Kysymys:
Hakija on muuttanut vanhaan huonokuntoiseen omakotitaloon ja asuntoon on tehty keittiön muutostyöt hänen toimintakykynsä huomioiden. Hakija on muuttanut rintamiestalosta, jossa hänellä myös ollut vaikeuksia rappusten suhteen. Hakijan puoliso on tehnyt itse muutostyön ja nyt haetaan korvausta keittiön muutostöistä (kalusteet, tasot, hana, allas) sekä uusien kodinkoneiden kustannuksista. Hakija kertoi myös seuraavaksi tarpeeksi wc:n muutostöiden tekemisen. Hakijalle on myönnetty eläkeyhtiöstä kuntoutustuki (määräaikainen eläke). Vaikeavammaisuuden kriteerit kuitenkin täyttynevät.
Miten katsotaan kunnan velvollisuus korvata muutostöiden kustannuksia kun hakija on ostanut halvalla vanhan huonokuntoisen talon ja toimintakyvyn vaikeus on ollut jo silloin taloa ostettaessa? Kun hakijan on 6 kk aikana kustannusten syntymisestä haettava korvausta niin mistä alkaen katsotaan kustannusten syntyneen, silloin kun on allekirjoitettu sopimus keittiökalusteista vai kun kustannukset on maksettu (maksettu osamaksulla) kokonaan?
Vastaus:
Vammaisilla ihmisillä on oikeus muuttaa asuinpaikkaansa.
Asiakasta ei voida velvoittaa asumaan tietyssä osoitteessa. Kun muuttamiseen liittyy esimerkiksi asunnonmuutostyökustannuksia, on kohtuullisuusharkinnan yhteydessä pohdittava muuton perusteluja, onko muutto siis ollut aiheellinen.
Asunnonmuutostyökustannuksien korvaaminen.
Jos hakijalla on vaikeavammaisena oikeus asunnonmuutostöihin tulee kunnan ne korvata. Korvausta tulee hakea viimeistään 6 kk:n sisällä kustannusten syntymisestä. Rädyn (Tapio Räty Vammaispalvelut-kirja) mukaan kustannukset syntyvät silloin kun, kustannuksia maksetaan eli: ei tilausta tehdessä vaan ensimmäistä kertaa rahan vaihtaessa omistajaa. Kun kyse on osamaksusopimuksesta, on sopimushetki ja kauppahintaerien maksamisen aloittaminen ratkaiseva. Oman työn osuudesta taas ei ole syntynyt todellisia kustannuksia lainkaan. Kunnan ei tarvitse korvata kuin ne muutostyöt, jotka ovat vaikeavammaiselle ihmiselle vamman tai sairauden johdosta välttämättömiä tavanomaisista elämäntoiminnoista suoriutumiseen.
Valitettavasti näin jälkikäteen korvauksia kustannuksista anottaessa voi ilmetä, että osa kustannuksista liittyy tavanomaiseen vanhan talon perusparannustöihin, jotka ovat välttämättömiä asuu talossa kuka tahansa. Niitä ei kunnan ole tarve korvata VPL:n kautta.
Kodinkoneiden suhteen on myös oltava perustelut, siitä miten ne helpottavat vaikeavammaisen ihmisen suoriutumista. Muussa tapauksessa useimmat kodinkoneet katsotaan kodin vakiolaitteiksi ja täten jokaisen ihmisen itse maksettavaksi.
Kohtuullisuusharkinta
Kohtuullisuusharkintaa voidaan ryhmämme käsityksen mukaan käyttää mm. siinä, kuinka usein ja milloin uudet muutostyöt uuteen asuntoon maksetaan. Asiakkaan edelliseen asuntoon ei käsittääksemme ole tehty muutostöitä. Asiakkaan tulee nyt perustella muutto ja sen välttämättömyys, samoin asunnon valinta, millä perusteilla asiakas on mahdollisesti valinnut juuri sellaisen asunnon, jossa muutostyöt tulisi toteuttaa.
Kun kyseessä on vaikeavammainen ihminen, jolla on oikeus VPL:n mukaissin asunnonmuutostöihin, on kunnan tehtävänä myös selvittää, mikä on alueella olevien eri toimijoiden sekä laitteiden markkinahinta. Ja perustella niihin nojaten mitkä ovat hyväksytyt kohtuulliset kustannukset. Ylimenevä osuus jää asiakkaan itsensä maksettavaksi.
Ennakkopäätökset
Tiedossamme olevat KHO:n päätökset ovat yksittäistapauksia, joista voi saada apua päätösten tekemiseen, kun ja jos kyseessä on samantyyppinen tilanne. Rädyn Vammaispalvelut-kirjassa v.2003 (s.105) on yksi ennakkotapaus KHO 30.9.1999 T2635. Kirjan tekstin mukaan "varsinkin muutostilanteissa tulee asunnonmuutostyöhakemus perustella tarkasti. Siinä tulee perustella paitsi vammasta tai sairaudesta aiheutuva tarve muutostöihin, myös se, miksi vaikeavammainen ihminen ei voi enää asua nykyisessä asunnossaan." Jos muuttoon on syynä asumismukavuus tai asumistason parantaminen ei yleensä ole oikeutta saada korvausta asunnonmuutostöihin.
Erityisryhmien asumisen konsulttiryhmä
Merja Marjamäki
Raija Mansikkamäki