Kysymys
Kysymykseni liittyy Lsl:n 10 §:n tulkitsemiseen. Työskentelen psykiatriassa suljetulla osastolla ja hoidettavana on myös potilaita, joilla on alaikäisiä lapsia. Em. lain pykälässä todetaan, että lapsen hoidon ja tuen tarve on selvitettävä jos vanhempi saa mm. mielenterveyspalveluja. Joskus tilanteet lastensuojeluilmoituksen tekoon ovat hyvin selkeät: esim. kyseessä on yksin lapsesta vastuussa oleva henkilö eikä verkostoa auttamassa tai toisen vanhemman päihdeongelma tai jaksamattomuus.
Pykälähän velvoittaa selvitykseen, mutta missä laajuudessa selvitystä tulee tehdä hoitavalla taholla, ja milloin selvitystyö on syytä siirtää lastensuojeluviranomaisille ( eli tehdä ilmoitus)?
Tarkoitan tilannetta jossa hoitoa EI ole saamassa lapsesta pääasiallisesti vastuussa oleva vanhempi tai kotona lapsen kanssa oleva vanhempi, joka sanoo asiasta kysyttäessä jaksavansa ja saavansa apua tilanteessa läheisiltään ja on jo hakenut apua esim. muilta auttavilta tahoilta. Selvyyden vuoksi on sanottava, että sairaalassamme on perheiden kanssa työskentely mielestäni kohtalaisen hyvällä mallilla eikä siltä osin ole epäselvyyttä.
Toivoisin myös kommenttianne sellaiseen käytäntöön, että osastolle hoitoon tulevista huoltajista / vanhemmista tehtäisi automaattisesti lastensuojeluimoitus?
Vastaus
Käytännöt, jossa automaattisesti tehdään lastensuojeluilmoitus kaikista lapsista, eivät ole suositeltavia. Joukkoon tulee väistämättä myös aiheettomia ilmoituksia, jotka kuormittavat sekä vanhempia että lapsia ja myös lastensuojelun sosiaalityöntekijöitä. Samalla kaavamainen ilmoitusmenettely saattaa johtaa siihen, että lasten tilanteen tietoinen arviointi ohenee ja tämä näkökulma jää niukaksi asiakkaan hoidon suunnittelussa. Asiakkaana olevan vanhemman mielenterveysongelmien vaikutus lapsen tilanteeseen on tarpeen selvittää olipa kyseessä lapsen välittömästä hoidosta ja kasvatuksesta vastaavasta tai esimerkiksi lasta tapaavasta vanhemmasta.
Kysymyksestä ei käy ilmi, onko sairaalassa käytössä Lapset puheeksi- menetelmä +Lapsiperheneuvonpito. Nehän ovat menetelmiä, jotka on kehitetty erityisesti aikuispalvelujen käyttöön ja niiden tavoitteena on auttaa tuossa arvioinnissa ja lasten hyvinvoinnin ja turvallisuuden takaamisessa. Menetelmiä on myös tutkimuksellisesti arvioitu ja ne on todettu turvallisiksi ja toimiviksi.
Hyvä käytäntö olisi esimerkiksi se, että Lapset puheeksi-menetelmää tai muuta vastaavaa systemaattista menetelmää käytetään kaikkien potilaina olevien vanhempien kanssa ja myös lapsia tavataan. Jos tämän perusteella arvioidaan, että lasten tilanne edellyttää lastensuojelutarpeen arviointia, tehdään yhdessä vanhempien kanssa pyyntö lastensuojelutarpeen arvioimiseksi tai lastensuojeluilmoitus.
Lastensuojelun avohuollon konsulttiryhmä
Vastauksen kokosi Mikko Oranen ja sitä kommentoivat Anne Saarela, Eeva Valjakka, Kerttu Vesterinen