Kysymys:
Kyseessä on täysi-ikäinen opintotuella opiskeleva neljännen vuoden lukiolainen, joka asuu opiskelupaikkakunnalla opiskelun vuoksi. Kotikunta muualla. Tullut erikoislukioon tavoitteellisen harrastuksensa vuoksi. Ei enää tavoitteellista harrastamista, mutta jäänyt viimeiseksi vuodeksi opiskelupaikkakunnan lukioon. Saa opintotukea ja asumislisää, ei halua hakea opintolainaa vaan katsoo että saatava sen sijaan toimeentulotukea. Aiemmin vanhempi avustanut opiskelupaikkakunnalle muiden tukien lisäksi ja harrastuksen kalleuden vuoksi. Vanhempi ei ole oikeutettu kotipaikkakunnalla toimeentulotukeen. Onko oikein ottaa opintolainan laskennallinen kuukausierä toimeentulotukilaskelmassa huomioon?
Vastaus:
Täysi-ikäisen opiskelijan ensisijainen toimeentulo on opintotukilain (65/1944) mukainen opintotuki, joka koostuu opintorahasta, asumislisästä sekä valtion takauksesta opintolainaan. Näin ollen lähtökohtaisesti opiskelijan edellytetään rahoittavan opintojaan myös opintolainalla. Oppaassa toimeentulotukilain soveltamisesta sivulla 24, määritellään poikkeuksena opintolainan ottamiselle lastensuojelulain jälkihuollossa olevat nuoret sekä sellaiset opiskelijat, jotka ovat koulussa, joka antaa valmiuksia jatko-opintoihin. Tässä kohtaa viitataan mm. maahanmuuttajien valmistavaan koulutukseen.
Lisäksi joissakin kunnissa on tällaiseksi valmentavaksi kouluksi luettu myös lukio, niillä edellytyksin, että lapsi asuu edelleen kotona 18 ikävuoden täyttämisen jälkeen ja myös hänen vanhempansa ovat olleet pitkäaikaisen toimeentulotuen tarpeessa. Tällöin lapsen perusosassa on jo huomioitu vanhempien antama tuki sekä todelliset vanhempien edellytykset tukea lastaan. Muilla edellytyksin on puntaroitu vanhempien kykyä elättää kotona asuvaa lastaan (mm. elanto-osuuden vähentäminen tai lainanotto) (vrt. vastaus 30.3.2010 sosiaaliportti, aikuissosiaalityö). Jos lukiolainen puolestaan asuu muualla kuin vanhempiensa luona on hänen edellytetty käyttävän myös opintolainaa elatuksensa varmistamiseksi.
Ennen lainanottoa voidaan myös toisena vaihtoehtona lähteä selvittämään vanhempien elatusvastuuta lapseensa. Ajatuksena on lähdetty liikkeelle siitä, että vanhemmilla on vielä lukioaikana elatusvelvollisuus lapsiinsa nähden ja on kohtuullista että he osallistuvat elatukseen omien varojensa mukaisesti, koska elatustukilainkin mukaisesti vanhemmat vastaavat 18 vuotta täyttäneen lapsensa koulutuksesta aiheutuvista kustannuksista, mikäli se harkitaan kohtuulliseksi (Laki lapsen elatuksesta 3 § 2 mom).
Kerttu Vesterinen on aiemmin (kesäkuu 09) vastannut sosiaaliportin lastensuojelun avohuollon kysymykseen vanhempien elatusvelvollisuudesta täysi-ikäiseen lapseen seuraavasti: "Käytännössä täysi-ikäisellä lapsella on oikeus vaatia koulutusavustusta opintojensa ajaksi sekä isältä että äidiltä riippumatta siitä, asuvatko vanhemmat yhdessä vai erikseen ja riippumatta siitä, asuuko nuori kotonaan vai ei. Oikeuskäytännössä on katsottu vakiintuneesti, että koulutusavustusta voi saada lukion käymiseen, sillä lukion katsotaan kuuluvan kansalaisten peruskoulutukseen. Koulutusavustuksen voi vahvistaa myös ammatilliseen koulutukseen, mutta kynnys siihen on korkeampi, koska ammattiin valmistuttuaan nuori todennäköisesti kykenee maksamaan opintolainan takaisin. Koulutusavustuksen vahvistaminen edellyttää aina tapauskohtaista harkintaa siitä, onko vahvistaminen kohtuullista. Harkinnassa otetaan huomioon lapsen omat mahdollisuudet vastata koulutuskustannuksistaan esimerkiksi opintorahalla, opintolainalla tai työnteolla. Myös vanhempien taloudellisella tilanteella ja lapsen koulumenestyksellä on merkitystä kohtuullisuusarvioinnissa. Koulutuskustannuksiin luetaan opintomenot ja koulutuksen aikaiset elinkustannukset, mutta esimerkiksi harrastuksista aiheutuvat kustannukset eivät pääsääntöisesti kuulu koulutusavustuksella katettaviksi."
Aikuissosiaalityön konsulttiryhmä
Vastauksen kokosi Maarit Europaeus Tuula Tuomisen ja Kerttu Vesterisen kommentointien pohjalta.