KYSYMYS:

Onko kunta velvollinen korvaamaan kehitysvammaisten asumispalveluyksikössä asuvan kehitysvammaisen henkilökohtaisen avustajan kustannukset asumispalveluyksikön sisäiseen toimintaan (ei ulkopuolisen toimintaan). On käynyt niin, että kun asumispalveluyksikön henkilökunta ei ole ollut riittävä turvaamaan kehitysvammaisen asumista, kuntaan kohdistuu vaatimuksia korvata henkilökohtaisen avustajan palkkakustannukset. Vai onko asia niin, että jos avuntarve painottuu hoivaan ja huolenpitoon ja valvontaan tai työntekijälähtöiseen hoitoon, palvelun tuottajan tulisi huolehtia riittävästä henkilökuntamäärästä. Onko laki henkilökohtaisesta avustajasta/avusta ymmärretty väärin?

VASTAUS:

Kunnan velvollisuutena on vammaispalvelulain tai joissakin tilanteissa kehitysvammalain nojalla järjestää kehitysvammaiselle henkilölle palveluasuminen, johon kuuluvat asunnon lisäksi jokapäiväisen suoriutumisen kannalta välttämättömät palvelut. Asumiseen liittyvät välttämättömät palvelut voidaan toteuttaa eri tavoin, mutta niiden on vastattava laadun ja laajuuden osalta henkilön tarpeisiin. On viime kädessä kunnan velvollisuus päättää siitä, millä tavalla tai esim. mitä erilaisia yksittäisiä palveluita käyttäen palveluasuminen järjestetään. Päätöksenteossa tulee kuitenkin kunnioittaa palvelun käyttäjän omia toivomuksia ja näkemyksiä järjestämistavasta.

Mikään ei estä järjestämästä palveluita tarvittaessa joiltakin osin henkilökohtaista avustajaa käyttäen. Tällöin voi tulla kysymykseen joko vammaispalvelulain 8c §:n tarkoittama henkilökohtainen avustaja tai muu henkilökohtainen avustaja. Jos avustettavalla henkilöllä ei ole voimavaroja määritellä tarvitsemansa avun sisältöä ja toteuttamistapaa, on kysymys muusta avustajasta kuin vammaispalvelulain 8c §:n tarkoittamasta henkilökohtaisesta avustajasta. Voimavarakysymys ei siis tässä tapauksessa estä henkilökohtaisen avustajan käyttämistä. Palveluasumisen järjestämiseen liittyvänä tällainen avustaja tulee järjestää riippumatta määrärahoista.

Lain mukainen palveluiden järjestämisvelvollisuus on kunnalla, joten kunta myös vastaa ostopalveluna ostamansa palvelun riittävyydestä. Jos palvelun tarjoaja ei huolehdi riittävästä henkilökuntamäärästä tai muulla tavalla tarjoaa palvelua toisin kuin kunnan kanssa on sovittu, on erimielisyys kunnan ja palvelun tarjoajan välinen. Asiakkaan oikeus tarpeensa mukaiseen palveluun ja kunnan velvollisuus palvelua järjestää eivät tällöin poistu mihinkään.

Kysymyksen perusteella henkilön saama palvelu ei ole yksin asumispalveluyksikön tarjoamin palveluin ollut riittävä, joten kunnan olisi jollakin tavalla tullut järjestää henkilölle riittävät palvelut. Kysymys koskee ilmeisesti myös asiakkaalle jo syntyneitä kustannuksia. Näiden osalta arvioisin tarkempien yksityiskohtien puuttuessa erittäin varovaisesti, että kunnan korvausvelvollisuus voi nähdäkseni tulla kysymykseen ainakin silloin, jos henkilö on joutunut itse hankkimaan välttämättömät lisäpalvelut, kun kunta on nimenomaisesti jättänyt henkilön tarpeita vastaavat palvelut järjestämättä.

Kehitysvammaisuuden konsulttiryhmä
Kysymykseen vastasi lakimies Sampo Löf Rezessy Kehitysvammaisten Tukiliitosta