Kehitysvammalain mukaiset erityishuollon palvelut omaavat subjektiivisten oikeuksien statuksen ja kuuluvat siten julkisen vallan tehtäväjaon mukaisesti kuntien erityisen järjestämisvelvollisuuden piiriin. Sen sijaan sosiaalihuoltolain mukainen työtoiminta ei kuulu erityisen järjestämisvelvollisuuden piiriin (SHL 27 e §:n sanamuoto on "työtoimintaa järjestetään", ei: "työtoimintaa on järjestettävä").
Mikäli työtoiminta on mainittu ko. henkilön erityishuolto-ohjelmassa, silloin työtoimintaa on järjestettävä, muutoin työtoiminnan järjestäminen on kunnan harkinnassa.
Sosiaalihuoltolaki 27 e § ei ohjeista muusta kuin työturvallisuudesta ja tapaturmavakuutuksesta, jonka toteattekin olevan kunnossa. Työvaatteista, ruuasta ym. ei puhuta myöskään lain esitöissä eli hallituksen esityksen perusteluteksteissä. Myöskään erityishuoltolaissa tai -asetuksessa ei mainita mitään em. velvoitteista. Käytännössähän ruokailu yleensä järjestetään, jolloin työtoimintaan osallistujilta usein peritään ateriamaksu, samoin työvaatteet yleensä järjestetään työn vaatimusten mukaan.
Asiakkaan etu lähtökohtana lain soveltamisessa
Työtoiminta sosiaalihuoltolain vai erityishuoltolain nojalla -pohdintaan täytyy muistaa sisällyttää edullisuusperiaate: päätöstä tehtäessä tulee soveltaa asiakkaalle edullisempaa lakia. Koska erityishuollon palvelut ovat yleensä asiakkaalle maksuttomia, tulee kehitysvammalaki sovellettavaksi useimmissa tapauksissa. Hallinto-oikeudet ovat lukuisissa päätöksissään todenneet, että koska henkilö ei saa riittäviä palveluja yleislain nojalla, hänelle on järjestettävä palvelut kehitysvammalain nojalla erityishuoltona.
Nämä päätökset ovat koskeneet mm. asumispalveluita, aamu- ja iltapäivätoimintaa ja tilapäishoitoa.
Lisäksi laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista 4 § ja 5 § muistuttavat siitä, että kunta ei voi yksipuolisesti asiakasta kuulematta päättää esim. työtoiminnan järjestämättä jättämisestä ja että asiakkaan on saatava tietää oikeutensa, velvollisuutensa sekä erilaiset vaihtoehdot ja niiden vaikutukset.
Työosuusraha on verotonta
Työosuusrahaan liittyvä säädös on tuloverolain 92 § (verovapaat sosiaalietuudet, kohta 23): veronalaista tuloa ei ole kunnan, sosiaali- tai terveydenhuoltoa harjoittavan muun julkisyhteisön tai yleishyödyllisen yhteisön kehitysvammaiselle, mielenterveyspotilaalle, päihdehuollon asiakkaalle taikka muulle sosiaalihuollon asiakkaalle järjestämästä työ- tai päivätoiminnasta maksettu keskimäärin päivää kohden enintään 12 euron suuruinen toiminta- tai muun niminen avustus, jolla tuetaan asiakkaan hoitoa, kuntoutumista tai yhteiskuntaan sopeutumista.
Ts. työosuusraha voi verottomana olla enintään 12 euroa päivässä.
Ko. lain valmistelutyöt (HE 117/2005) muistuttavat siitä, että kyse on avustuksesta, jolla tuetaan asiakkaan hoitoa, kuntoutumista tai yhteiskuntaan sopeutumista eli työosuusrahaa ei tule mieltää työstä maksettavaksi, palkan kaltaiseksi korvaukseksi saati "kepiksi tai porkkanaksi", jolla rangaistaan tai palkitaan.
Erityishuoltoasetuksessa (24 §) todetaan, että erityishuoltoa saavan henkilön erityishuollon toimintayksikössä tekemä työ tai sen toimesta hänen tehtäväkseen järjestetty työ jää toimintayksikön hyväksi. Työtoimintaan osallistuvalle voidaan kuitenkin suorittaa työosuusrahaa. Erityishuolto-ohjelmassa voidaan myös määrätä, että työn tulos jää erityishuoltoa saavan henkilön hyväksi.
Tämä on siis toinen työosuusrahaa koskeva säädös, mutta tästä ei myöskään saa suoraa ohjenuoraa työosuusrahan maksuperusteiksi.
Kehitysvammaisuuden konsulttiryhmä,
erikoissuunnittelija Marika Ahlstén Kehitysvammaliitto