Kysymys:
Kunnassamme on useampi tapaus, että eri kieli- ja kulttuuritaustan omaava henkilö on hakenut kunnallisen perhepäivähoitajan työtä. Meitä askarruttaa, kuinka käy hoitolasten kielen kehityksen ko. tapauksessa. Onko olemassa jotain valtakunnallista kriteeristöä hoitajan kielitaidolle tai muuta mikä olisi esteenä palkkaamiselle? Mitä sanoo taas tasa-arvolaki, voiko työn evätä em. perustein?
Vastaus:
Toimintaympäristöjen monikulttuuristuminen ja -kielistyminen on tätä päivää ja vielä enemmän tulevaisuuden kehityssuunta, ja siihen liittyy paljon lastenkin elämää rikastuttavia elementtejä. Jos työnhakija ei heti alkuun puhu täydellistä suomea, niin kielitaito varmasti kehittyy. Tausta ei sinällään kerro kielitaidosta. Monet maahanmuuttajataustaiset osaavat erinomaista suomea.
Vaikka muuta kuin suomea äidinkielenään puhuva hoitaja ei käyttäisi kieltä virheettömästi, ovat lapset hoidossa vain osan päivää ja tuskin heidän kielellinen kehityksensä viivästyisi tästä syystä. Kuitenkin sekä päivähoidossa että kotona lapset ovat täysin suomenkielisen äänimaiseman ympäröimiä.
Erilaisesta kieli- ja kulttuuritaustasta voi olla lapsille myös hyötyä
Erilaisesta kieli- ja kulttuuritaustasta voi olla lapsille myös hyötyä erilaisten tapojen ja kulttuurien ymmärtämisessä ja oppimisessa, sekä yleensäkin suhtautumisessa erilaiseen. Siten hoitolasten näkökulmasta erilaiset kielelliset ja kulttuuriset taustat eivät liene ainakaan kielteinen seikka, ja onhan päivähoitolastenkin joukko aika moninaista taustoiltaan. Päivähoidon palveluihin taustoiltaan erilaiset työntekijät tuovat monipuolisuutta.
Kieli- ja kulttuuritaustan perusteella ei voi työnhakijaa asettaa eriarvoiseen asemaan (yhdenvertaisuuslaki).
Muuta "valtakunnallista kriteeristöä" kuin ammattitutkinto ei konsulttiryhmälle tullut mieleen. Tutkinto on lähtökohta, jonka jälkeen ei tarvitse pohtia, osaako henkilö riittävästi suomea. Lasten sijoittelussa hoitajalle tulisi kuulostella kuitenkin lasten vanhempien suvaitsevaisuutta, ettei yhteistyö hoitajan kanssa tulisi kummallekaan osapuolelle hankalaksi.
Perhepäivähoidon ohjaajan on tärkeä kertoa niille vanhemmille, joiden lapsille ko. hoitopaikka tarjotaan, että hoitaja on tutkinnon suorittanut ja kehittyy jatkuvasti suomen kielessä (mikäli se ei ole vielä kovin vahva). Myös sen seikan toteaminen, että lapsen kielen kehitys ei häiriinny, vaan saa tukea ja täydelliset kielimallit luonnollisesti vanhemmilta, on tärkeää. Sivutuotteena saa sitten kasvatusta kansainvälisyyteen.
Perhepäivähoidon ohjaajaa voisi neuvoa kuitenkin alussa panostamaan enemmän uuden hoitajan kanssa keskusteluun, jotta hoitaja saa vahvan tuen työlleen.
Ammattitutkinnon tutkintovaatimukset löytää opetushallituksen sivuilta. Vaatimuksissa on määritelty myös lasten kielellisen kehittymisen tukemiseen liittyvät ammattitaitovaatimukset (alla joitain osia, eikä mikään niistä edellytä suomen puhumista äidinkielenä, joskin varsin hyvää kielitaitoa).
