Kysymys

Työskentelen lastensuojelun perhetyöntekijänä. Teen sosiaalityöntekijän työparina lastensuojelutarpeenselvityksiä. Nyt on ilmennyt epäselvyyttä siitä, onko lain mukaista, että tapaan välillä selvityksen merkeissä perheen lapsia myös yksin. Käytössäni on erilaisia menetelmiä, joita sovellan lapsen ikä- ja kehitystason mukaan. Sosiaalityöntekijä tekee yhdessä toisen sosiaalityöntekijän kanssa arvion lastensuojelutarpeesta ja sen muodosta mm. antamieni asiakaskertomusten perusteella. Kysymys on siis siitä tuleeko yksittäisten lasten tapaamisissa olla aina työpari mukana?

Vastaus

Lastensuojelulain taustalla eräs keskeinen idea on, että lastensuojelutyötä voidaan delegoida ja jakaa niin, että sosiaalityöntekijän ei tarvitse itse olla kaikessa mukana. Tärkeintä on, että vastuusosiaalityöntekijä pitää ohjat käsissään, johtaa työprosessia, tekee harkitun päätöksen ja kirjaa arvioinnin ja sen perustelut mahdollisimman huolella. Selvityksen tekemisestä vastaa sosiaalityöntekijä ja olisi tietenkin hyvä, jos hän olisi tiiviisti mukana tapaamisissa. Se ei aina onnistu, joten toki voidaan sopia, että perhetyöntekijä vastaa tietyistä asioista selvitysprosessin aikana. Tapauskohtaisesti on hyvä sopia selkeä työnjako ja kertoa se perheelle.

Selvitys tehdään yhteistyössä lapsen ja hänen vanhempiensa, sekä mahdollisesti muiden lapselle läheisten ihmisten kanssa. Selvitys ei ole tekninen toimenpide, vaan luottamuksellisen asiakassuhteen luomista. Se on asiakkaiden kuuntelemista ja heidän osallistamistaan arvioimaan lapsen että omaa tilannettaan.

Mikään säädös ei edellytä, että kahden työntekijän tulisi aina olla paikalla vanhempia tai lasta/lapsia tavattaessa. Monissa tilanteissa työtä helpottaa se, jos on työpari käytettävissä. Toisaalta esimerkiksi lapsen tapaaminen voi onnistua paremmin, mikäli paikalla on vain yksi aikuinen. Tarkoituksenmukaisuusharkinta on paikallaan.

Emme näe teidän käytännön työnjaossa ongelmaa.

Lastensuojelun avohuollon konsulttiryhmä:
Kerttu Vesterinen, Eeva Valjakka, Kari Matela, Päivi Sinko ja Laura Tulensalo

Vastauksen kokosi Kerttu Vesterinen, erityissosiaalityöntekijä,
Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus