Kysymys:

Mitkä mahdollisuudet mielenterveyskuntoutujalla on vaikuttaa omaan asumispaikkaansa pitkän sairaalajakson jälkeen? Jos ei tule kuulluksi tai ei ole tyytyväinen paikkaan, joka on osoitettu, mihin voi ottaa yhteyttä?

Vastaus:

Keskeinen kysymys on, mikä on asiakkaan kotikunta tällä hetkellä. Vaikka asiakkaalla ei ole asuntoa ja kotiosoitetta kotikunnassaan sairaalahoidon vuoksi, on hänen virallinen kotikuntansa tällä hetkellä se, jossa hän asui ja oli kirjoilla ennen sairaalaan joutumistaan.
Kotikunta on kunta, jossa asukas on ns. henkikirjoitettu. Asuinkunta on kunta, jossa asiakas asuu ja se voi olla eri kuin kotikunta.

Kotikunnalla on velvoitteita asukastaan kohtaan. Asiakkanne kotikunta maksaa nykyisen sairaalahoidon ja sillä on edelleen velvoite asunnon ja palvelujen järjestämisestä asukkaalleen myös sairaalahoidon jälkeen.

Jos asiakkaanne kotiutuessaan haluaa muuttaa kotikuntaa, tilanne voi muuttua. Mikäli asiakkaanne kykenee itse hankkimaan asunnon ja muuttamaan siihen, hänen kuntalaisuutensa määräytyy kuten kenen tahansa uuteen asuntoon muuttavan, ts. asiakkaanne menee kirjoille siihen kuntaan, jossa asunto sijaitsee.

Mikäli asiakkaanne tarvitsee asumisessaan tukea, tilanne tulee mutkikkaammaksi.
Kun kuntoutuja saa ryhmäkoti- tms. hoitopaikan jostakin kunnasta, mitä todennäköisimmin häntä ei itsestäänselvästi hyväksytä kyseisen kunnan kuntalaiseksi, vaikka hän tulee asumaan sinne. Uusi kunta katsoo, että ihminen on palvelujen tarpeen vuoksi sijoittunut asumaan kyseiseen kuntaan, joten hänen kotikuntansa ei muutu, vaikka tosiasiallinen asuinkunta muuttuukin. Nykyisen kotikuntalain nojalla, mikäli muuton syynä on palvelujen tarve, kotipaikka ei muutu. Tähän lakiin on kylläkin tulossa muutoksia.

Kysymys siitä, mitä mahdollisuuksia mielenterveyskuntoutujalla on vaikuttaa sairaalasta lähtiessä omaan asuinpaikkaansa, on haasteellinen. Mahdollisuus toteutuu käytännössä vain siinä tapauksessa, että tarjolla on useampia ratkaisuja, joiden välillä on aito valinnan mahdollisuus (esim. useampi ryhmäkoti). Viranomaisella, joka ratkaisun tekee, on velvollisuus lain mukaan kuulla asiakastaan, oli hän sitten sosiaali- tai terveydenhuollon viranomainen. Tätä asiakkaan oikeutta tulla kuulluksi ratkaisuja tehtäessä on hyvä korostaa.

Mielenterveyskuntoutuja voidaan sijoittaa asumispalveluihin joko sosiaali- tai terveydenhuollon toimesta. Kuntien kesken on eroja toimintatavoissa.

Sijoitus sosiaalihuollon toimesta

Mikäli ratkaisu tehdään sosiaalihuolto- tai vammaispalvelulain nojalla, on sosiaaliviranomaisella nykyisen lain tulkinnan mukaan viime kädessä oikeus ratkaista palveluasumissijoituspaikka. Käytännössä tilanne lienee siis se, että potilas ”uloskirjoitetaan” sairaalasta, kun löytyy paikka, jonka sosiaalitoimi maksaa ja potilas joko hyväksyy sen vapaaehtoisesti tai pakon edessä. Sosiaalihuollon viranomaisen on aina tehtävä ratkaisustaan kirjallinen päätös. Kirjallisen päätöksen perusteella asiakas voi hakea oikaisua ja muutosta kyseisen päätöksen tehneen kunnan sosiaali- tai perusturvalautakunnalta. Päätöksessä mainitaan aina muutoksenhakuinstanssi ja muutoksenhaun määräaika, jonka puitteissa on syytä toimia.

Sijoitus terveydenhuollon toimesta

Asiakas voidaan sijoittaa myös mielenterveyslain nojalla esimerkiksi mielenterveyskuntoutujille tarkoitettuihin asumispalveluihin. Tällöin sijoituksesta vastaa terveydenhuolto. Periaatteessa toimintatapa on sama, asiakasta tulisi kuulla ja hänet sijoitetaan asumaan kun löytyy paikka, johon hänet voidaan sijoittaa. Mikäli kuntoutujalla ei ole mielestään kelvollista jatkohoitopaikkaa tai asuntoa, eikä osoitettu vaihtoehto tyydytä häntä, niin ratkaiseva yhteydenottotaho ennen muuttoa laitoksesta ovat ko. sairaalan asiaa hoitavat henkilöt, hänen/heidän kanssaan neuvotellen tulee pyrkiä lykkäämään uloskirjoitusta ja etsimään sopivampaa paikkaa. Terveydenhuollon viranomaisen (esimerkiksi lääkäri) tekemästä sijoituspäätöksestä voinee käsityksemme mukaan kannella asianomaisen kunnan terveyslautakunnalle, ellei ole tyytyväinen sijoituspaikkaan. Samoin kuntayhtymien palveluksessa olevat lääkärit toimivat jonkin luottamuselimen valvonnan alaisuudessa, valitus tulee tällaisessa tapauksessa ohjata sinne.

Erityisryhmien asumisen konsulttiryhmä
Vastauksen laadintaan osallistuivat Tuula Luoma, Ilona Toljamo, Vesa salmi ja Raija Mansikkamäki