Kysymys:

Äidillä on huoli tyttärensä lääkityksestä, jota on lisätty vuosien varrella. Tyttärellä ei varsinaista diagnoosia, mutta n. 10 vuotta sitten lausuntona jäsentymätön skitsofrenia. Tyttärellä nyt vakavia sivuoireita mm. kuolaamista, häiritsevää kävelyä edestakaisin. Joten hänen elämänpiirinsä kaventunut suunnattomasti juuri näiden oireiden takia.

Lääkäri näkee tyttären keskimäärin kerran kuussa ja äidin mukaan lääkärillä ei ole aikaa kuunnella potilasta  ajanpuutteen vuoksi. Äidille ei myöskään ole ilmoitettu hoitokokouksesta, johon potilas olisi halunnut äitinsä osallistuvan. Kuinka saada lääkäri, joka tekee lähinnä hallinnollista työtä, ymmärtämään potilaan sekä omaisen huoli ja hätä? Jotta sekä lääkitystä että diagnoosia tarkistettaisiin. Omaisen voimavarat ovat jo vähissä.

Vastaus:

Sekä tytärtä, että äitiä on kuultava. Miten mielenterveyspotilasta voisi edes hoitaa, jos häntä ja omaisia ei kuunnella? Ongelma on edelleen valitettavan yleinen, vaikka kuulluksi tuleminen pitäisi olla potilaan perusoikeuksia.

Äidin saatava osallistua hoitokokouksiin

Äidin kannattaisi ottaa yhteyttä muihin hoitoon osallistuviin (esim. omahoitaja) ja keskustella ongelmista heidän kanssaan. Jos mahdollista, voisi konsultoida toista lääkäriä. Äidin pitää tietenkin saada osallistua hoitokokouksiin, jos tytär niin haluaa. Hoititahon pitää ilmoittaa hoitokokouksista äidille.

Jos hoidossa on edelleenkin ongelmia, kannattaa ottaa yhteyttä potilasasiamieheen.

Mielenterveyden konsulttirtyhmä, Maija Nykopp, vastauksen laatimiseen osallistui Pirjo-Riitta Liimatainen.