Kysymys:

Meillä on myönnetty VpL:n mukainen kuljetuspalvelu kehitysvammaiselle palveluasunnossa asuvalle aikuiselle henkilölle. Henkilö ei kykene huolehtimaan omista asioistaan. Henkilön äiti huolehtii raha-asiat. Kehitysvammaista henkilöä kuljetetaan taksilla 900 -1000 euron edestä kuukaudessa. Onko kunnalla oikeus puuttua tässä tapauksessa kuljetuspalvelumatkoihin, koska kuljetuspalvelumaksut eivät tunnu kohtuullisilta ja matkoista sopii taksin kanssa henkilön äiti eikä ao. henkilö itse?

Vastaus:

Tässä olisi avuksi tietää, millaisista matkoista henkilön päätöksessä on kysymys. Vammaispalvelulain mukaisia kuljetuspalveluita tarkemmin säätelevän vammaispalveluasetuksen (759/1987) mukaan kunnan on järjestettävä kuljetuspalveluja vaikeavammaiselle henkilölle siten, että hänellä on välttämättömien työhön ja opiskeluun liittyvien matkojen lisäksi vähintään 18 yhdensuuntaista jokapäiväiseen elämään kuuluvaa matkaa kuukaudessa.

Asetuksen mukaan jokapäiväiseen elämään kuuluvia kuljetuksia ovat vaikeavammaisen henkilön asuinkunnan alueella tapahtuvat tai lähikuntiin ulottuvat kuljetukset. Lähikunnalla ei aina välttämättä tarkoiteta naapurikuntaa, vaan se voi viitata myös niin sanottuun toiminnalliseen lähikuntaan, eli muuhun kohtuullisen lähellä sijaitsevaan kuntaan, jossa on palveluita, joita ei lähempänä ole saatavilla. Lähikunnan käsite voi olla eri riippuen siitä, ovatko kyseessä vammaispalveluasetuksen tarkoittamat työhön tai opiskeluun liittyvät kuljetuspalvelut vai vapaa-ajan matkat.

Viime kädessä lähikunnan käsitettä ja matkojen pituutta joudutaan aina arvioimaan yksittäistapauksittain. Mainittakoon vielä erikseen, että euromääräisillä rajoituksilla ei kustannuksiin voida puuttua, jos henkilön oikeus kuljetuspalveluun tällöin tosiasiallisesti kaventuisi.
 

Mitään voimavaraedellytyksiä tms. ei kuljetuspalveluiden osalta vammaispalvelulakiin tai -asetukseen sisälly, joten omaisiin turvautuminen matkojen järjestelyssä ei ole peruste evätä tai rajoittaa kuljetuspalvelun käyttöä.

Kehitysvammapalvelujen konsulttiryhmä,
kysymykseen vastasivat lakimies Sampo Löf-Rezessy Kehitysvammaisten Tukiliitosta ja vammaispalvelusuunnittelija Birgitta Huurre Turun sosiaalitoimen vammaispalveluista