Kysymys:
Kysymykseni koskee mielenterveyden sairauksista kärsivien mahdollisuutta ja tarvetta saada kuljetuspalvelumatkoja VPL:n perusteella. Minkä kriteereiden varassa voidaan arvioida psyykensairaiden kuljetuspalvelujen tarvetta? Miten esimerkiksi paniikkihäiriötä sairastavan kohdalla tulisi arvioida kuljetuspalvelun tarvetta? Onko näistä olemassa valtakunnallisia kriteereitä tai arviointiperusteita?
Mille sijalle arviossa tulisi laittaa liikkumiskyky, psyykensairaus sekä asiakkaan kokonaistilanne? Siis mikä painottuu vai riittääkö kuljetuspalvelun saamiseksi VPL:n perusteella pelkästään se, että sairastaa vaikea-asteista paniikkihäiriötä, mutta on täysin liikkumiskykyinen muutoin, toisin sanoen siis: jalka nousee esimerkiksi bussiin mutta psyykkinen puoli estää nousemasta siihen?
Vastaus:
Erilaisten etuuksien, tukien ja palvelujen hakemisessa on ensiarvoisen tärkeää yhdessä asiakkaan kanssa laadittu perusteellinen palvelusuunnitelma, jossa selvitetään asiakkaan kokonaistilanne ja avuntarve arjessa selviytymiseksi.
Psyykkisistä syistä johtuvan vaikeavammaisuuden määrittelemiseksi suhteessa kuljetuspalveluihin ei ole tiedossamme olevia valtakunnallisia kriteerejä tai arviointiperusteita. Vaikeavammaisuus voi olla fyysisistä tai psyykkisistä syistä johtuvaa. Vaikeavammaisuusedellytys voi täyttyä siitä syystä, että henkilö ei psyykkisen sairauden vuoksi voi käyttää joukkoliikennettä.
Oikeuskäytännöstä löytyy kaksi ennakkotapausta:
KHO 1998 T 2524:
Korkein hallinto-oikeus piti mielenterveysongelmaista henkilöä, jolla oli lisäksi ylipainoa, vaikeavammaisena suhteessa kuljetuspalveluihin.
Hämeenlinnan HAO 12.3.2007 nro 07/0182/3:
Hallinto-oikeus katsoi, että psyykkisestä sairaudesta kärsivä henkilö voi olla kuljetuspalvelujen järjestämisvelvollisuuden suhteen vammaispalvelulaissa ja asetuksessa tarkoitettu vaikeavammainen henkilö sen estämättä, että hänellä ei ole liikkumista vaikeuttavaa fyysistä vammaa tai sairautta. Tapauksessa henkilöllä oli psyykkinen sairaus joka aiheutti pelkotiloja, vainoamisharhaluuloja ja paniikkikohtauksia.
Palvelusuunnitelmaa laadittaessa on hyvä selvittää myös asiakkaan mahdollisuus henkilökohtaiseen apuun.
Mielenterveyspalvelujen konsulttiryhmä,
Pirkko Jantunen ja Maija Nykopp