KYSYMYS:

Kumpikin vanhemmista saa toimeentulotukea. Lapset asuvat äidin luona ja tapaavat säännöllisesti joka toinen viikonloppu isäänsä perjantai-illasta sunnuntai-iltaan ja sopimuksen mukaan ovat isänsä luona pidempään koulujen loma-aikoina. Miten toimeentulotuen perusosat lasten osalta tulisi ottaa huomioon? Ohjeemme mukaan tapaavalle vanhemmalle maksetaan lapsen luonapitovuorokausilta 68% lapsen perusosasta (sis. ruoan, hygienian ja käyttövarat). Tulisiko mielestänne vähentää vastaava summa äidin normilaskelmista lasten osalta? Muutoinhan lapsille maksetaan tavallaan kahteen kertaan toimeentulotuki ko. ajalta?

VASTAUS:

Lapsella on oikeus tavata vanhempaansa, jonka luona hän ei asu. ”Lapsen oikeus pitää yhteyttä siihen vanhempaansa, jonka luona hän ei asu, on keskeinen lapsen oikeus, joka on turvattu lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetulla lailla (361/1983). Lapsen oikeus tavata vanhempiaan tulee turvata tarvittaessa myöntämällä tarkoitusta varten toimeentulotukea. Ministeriö suosittaa, että etävanhemman menoina otettaisiin huomioon asiakaskohtaisesti harkiten lapsen perusosaa vastaava määrä tapaamispäiviltä” (Opas toimeentulotukilain soveltajille, Sosiaali- ja terveysministeriö 2007: 11, sivu 77).

Yleisesti toimeentulotukea maksetaan huolto- ja tapaamissopimuksen mukaisesti lasten luonapidosta niiltä päiviltä, jolloin lapsi on ns. etävanhemman luona. Mikäli sopimuksessa ei ole tarkkoja määriä ilmoitettu, maksetaan luonapidosta toisen vanhemman antaman todistuksen perusteella kunnan linjan mukaisesti joko kaikilta tapaamispäiviltä tai määritellyn maksimimäärän mukaisesti per kuukausi. Käytäntönä kunnissa meidän tietämyksemme mukaan on maksaa luonapitopäiviltä lapsen koko perusosa päivää kohden laskettuna, ilman että siitä vähennetään mitään. Päivää kohden perusosa on kuitenkin melko pieni. Samaa (koko perusosan huomioimista) suositellaan myös edellä olevassa ministeriön ohjeessa. Lisäksi kunnissa on myönnetty tapaamisen matkakuluista puolet – mikäli etävanhempi asuu kauempana.

Harkintaa

Toisen vanhemman normilaskelmasta ei kannata vähentää lasten perusosia, vaikka molemmat vanhemmat saisivat toimeentulotukea samasta kunnasta. Tämä perustuu ensinnäkin siihen, että lapsille täytyy molempiin kotieihin tehdä erilaisia hankintoja – välttämättömän lisäksi. Lisäksi toimeentulotuki on varsin pieni tulo, eikä sitä ole indeksitarkistettu vuosien mittaan riittävästi eli toimeentulotuella elävien suhteellinen ostovoima on heikentynyt esimerkiksi palkansaajiin verrattuna huomattavasti. Hiljattain ilmestyneen tutkimuksen mukaan kulutus näyttelee varsin suurta osaa tänä päivänä myös lasten elämässä. Lapset, joilla on vähemmän mahdollisuuksia erilaisiin nyky-yhteiskunnan vaatimiin laitteisiin ja vaatteisiin, voivat olla pelkästään tämän seikan vuoksi syrjäytymisriskissä.

Kokonaisuus

Tässä kohdassa kannattaa jälleen miettiä myös kokonaisuutta: mikäli toisen vanhemman toimeentulotukea aletaan vähentää niiltä osin kuin lapset ovat etävanhemman luona, voi lähihuoltaja sanoa, ettei enää anna lapsia toisen luokse, koska omat tulot pienenevät. Toimeentulotukea myönnettäessä kannattaa muistaa, että se on sosiaalityön yksi väline ja työntekijän tulisi miettiä kokonaisuutta ja asiakkaan elämää kaikkinensa, ei pelkkiä euromääriä. Niissä tapauksissa, joissa lapset ovat säännöllisesti pidempiä aikoja toisen vanhemman luona, voidaan perusosan vähentämistä toisen vanhemman laskelmassa harkita, ettei perusosia säännönmukaisesti myönnetä pitkiltä ajoilta päällekkäin.

Aikuissosiaalityön konsulttiryhmä
Vastauksen kokosi Tuula Tuominen ja siihen osallistuivat Maarit Europaeus, Tuija Laakso ja Kerttu Vesterinen.