua, mutta tällä hetkellä tarvittaisiin lainsäädäntöä siitä, minkälaisissa olosuhteissa ne ovat sallittuja. Lähinnä kyse on siitä, että ympärileikkaukset tulisi tehdä sellaisissa olosuhteissa, joissa voidaan turvata riittävä lääketieteellinen asiantuntemus, hygienia ja kivunlievitys. Oikeuskäytännössä (KKO 2008:93, Helsingin KäO 24.2.2010) on sallitun raja muodostunut siihen, onko toimenpiteen suorittanut lääkäri, onko käytetty kivunlievitystä ja missä olosuhteissa leikkaus on suoritettu.

Toimeentulotuen ohjeistossa ei ole kannanottoa tähän asiaan. Hakemus voidaan hylätä sillä perusteella, että kyseessä ei ole lääketieteellisesti tarpeellinen toimenpide, jolloin perheiden tulisi kustantaa ritualistiset ympärileikkaukset omin varoin. Jos päädytte hylkäämään hakemuksen, tähdentäkää asiakkaalle miten päätökseen haetaan oikaisua, koska voisi olla tarpeellista prosessoida asiasta oikeuden ennakkopäätös.

Toisaalta voitte hyväksyä toimenpiteestä aiheutuneet kustannukset vähäistä suurempina terveydenhoitomenoina ja perustella asian sillä, että lapsen turvallisuus on edellyttänyt operaation tekemistä asiantuntevalla yksityisellä lääkäriasemalla, kun julkinen terveydenhuolto on kieltäytynyt suorittamasta sitä. Näin on voitu välttää komplikaatiot.

Paikoin julkinen terveydenhuolto suhtautuu pidättyväisesti ei-lääketieteellisiin ympärileikkauksiin. Sen vuoksi ritualistisia leikkauksia tehdään myös yksityissektorilla, ja perheille tulee vähän enemmän kustannuksia. Voitte pohtia onko parempi, että ritualistinen leikkaus suoritetaan kunnollisesti (pätevä lääkäri, kivunlievitys, leikkausolosuhteet) kuin että se tehdään halvemmalla ja suuremmin riskein.

Asia herättää voimakkaita kannanottoja puolesta ja vastaan. Riippumatta siitä, kuinka ratkaisette tämän hakemuksen, ehdotamme että olisitte asiasta yhteydessä sosiaali- ja terveysministeriöön ja pyytäisitte soveltamisohjetta koko Suomeen.

Aikuissosiaalityön konsulttiryhmä
Kysymyksestä keskustelivat Maarit Europaeus, Kerttu Vesterinen, Tuula Tuominen ja Anne Valppu-Vanhainen. Vastauksen kokosi erityissosiaalityöntekijä Kerttu Vesterinen, Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus.