Kysymys:

Kuntayhtymässä on eriäviä käytäntöjä toimeentulotuen myöntämiskriteereistä yli 18-vuotiaiden kotona asuvien nuorten kohdalla. Osa kunnista myöntää aina kotona asuvan perusosan ja osa kunnista ei myönnä kotona asuvalle toimeentulotukea lainkaan. Viimeiseksi mainitut perustelevat ttuen eväämistä TotuL 2§ kohdalla, jossa todetaan, että toimeentulotukea myönnetään, jos sitä ei saa "... tai muulla tavalla".
Sosiaalityöntekijät tulkitsevat pykälää siten, että nuoret saavat toimeentulonsa muulla tavalla eli kotona asuen: asuminen, ruoka ja mahdolliset "viikkorahat". Sosiaalityöntekijät eivät ole myöskään maksaneet toimeentulotukea ajalta, jolloin nuori on aktivointisuunnitelman mukaisesti osallistunut esim. työpajatoimintaan, josta ei ole syntynyt oikeutta työmarkkinatukeen em. perusteela. Toimeentulolon evääminen toimii kannustimena nuoren aktivointiin, eivätkä nuoret ole olleet kauaa toimeentulotuen asiakkaana.
Kunnissa, joissa toimeentulotukea myönnetään kaikille täysi-ikäisille kotona asuville, on nuorten toimeentulotukiasiakkuus nähtävästi pidempi. Miten lakia tulis tulkita? Itse olen tulkinnut siten, että kaikille 18-v kotona asuville tulee myöntää toimeentulotuki, eikä vanhempien elatusvelvollisuutta voida vaatia, niin houkuttelevaa kun se olisikin.

Vastaus:

Laki toimeentulotuesta on tässä tapauksessa yksiselitteinen. 2 § "Jokaisella on oikeus saada toimeentulotukea, jos hän on tuen tarpeessa, eikä voi saada toimeentuloaan ansiotyöllä, yrittäjätoiminnallaan, toimeentuloa turvaavien muiden etuuksien avulla, muista tuloistaan tai varoistaan, häneen nähden elatusvelvollisen henkilön huolenpidolla tai muulla tavalla. Vanhemmat eivät ole elatusvelvollisia täysi-ikäiseen lapseen nähden." (Laki lapsen elatuksesta 3§).
Kielteisen toimeentulotukipäätöksen perusteena ei siis voida käyttää 2§:n "saa toimeentulon muulla tavoin" kohtaa tarkoittaen, että saa elatuksen vanhemmilta. Tositteista ilmi käyvät vanhemmilta tai muualta tulleet vähäistä suuremmat avustukset voidaan tietysti ottaa laskelmassa huomioon tuloina.

Joissakin kunnissa on pyydetty täysi-ikäisen kotona asuvan hakijan vanhemmilta kirjallinen todistus siitä, että lapsi ei enää saa elatusta kotoa, mikäli hän on sen aiemmin saanut. Konsulteilla oli hieman eriäviä näkemyksiä siitä, voidaanko nuoren toimeentulotukea leikata sillä perusteella, että hän tosiasiassa saa avustusta vanhemmiltaan.
Toisissa kunnissa on käytäntönä vähentää perusosasta 49 prosenttia, mikäli nuori myöntää saavansa ruoan kotoa. Toimeentulotukiopas neuvoo myös, että näin voidaan toimia. Toimeentulotukea leikatessa tulisi kuitenkin aina huomioida perheen kokonaistilanne. Perusosan vähentäminen on kohtuutonta esimerkiksi siinä tapauksessa, kun myös vanhemmat ovat toimeentulotuen saajia tai muuten hyvin pienituloisia. Hakijan voi myös olla hankala määritellä sitä, saako hän aina ruoan kotoa. Nuori ei ehkä huomaa mainita, että hän syö myös useasti ulkona.

Kotona asuvalla täysi-ikäisellä on oikeus toimeentulotuen kotona asuvan perusosaan. Hakijaa koskee tietysti muun muassa velvollisuus ilmoittautua työttömäksi työnhakijaksi ja osallistua kuntouttavaan työtoimintaan, mikäli työttömys pitkittyy.

Emme olleet varmoja ymmärsimmekö oikein kohdan jossa puhuttiin työtoiminnan ajalta myöntämättä jätettävästä toimeentulotuesta. Ajattelevatko kyseiset viranomaiset, että työpajalla tapahtuva työtoiminta ei ole aktivoitumista? Tarkoitettiinko aktivoitumisella sitä, että nuori hakeutuu sellaiseen toimenpiteeseen, jonka aikana hän on oikeutettu työmarkkinatukeen? Aktivointisuunnitelmassa toimenpiteeseen ohjaamisen lähtökohtana tulee olla sen sopivuus asiakkaan tilanteeseen, eikä se, kuka maksaa etuuden. Kuntouttava työtoiminta on mitä suurimmassa määrin aktivoivaa. Työtoimintapäiviltä on maksettava toimintaraha ja työtoimintaan osallistumisesta mahdollisesti aiheutuvista matkakuluista on maksettava korvaus. (Laki toimeentulotuesta 10 a §.) Mikäli toimintaraha on jätetty myöntämättä on toimittu lainvastaisesti ja silloin nuoria olisi ohjattava tekemään valitus.

Tässäkin tapauksessa sosiaalityöllä on keskeinen rooli. Nuoren kanssa tulisi tehdä suunnitelma ja häntä tulisi tukea myönteisesti sen toteuttamisessa. Suunnitelmallinen työ olisi aloitettava heti asiakkuuden alkaessa ennen kuin nuori ehtii tottua helppoon rahaan ja passivoitua. Täydentävänä toimeentulotukena myönnettävä avustus matkoista harjoitteluun tai muusta lähtemisestä aiheutuvasta kulusta on yksi tapa tukea. Kotona asuvan kohdalla toimeentulotuen leikkaukset eivät useinkaan ole tehokkaita aktivointikeinoja, mikäli nuori tosiasialliseti saa elatuksen tai jotakin avustuksia vanhemmiltaan. Nuoren tilanteen eteenpäin viemiseksi ja toimeentulotukiasiakkuuden lyhentämiseksi tarvitaan ennen kaikkea säännöllisiä tapaamisia ja keskusteluja nuoren kanssa.

Aikuissosiaalityön konsulttiryhmä
Vastauksen laativat Tuija Laakso, Kerttu Vesterinen, Tuula Tuominen ja Maarit Europaeus.