Jos hakijalla on tämä tutkinto, tutkinnon hyväksymisestä vastaavat tahot ovat luonnollisesti katsoneet, että hän täyttää ammattitaitovaatimukset eikä häntä näin ollen voi missään tapauksessa olla palkkaamatta sillä perusteella, että äidinkieli on muu kuin suomi tai ruotsi.
Kielellinen viestintä:
Tutkinnon suorittaja kykenee selkeään suulliseen ilmaisuun suomen tai ruotsin kielellä, hallitsee asiallisen kielenkäytön, osaa kirjallisen ilmaisun perustaidot.
Kielellisen kulttuurin edistäminen:
Tutkinnon suorittaja käyttää kieltä monipuolisesti, osaa hyödyntää kirjallisuutta ja lastenkulttuuria toiminnassa, osoittaa kiinnostusta lasten kielelliseen ilmaisuun ja tarjoaa siihen monipuolisia mahdollisuuksia (esim. saduttaminen, kirjallisuus, teatterit, musiikki). Tutkinnon suorittaja ymmärtää kielen merkityksen varhaiskasvatuksessa sekä osaa tukea lapsen kielellistä kehitystä ja ilmaisua.
Kielen käyttö päivittäisessä toiminnassa:
Tutkinnon suorittaja osaa hyödyntää arkipäivän tilanteita (pukeminen, riisuminen, ruokailu, hygienia) lapsen kielellisen kehityksen edistämiseksi, osaa tarjota lapsille mahdollisuuksia sekä puhutun että kirjallisen kielen havainnoimiseen arkipäivän toiminnoissa, osaa tunnistaa lapsen kielellisen kehittymisen piirteitä ja keskustella havainnoistaan vanhempien kanssa.
Lapsen tarpeet huomioitava
Aina lasta hoitoon sijoitettaessa tulee huomioida lapsen tarpeet ja valita ensisijaisesti sellainen hoitomuoto, joka tukee parhaalla mahdollisella tavalla lapsen kokonaisvaltaista kehitystä. Maahanmuuttajataustainen, äidinkieleltään ei-suomenkielinen hoitaja ei voi olla hyväksyttävä peruste vanhempien kieltäytymiselle päivähoitopaikan vastaanottamisesta. Toki joillekin vanhemmille se voi muodostua ongelmaksi ja vanhemmat saattavat kieltäytyä tarjotusta hoitopaikasta - kuten mistä tahansa muustakin tarjotusta hoitopaikasta. Mutta jos kunta on täyttänyt velvoitteensa ja tarjonnut hoitopaikkaa, josta vanhemmat ovat kieltäytyneet ilman hyväksyttävää perustetta, voidaan katsoa kunnan velvoite täytetyksi ja vanhempien tehneen oman valintansa.
On kuitenkin huomioitava erikseen sellainen lapsi, jolla on kielenkehitykseen liittyvä viivästymä tai joka tarvitsee erityistä tukea kielen kehityksessä. Näissä tapauksissa tulee arvioida, onko hoitajalla riittävät edellytykset tukea lapsen kielellistä kehitystä parhaalla mahdollisella tavalla. Kielen kehityksessään erityistä tukea tarvitsevan lapsen sijoittaminen perhepäivähoitoon heikommin/virheellisesti suomea puhuvan hoitajan luo, ei ole kokonaiskehityksen kannalta lapsen mukainen.
Maahanmuuttajalasten oma äidinkieli ei myöskään kehity suomalaisessa päivähoidossa, vaikka oman äidinkielen hallinta olisi kuitenkin tärkeää muiden kielten oppimisessa. Maahanmuuttajalapset ovat myös suomenkielisen äänimaiseman ympäröimiä suuren osan päivästään.
Maahanmuuttajatyön konsulttiryhmä.
Kysymyksen käsittelyyn konsulteista osallistuivat Johanna Matikainen, Elina Niinivaara, Merja Anis, Merja Svensk, Anita Novitsky, Eeva-Liisa Helin, Hilkka Linderborg sekä vastauksen koonnut Virpi Tolonen, Alma-hanke/Tampere.