Kysymys
Kysymys työnantajuudesta ja henkilökohtaisesta avusta: Yksin asuvalla asiakkaalla on esimerkiksi näkövamma ja henkilökohtaisia avustajia on ollut jo vuosia. Sittemmin asiakkaalla todetaan muistisairaus, esim. keskivaikea Alzheimerin tauti. Lääkärinlausunnon perusteella asiakkaan muisti ja kognitiiviset kyvyt ovat laskeneet romahdusmaisesti, hän ei esimerkiksi tunnista kotiaan. Avustaja on irtisanoutunut eikä uutta tunnu löytyvän. Herää kysymys, pystyykö asiakas toimimaan työnantajana? Kotihoidon mielestä hän on liian terve hoivan ja huolenpidon piiriin. Mikä neuvoksi?
Vastaus
Palvelujen ja tukitoimien tarve on syytä arvioida uudelleen, kun henkilön tilanteessa tapahtuu muutos. Erityisesti kun kyse on kuvaamallasi tavalla nopeasta ja suuresta muutoksesta, on luultavaa, että palvelukokonaisuutta joudutaan ainakin jollakin tavalla muokkaamaan.
Nyt olisi olennaisen tärkeää, että asiakkaalle tehtäisiin uusi palvelusuunnitelma. Sen pohjaksi olisi saatava uudet lääkärinlausunnot ja mielellään myös esimerkiksi fysioterapeutin tai kuntoutusohjaajan lausunnot toimintakyvystä sekä kaikki muu mahdollinen selvitys asiakkaan tilanteesta ja palvelutarpeesta. Palvelusuunnitelman päivittämisen jälkeen pitäisi tehdä uusi päätös, jossa myönnetään sellaiset palvelut, jotka asiakkaalle ovat riittäviä ja sopivia. Riittävyydestä ja sopivuudesta päättää sosiaalitoimen viranhaltija, ei kotihoito. Jos oikeanlaista palvelua ei tunnu kunnassa olevan, se on järjestettävä esimerkiksi ostopalveluna.
En voi tarkemmin ottaa kantaa siihen, mikä palvelumuoto kyseisessä tapauksessa olisi oikea. Yleisesti ottaen voin kuitenkin todeta, että henkilökohtainen apu tuskin tulee kysymykseen, jos henkilön kognitiiviset kyvyt ovat heikentyneet niin, ettei hän tunnista ympäristöään. Sen sijaan esimerkiksi palveluasumispäätös voi hyvinkin olla paikallaan. Sen paras toteuttamistapa kirkastunee palvelutarpeen arvioinnilla ja palvelusuunnitelman laatimisella.
Henkilökohtaisen avun konsulttiryhmä, Sanna Ahola.