Kysymys

Täällä sijaishuollon kentällä joudumme pohtimaan lasten liikkumiseen liittyviä kysymyksiä ja niiden suhdetta rajoitustoimenpiteisiin. Liikkumisen rajoittamista on käytetty seuraamuksena esim. silloin, kun lapsi esimerkiksi lähtee yhteisellä ulkolenkillä juoksemaan, menee piiloon ja tavoitetaan vasta myöhemmin. Kyse on enemmän lapsen ilkikurisuudesta, ei itsensä vahingoittamisesta. Kasvatusnäkökulmasta näihin tilanteisiin tulee kuitenkin puuttua, mutta seuraamuskeinojen miettiminen on vaikeaa.

Pohdimme, onko oikein asettaa lapselle tämän kaltaisen käyttäytymisen jälkeen seuraamus liikkumisesta vain aikuisen kanssa esim. viikon ajan. Ajatuksena on kasvatuksellisuus ja yhteisiin sääntöihin sopeuttaminen. Vai ollaanko tässä jo lähellä rajoittamistoimenpiteen rajaa ja seuraamukseksi pitäisi miettiä jotakin muuta vaihtoehtoa. Arkisessa työssä ohjaushenkilökunta on usein ymmällään näissä tilanteissa. Kotikasvatuksen ja rajoittamisen välistä rajaa on arkityössä usein hankala asettaa.

Vastaus

Kysyjän kuvaamassa tilanteessa, jossa lapsi esimerkiksi ulkoilun yhteydessä juoksee piiloon ja hänet tavoitetaan hieman myöhemmin, on syytä välttää lastensuojelulain mukaisten rajoitustoimien käyttöä. Rajoitustoimenpiteet ovat, kuten kysyjäkin toteaa, tarkoitettu tilanteisiin, jossa lapsen turvallisuus todella  vaarantuu. Leikkimielisissä piiloon menemisissä on pikemmin pyrittävä löytämään aikuisten kesken ja yhdessä lasten kanssa sopivia. luovia ratkaisuja, joilla tilanteet puretaan. Rajoitustoimenpiteet jäävät siten tilanteisiin, jossa niitä todella tarvitaan.

Lastensuojelun sijaishuollon konsulttiryhmä
Kysymykseen vastasi Janne Kankaanniemi ja kommentit antoi Timo Mäkelä