Kysymys:

Vaikeavammaiselle on aiemmin myönnetty maksutta vaipat, ruokailussa tarvittavat pillit ym. päivittäiseen toimintaan tarvittavat välineet. Nyt kuntaliitoksen jälkeen nämä ovat tulleet asiakkaan itsensä maksettavaksi. Voiko kunta menetellä näin?


Vastaus:

Hoitotarvikkeita ei järjestetä vammaispalvelulain nojalla. Vammaispalvelulain mukaan voidaan korvata päivittäisistä toiminnoista suoriutumisessa tarvittavia välineitä, koneita ja laitteita kunnan määrärahojen puitteissa.

Kuntien velvollisuus järjestää hoitotarvikkeita on vuosien varrella johdettu kansanterveyslain 14 §:n 1 momentin 2 kohdasta, jonka mukaan kunnan tulee kansanterveystyöhön kuuluvina tehtävinä järjestää kunnan asukkaiden sairaanhoito, johon luetaan lääkärin suorittama tutkimus ja hänen antamansa tai valvomansa hoito ja lääkinnällinen kuntoutus.

Terveyskeskusten hoitotarvike- ja välinejakelusta ei ole tällä hetkellä yksityiskohtaista lainsäädäntöä. Tämän vuoksi eri kuntien käytännöt voivat vaihdella suuresti hoitotarvikkeiden saannin ja maksullisuuden osalta. Kuntien hoitotarvikeohjeissa on eroja mm. jaettavien tarvikkeiden (esim. katetrit, vaipat jne.) määrässä sekä jakelun aloittamisiässä. Ohjeissa esiintyy vaihtelua myös siinä, kuinka paljon erimerkkisiä välineitä ja tarvikkeita jakelun piirissä on.


Sosiaali- ja terveysministeriön suositus hoitotarvike- ja välinejakelusta

Sosiaali- ja terveysministeriö on laatinut 14.1.1999 päivätyn suosituksen terveyskeskusten hoitotarvike- ja välinejakelusta (nro 94/59/98). Suositus ei sido kuntia, vaan ne voivat halutessaan poiketa siitä. Noudatettu jakelukäytäntö perustuu siis lähtökohtaisesti kuntien vapaaehtoisuuteen noudattaa kyseistä suositusta. Nykyisen jakelukäytännön perustuessa kuntien vapaaehtoisuuteen saattavat hoitotarvikkeita ja -välineitä tarvitsevat potilaat joutua eriarvoiseen asemaan asuinpaikkansa perusteella.

Suosituksessa on todettu ne periaatteet, joiden mukaisesti ministeriö suosittelee kuntia ja kuntayhtymien ylläpitämiä terveyskeskuksia luovuttamaan pitkäaikaista sairautta sairastaville avohoidossa oleville potilaille sairauden tai sen jälkitilan seurannan ja hoidon kannalta tarpeelliset hoitovälineet ja -tarvikkeet.

Suosituksen mukaan hoitotarvikkeiden ja -välineiden jakamisen terveyskeskuksesta potilaalle tulee aina perustua yksilölliseen tarpeeseen, jonka määrittelee hoitava lääkäri. Jakelun aloittamisesta päättää terveyskeskuksen lääkäri. Jakelu aloitetaan, mikäli hoitotarvikkeiden ja -välineiden tarpeen arvioidaan olevan pitkäaikainen, yleensä yli kolme kuukautta. Tarvikkeet ja välineet luovutetaan suosituksen mukaan maksutta.

Tilanne Suomessa on siis epätyydyttävä hoitotarvikkeiden jakelun osalta. Eduskunnan oikeusasiamies pitää ratkaisussaan 20.5.2009 (Dnro 1860/2/07) ongelmallisena sitä, että terveyskeskusten hoitotarvike- ja välinejakelusta ei ole lainsäädäntöä. Oikeusasiamies katsoo, että sosiaali- ja terveysministeriön tulisi ryhtyä toimenpiteisiin, jotta hoitotarvikkeiden ja -välineiden jakeluun liittyvät kysymykset saataisiin ratkaistua lainsäädäntötasolla.
 

Henkilökohtaisen avun konsulttiryhmä, Juha-Pekka Konttinen