Kysymys:

Kysyisin, onko suositeltavaa/lain mukaan välttämätöntä, että tehdään terveydenhuollosta aina lastensuojeluilmoitus (lasten nimissä tietenkin), jos kyseessä on terveydenhuoltoon hakeutunut aikuinen, joka on joutunut perheväkivallan uhriksi ja perheessä on alaikäisiä lapsia? Onko linjaus sama, vaikka perheen lapset eivät olisi olleet paikan päällä väkivaltatapahtuman aikaan? Entä silloin, jos väkivallan tekijä on muualla asuva ex-puoliso?

Vastaus: 

Kysymys liittyy terveydenhuollon henkilöstön ilmoitusvelvollisuuteen lastensuojelulle tilanteessa, jossa vanhempaan on kohdistunut väkivaltaa ja hän on hakeutunut terveydenhuollon piiriin. Lastensuojelulain 25 §:n mukaan lastensuojeluilmoitus on tehtävä, jos tietoon tulee seikkoja lapsen kehitystä vaarantavista olosuhteista. Mielestämme vanhempaan kohdistunut väkivalta on tällainen lapsen kehitystä vaarantava olosuhde. Tällöin ensisijaista ei ole niinkään se onko lapsi ollut paikalla väkivallanteon aikana vai ei. Väkivallan uhka, pelko ja huoli ja em. seikkojen vaikutukset lapseen ovat kuitenkin olemassa ja saattavat vakavasti varaantaa lapsen kehitystä tai vanhemman kykyä huolehtia lapsesta ja lapsen tarpeista.

Ilmoitusvelvollisuus on terveydenhuollon ammattihenkilöillä, myös terveydenhuollon yksityisillä ammatinharjoittajilla ja palveluntuottajilla. Ilmoitusvelvollisuus koskee tietoa, jonka on saanut työssään. Lastensuojelulaki velvoittaa ilmoituksen tekemiseen ja ilmoitusvelvollisuus sivuuttaa muussa lainsäädännössä säädetyn salassapidon. Ilmoitus tulee siis tehdä salassapitovelvoitteiden estämättä ja viipymättä.

Lastensuojelulain 25a §:n mukaan pyyntö lastensuojelutarpeen selvittämisestä on mahdollista tehdä yhdessä lapsen tai vanhemman kanssa. Tällöin lastensuojeluimoitusta ei tarvita, vaan yhdessä tehty pyyntö käynnistää lastensuojelun selvitystyön. Pyynnön tekijän on ilmoitettava lastensuojelulle pyynnön tekemiseen johtaneet syyt. Tässä tilanteessa terveydenhuollon työntekijällä on siis lastensuojeluilmoituksen tekemisen vaihtoehtona mahdollisuus neuvotella väkivaltaa kokeneen vanhemman kanssa tällaisen pyynnön tekemisestä. Mikäli vanhempi ei ole halukas pyynnön tekemiseen, terveydenhuollon viranomaisella on edelleen ilmoitusvelvollisuus.

Kysymys on tärkeä, koska siinä pohditaan lapsen suojelemisen rajoja. Jos lapsi ei ole ollut väkivaltatilanteessa mukana onko hän silti avun tai suojelun tarpeessa? On hienoa ja lasten kannalta toivottavaa, että terveydenhuollossa pyritään näkemään ja ottamaan huomioon myös vanhemman tilanteen tai sairauden mahdollinen vaikutus lapseen ja kutsumaan työhön mukaan myös lastensuojeluviranomaiset. Se on lasten suojelua parhaimmillaan.

Lastensuojelun avohuollon konsulttiryhmä. Keskusteluun ovat osallistuneet Anne Saarela, Kerttu Vesterinen, Päivi Sinko ja Laura Tulensalo.