Kysymys:

Kaupunkimme on päättänyt linjauksessan rajoittaa ulkokuntalaisten asumispalveluiden myyntiä. Meidän alueella tämä päätös koskee nejää asiakasta. Henkilöt ovat olleet palvelujen piirissä 15 -25 vuotta. Tänä aikana he ovat juurtuneet asumispaikkaansa.

Osa asukkaista on oppinut toimimaan lähiympäristössä ja saaneet luotua oman lähiverkostonsa jatkuvan ohjauksen ja tuen avulla. Yhdelle asukkaalle on muodostunut tiiviit ystävyyssuhteet, joita voisi verrata jopa avoliittoon. Syvällinen ystävyys ja luottamus, yhdessä tekeminen ja kokeminen, toisesta huolehtiminen, välittäminen, tunteiden ilmaisu ja jakaminen muodostavat tasapainoisen elämisen arvon. Näin positiivinen yhteisöllisyys on kehitysvammaisten asumispalveluiden piirissä harvinaista ja juuri ideaali ilmentymä, johon palvelujärjestelmän tulisi toiminnassaan ja päätöksissään pyrkiäkkin.

Mitä oikeuksia asukkaalla on asuinpaikkansa suhteen? Mikä on ammattiettinen näkökulma tähän asiaan? Kuka voi ottaa vastuun tehdystä päätöksestä, mikäli asiakas sairastuu masennukseen asuinpaikan siirron vuoksi? Mitä vastuunkanto on/tarkoittaa tehdyssä päätöksessä?

Vastaus:

Tällaisessa tilanteessa voi käydä niin, että asiakkaan yli kävellään kahdesta suunnasta yhtäaikaa. Ensimmäinen on tämä ihmisten heittely paikasta toiseen kylminä hallintopäätöksinä kysymättä heiltä itseltään tai heidän läheisiltään mitään. Olisi luullut, että näiden aika on jo ohi, mutta ei taida olla.

Toinen on sitten se, että muut vastustavat kaikin voimin kehitysvammaisten ihmisten elämänmuutoksia väittäen, että se on heille vahingoksi. Mutta taaskaan heiltä itseltään ei kysytä mitään. He tuskin itse tietävät, mitä mielipidesotaa heidän asioistaan käydään. Joku toinen tietää jälleen kerran paremmin, mikä heille on hyväksi.

Lain noudattaminen hyvä ohjenuora

Kumpaakin ylitse kävelemisen lajia pitää pyrkiä torjumaan. Hyvä ohjenuora siihen on käsittääkseni noudattaa lakia. Siis lakia sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista:

4§: Asiakkaalla on oikeus hyvään sosiaalihuoltoon ja hyvään kohteluun ilman syrjintää. Hänen toiveensa, mielipiteensä, etunsa, ja yksilölliset tarpeensa on otettava huomioon sosiaalihuoltoa toteutettaessa. (Sitä ennen ne on tietysti otettava selville).

5§: Asiakkaalla on oikeus saada selvitys vaihtoehdoista. Hänelle täytyy tehdä ymmärrettäväksi - sillä tavoin kuin hän tarvitsee - eri vaihtoehtojen merkitys hänelle. (Vaihtoehdoista pitää antaa tietoa käsitettävällä tavalla. Tässä tapauksessa se tarkoittaa, että hänen kanssaan käydään katsomassa se vaihtoehtoinen asunto).

7§: Täytyy tehdä palvelu- tms. suunnitelma. Ja tehdä se taiteen kaikkien sääntöjen mukaan, siis yhteisymmärryksessä ihmisen itsensä kanssa.

8§: Sosiaalihuoltoa toteutettaessa on ensisijaisesti otettava huomioon asiakkaan toivomukset ja mielipide ja muutoinkin kunnioitettava hänen itsemääräämisoikeuttaan.

Ongelma asiakkaan kotikunnan ja toisen kunnan välisessä sopimuksessa

MUTTA: Sitten tullaan tähän hankalaan kohtaan, johon oikeusoppineet varmaan ottavat kantaa. Kaikki edellä mainittu tapahtuu asiakkaan ja hänen kotikuntansa välillä. Siinä tapauksessa, mitä esitetty kysymys koskee, tässä ei ole mitään ongelmaa. Ongelma on asiakkaan kotikunnan ja toisen kunnan välisessä sopimuksessa, jossa palveluita ostetaan ja myydään kunnalta toiselle. Onko tällaisessa tilanteessa palveluiden käyttäjällä, yksittäisellä asukkaalla, mitään oikeuksia? Meneekö kuntien oikeus ostaa ja myydä palveluita asiakaslain yli?

Elämässä tapahtuu, että joku jossakin menettää jostakin syystä asuntonsa. Tässä tapauksessa on kuitenkin suunnattoman tärkeätä, miten asia pystytään hoitamaan yhdessä kotikunnan kanssa.

Ratkaisevassa asemassa asuinkunta

Ymmärtääksemme tässä tapauksessa ratkaisevassa asemassa on todellakin asuinkunta, joka on päättänyt lopettaa asumispalvelujen järjestämisen/myymisen ulkopaikkakuntalaisille. Ajanpuutteen vuoksi emme ebdi valitettavasti selvittää tätä kysymystä perin pohjin, mutta katsoisimme, että asiakaslain säännökset velvoittavat kotikunnan lisäksi myös asuinkuntaa tällaisessa tilanteessa.

Kunnalla on kuitenkin viime kädessä päätösvalta näissä tilanteissa. Asiakkaan kanssa laaditaan yleensä vuokrasopimus asunnon hallinnasta, joten asiakkaalla on tuon sopimuksen mukaiset oikeudet kyseiseen asuntoon. Vuokrasopimus voidaan irtisanoa sopimuksen mukaisesti ja tällöin vuokrasuhde päättyy irtisanomisajan kuluttua.

Kotikuntalaki muuttunee lähivuosina ja tuolloin kehitysvammainen henkilö voinee päättää asumisestaan kuten vammattomatkin ihmiset.

Kunnan saattaminen vastuuseen muuttopäätöksen aiheuttamasta masennuksesta on vaikeaa.

Kehitysvamma-alan konsulttiryhmä,

Heikki Seppälä
Tutkimus- ja kehittämisyksikön johtaja
Kehitysvammaliitto

Minna Kaipinen
lakimies
Kehitysvammaisten Tukiliitto