KYSYMYS:
Luin lehdestä, että korkein oikeus on antanut päätöksen, ettei lapsen vanhempaa saa vaatia puhaltamaan alkometriin ennen lapsen tapaamista, vaikka vanhemmalla olisi päihdeongelma. Kyseessä oli sijaishuollossa oleva lapsi ja valvotut tapaamiset, mutta miten tähän tulisi suhtautua lastensuojelun avohuollon ollessa kyseessä? Voiko lastensuojelun sosiaalityöntekijä asettaa vanhempien keskinäisen tapaamissopimuksen hyväksymisen edellytykseksi, että päihdeongelmasta kärsivä vanhempi käy puhaltamassa nollat ehtona sovitun tapaamisen toteutumiselle? Minkälaisia rajoituksia lastensuojelun työntekijä ylipäätään voi ehdottaa/asettaa tapaamisille tilanteessa, jossa lapsi on avohuollon asiakkaana ja vanhemmat erimielisiä rajoitusten tarpeesta?
VASTAUS:
Kyseessä ei tietojemme mukaan ole korkeimman oikeuden päätös, vaan Kuopion hallinto-oikeuden ratkaisu (13.1.2011).
Lastensuojelun sosiaalityöntekijä voi neuvotella lapsen tapaamisiin sellaisia toimenpiteitä, jotka varmistavat tapaamisten onnistumista ja lapsen turvallisuutta. On tavallista, että päihdeongelmasta kärsivän vanhemman kanssa on sovittu alkometriin puhaltaminen ennen lapsen tapaamista. Lastensuojelun avohuollossa ei voida käyttää yksipuolisia rajoituksia, mutta vanhemman kanssa voidaan puhalluttamisesta sopia ja se kirjataan asiakassuunnitelmaan.
Mainitsemassasi Kuopion HAO:n ratkaisussa kysymys oli yksipuolisen määräyksen kieltämisestä. Sopimismenettely toimii tiedossamme olevissa tapaamisjärjestelyissä hyvin, eikä alkometrin käyttöä ole juuri vastustettu. Toisinaan alkometriin puhallusta jopa vaaditaan, koska sitä pidetään liioitellun varmana todisteena päihteiden hallinnasta. Esimerkiksi Oulun turvakodin tapaamispaikassa, jossa asioi noin sata lasta vuosittain ja jossa valvotun tai tuetun tapaamisen perusteena on varsin usein vanhemman päihdeongelma, on sovittu asiakkaan kanssa, millä tavoin päihteiden kontrolli järjestetään.
Hallinto-oikeudet ovat antaneet tähän asiaan toisistaan poikkeavia ratkaisuja.
Lastensuojelun avohuollon konsulttiryhmä
Kari Matela, Merja Saukkoriipi, Päivi Sinko, Anne Kujala ja Kerttu Vesterinen