Kysymys
Työskentelen kunnassa sosiaalityöntekijänä gerontologisessa sosiaalityössä. Kunnassamme on tämän vuoden alusta ohjeistettu tekemään viranhaltijapäätös sosiaalityön myöntämisestä kaikkine asianmukaisine oikaisuvaatimusohjeineen ( ja viranhaltijapäätös myös sen lopettamisesta). Samalla tavalla toimivat palveluohjaajat. Päätöksen lisäksi/liitteeksi tehdään palvelusuunnitelma.
Sosiaalityön myöntäminen tällä tavoin toimii vieraalta ajatukselta, sosiaalityöhän on ennenkaikkea mielletty ammatilliseksi toiminnaksi, samoin kuin esim. kasvatus- ja perheneuvonta, eikä sen myöntämisestä ole tehty viranhaltijapäätöstä. Toivon tähän päätöstämisen järkevyyteen näkemystänne. Palvelusuunnitelman tekeminenhän sen sijaan on luonnollinen tapa toimia. Tuoko päätös myös kunnalle erityisen velvollisuuden järjestää päätöksen sisältämä määrä sosiaalityötä, esim. työntekijän poissaollessa ym. tilanteissa? Mitä juridisia muita näkökulmia olisi hyvä tiedostaa ?
Vastaus
Kysymyksenne on mielenkiintoinen ja aiheutti paljon keskustelua konsultointiryhmässämme.
Hoito- ja palvelusuunnitelma tehdään viranhaltijapäätöksen tueksi. Esimerkiksi kotihoidosta päätettäessä ja omaishoidontukea myönnettäessä tehdään hoito- ja palvelusuunnitelma. Hoito-ja palvelusuunnitelma laaditaan yhdessä asiakkaan ja tarvittaessa hänen omaistensa kanssa, jolloin syntyy yhteinen käsitys siitä, miten tietää miten hoito ja palvelut toteutetaan.
Toisaalta gerontologista sosiaalityötähän on myös asiakkaan ohjaus, neuvonta, palveluohjaus yms. toiminta, ja se voi olla vaikka kertaluonteinen tapahtuman, josta ei ehkä yleensä tehdä erillistä viranhaltijapäätöstä. Gerontologinen sosiaalityö hakee vielä paikkaansa, mutta sitä tehdään kuitenkin jossain muodossa jokaisessa Suomen kunnassa. Viranomaispäätöksestä taas ilmenee, mitä palveluita, hoitoa tai etuisuutta asiakkaalle myönnetään.
Ikäihmisten palveluista on monia lakeja, jotka ohjaavat toimintaa: mm. sosiaalihuoltolaki ja laki asiakkaan asemasta ja oikeuksista. Kannattaa tutustua lainsäädäntöön. Konsulttiryhmämme odottaa myös mielenkiinnolla uutta vanhuspalvelulakia, joka toivottavasti selkeyttää kirjavaa kenttää. Tarvittaessa voit esittää lisäkysymyksen, jos koet että tarvitset lisätietoa.
Vanhustyön konsulttiryhmä
Sirpa Andersson, Vesa Vainiomäki, Marja Laurila, Sinikka Hakonen ja Eija Tolonen