KYSYMYS:

Kyseessä 25-v. vaikeavammainen mies. Vammana mm. dysfasia, muistivaikeudet ja kognitiivisia vaikeuksia. Asuu vanhempiensa luona, käy tukitöissä omalla autollaan ja saa eläkettä ja hoitotukea. Nuorukaisella on masennuslääkitys. Hän on erittäin tietoinen ja surullinen vammastaan. Hän pelkää tulevaisuutta tai oikeastaan epäilee, onko hänellä edes sitä, kun hän ei pysty siihen, mihin muut nuoret pystyvät. Äiti haki henkilökohtaista avustajaa pojalleen tammikuussa 2011, jotta tämä pääsisi osallistumaan yhteiskuntaan myös joskus ilman äitiään. Pikkuhiljaa nuorukainen toivoo myös pääsevänsä asumaan omaan asuntoon. Koko vastuu on vielä tällä hetkellä vanhemmilla. Tämä on raskasta vanhemmille, mutta myös poika toivoo, että pääsisi itsenäistymään. Äiti sai hylkäävän päätöksen. Vammaispalveluryhmä totesi, että nuorukainen ei pysty päättämään, minkälaisia palveluja tarvitsee ja heidän mielestään apu oli lähinnä ohjausta ja hoitoa. Äiti on aivan eri mieltä tästä, poika haluaa elokuviin, kahville, pizzalle, autokilpailuihin jne. Äiti ei myöskään ymmärrä, mitä hoitoa ja ohjausta poika näissä vapaa-ajan harrastuksissa tarvitsisi. Onko nuorukaisella mahdollisuus vammaispalvelulain mukaiseen avustajaan?

VASTAUS:

Tyhjentävää vastausta yksittäistapaukseen ei näissä puitteissa voi valitettavasti antaa. Oikeus henkilökohtaiseen apuun on ratkaistava huolellisen yksilöharkinnan avulla niin, että kaikki asiaan vaikuttavat tiedot ovat saatavilla. Joitakin suuntaviivoja on kuitenkin mahdollista antaa.

Kuten tiedämme, henkilökohtaisen avun järjestäminen edellyttää, että vaikeavammaisella henkilöllä on voimavaroja määritellä avun sisältö ja toteutustapa. Avustaminen ei saa olla pääasiallisesti hoitoa ja valvontaa.

Jo hallituksen esityksestä vammaispalvelulain muuttamiseksi (HE 166/2008) on luettavissa, että mainittu edellytys ei tarkoita sitä, että vaikeavammaisella tulisi olla täydelliset kognitiiviset tai kommunikatiiviset kyvyt. Esitöittensä mukaan laki ei edellytä, että vaikeavammainen henkilö pystyisi syvällisesti analysoimaan, minkälainen palvelu hänelle parhaiten sopii. Lähinnä tarkoitus on, että vaikeavammaisella henkilöllä on oltava kykyä tehdä omia valintoja jokapäiväisessä elämässään, jotta henkilökohtainen apu voi auttaa niitä toteuttamaan. Jos henkilö siis pystyy päättämään, että haluaa jalkapallo-otteluun, hänellä on voimavaroja tältä osin määritellä avun sisältö.

Kertomasi perusteella kysymyksessäsi esiintyvällä nuorella miehellä vaikuttaisi olevan kykyä tehdä omaa elämäänsä koskevia valintoja ja näkemystä siitä, mitä apua hän tarvitsee. En voi ottaa kantaa siihen, onko hänellä oikeus henkilökohtaiseen apuun, mutta kyllä se hyvin mahdolliselta tuntuu. Tässä tapauksessa lienee viisasta hakea muutosta hylkäävään päätökseen. Jos valitusaika on jo mennyt umpeen, on mahdollista tehdä uusi hakemus.

Henkilökohtaisen avun konsulttiryhmä
Sanna Ahola, vastuukonsultti