Kysymys:
Kysymys on yleinen vammaispalveluasia, ei vain henkilökohtaiseen apuun liittyvä. Viranomaiselta, esim. fysioterapeutilta tulee suoraan vammaispalvelutoimistoon lausunto koskien asiakasta, lausunnossa otetaan kantaa palvelutarpeseen; esim. suositellaan myönnettäväksi jotakin palvelua. Kuinka sosiaalityöntekijän tulee toimia? Meillä käytäntönä se, että lausunnossa mainitulle henkilölle lähetetään hakemus ja saatekirje, jossa ohjeistetaan täyttämään ja palauttamaan hakemus, mikäli asiakas haluaa hakea kyseistä palvelua. Joissakin tilanteissa henkilöstä ei koskaan kuulu mitään, voiko siinä tapauksessa asian antaa vain olla? Vai pitääkö asiakasta uudelleen tavoitella tai tehdä päätös pelkän lausunnon perusteella?
Vastaus:
Ulkopuolisen tahon sosiaalitoimeen lähettämä asiantuntijalausunto ei ole sellainen hakemus, jonka pohjalta viranomaisella olisi oikeutta tehdä päätöstä asiassa. Vammaispalveluhakemuksen tekee aina vammainen henkilö itse tai hänen edunvalvojansa tai muu valtuutettu henkilö.
Vammaispalvelun asiakkaan avuntarvetta ja halua vammaispalvelun hakemiseen selvitettävä
Ulkopuolisen asiantuntijan sosiaalitoimeen lähettämä lausunto tai muu asiakirja voitaneen kuitenkin katsoa sellaiseksi yhteydenotoksi sosiaalitoimeen, jonka perusteella sosiaalityöntekijän on selvitettävä vammaispalvelun asiakkaan avuntarvetta ja tietysti myös asiakkaan kantaa siihen, onko hän itse ylipäätään avusta kiinnostunut ja haluaako hän hakea jotain tiettyä vammaispalvelua. Vammaispalvelulain 3 a §:n mukaan palvelujen ja tukitoimien tarpeen selvittäminen on aloitettava viimeistään seitsemäntenä arkipäivänä sen jälkeen, kun yhteydenotto sosiaalitoimeen on tehty. Vastoin asiakkaan tahtoa palvelutarpeen selvittämistä ei tule aloittaa.
Vammaisen henkilön omat mielipiteet ja toivomukset huomioitava
Se, että sosiaalitoimesta lähetetään vammaiselle henkilölle hakemuslomake ja saatekirje, jossa ohjeistetaan täyttämään ja palauttamaan hakemus, ei täytä kaikilta osin asianmukaiselle palvelutarpeen selvittämiselle asetettuja vaatimuksia. Palvelutarpeen kartoittaminen aloitetaan vammaisen henkilön toimintakyvyn ja elämäntilanteen arvioinnista sekä mahdollisten lausuntojen hankkimisesta.
Vasta kun vammaisen henkilön kokonaistilanne on selvillä, voidaan alkaa suunnitella sopivia palveluja avun tarpeen tyydyttämiseksi. Tilanteesta riippuen avun tarpeen selvittäminen voi vaihdella laajuudeltaan. Usein jo avun tarpeen selvittämisen yhteyteen liittyy palvelusuunnitelman laatiminen tai tarkistaminen. Kaikissa vaiheissa vammaisen henkilön omat mielipiteet ja toivomukset palvelujen sisällön ja toteuttamisen osalta on otettava huomioon.
Henkilökohtaisen avun konsulttiryhmä. Vastauksen kokosi Juha-Pekka Konttinen. Vastauksen tekemiseen osallistuvat myös Terhi Toikkanen, Sanna Ahola, Raija Mansikkamäki ja Mika Välimaa.