Kysymys:

18-vuotias asiakkaani asuu tällä hetkellä isovanhempiensa luona Suomessa. Hän on huolissaan sisaruksestaan, joka on alaikäinen ja asuu äidin luona toisessa EU-maassa. Isään ei kummallakaan lapsella ole mitään yhteyttä. 18-vuotias on huolissaan sisaruksen perushuolenpidosta, lämpimän ruuan puutteesta jne.

Olen ollut yhteydessä äitiin puhelimitse, ottanut huolen puheeksi ja olen tavannut isovanhemman yhdessä asiakkaan kanssa. Äiti sanoi puhelimessa, että mitään syytä huoleen ei ole. Isovanhemmalla on tarkoitus puhua oman tyttärensä kanssa kesäloman aikana.

Voisiko 18-vuotias ottaa yhteyttä ko. maan sosiaaliviranomaisiin, kun hän vierailee kesällä äidin ja sisaruksen luona? Ulottuuko Suomen lastensuojelulaki lapseen, joka asuu toisessa EU-maassa, mutta on Suomen kansalainen? Mitä voin työntekijänä tehdä?

Vastaus:

Ulkomailla asuvien lasten asioissa otetaan lähtökohtaisesti suoraan yhteyttä lapsen asuinmaan lastensuojeluun. Tilanne voidaan hoitaa myös Suomesta käsin, jos Suomen kansalaisen tai Suomen kansalaisen lapsen tilanne on huolestuttava eikä maan lastensuojelu toimi. Mikäli tarvitset yksityiskohtaisempaa tietoa toisen maan lastensuojelujärjestelmästä, voit tiedustella neuvoja Suomen suurlähetystöstä tai muista Suomen konsulaateista ko. maassa.

Yhteydenotto äitiin, huolen puheeksi ottaminen ja yhteistyöpalaveri asiakkaan ja isoäidin kanssa ovat juuri niitä toimia, joita pidetään tärkeinä varhaisen tuen mobilisoimiseksi. Tuntuisi perustellulta, että 18-vuotias asiakas voisi ottaa yhteyttä äidin ja sisaruksen asuinmaan sosiaaliviranomaisiin vieraillessaan maassa kesällä. Hänellä on paremmat tiedot sisaruksensa olosuhteista ja huolista kuin sinulla. Olisi parempi että asianosaiset – 18-vuotias ja mahdollisesti isovanhemmat - olisivat suoraan yhteydessä äidin asuinmaan lastensuojeluun. Jos asiakas arkailee, epäröi tai toivoo sinulta tukea, voit toki itsekin tehdä lastensuojeluilmoituksen viranomaisille siihen kaupunkiin missä äiti ja sisarus asuvat, jos päättelet ilmoitukselle olevan riittävät perustelut.

Tämän lyhyen kertomuksen perusteella on mahdotonta ottaa kantaa siihen, kuinka huolissaan viranomaisen tulisi olla tilanteesta. Oleellista on se, että asiakas on huolissaan, huoli haittaa hänen elämäänsä ja hän haluaa sisarukselleen apua. Asiakasta olisi hyvä tukea ensinnäkin realisoimaan sitä mistä hän on vastuussa sisaruksensa suhteen ja toiseksi tutkimaan kuka viranomainen voi ulkomailla selvittää tilannetta, jos asiakkaan huoli jatkuu. 

Asiakas lienee paras asiantuntija sisaruksensa elämäntilanteen suhteen, parhaiten perillä nykyisen elämänpiirin riskeistä ja selkeämmässä suhteessa äitiinsä kuin isovanhemmat. Hän varmaan selviytyy kielimuurista ja voi netin kautta löytää lastensuojeluviranomaisen keneen ottaa yhteyttä.

Lastensuojelun avohuollon konsultointiryhmä, Kerttu Vesterinen. Keskusteluun osallistuivat myös Laura Tulensalo, Tiina Ylä-Herranen, Merja Saukkoriipi ja Jaana Tervo.