Kysymys:
Kotikuntalain muutos on tulossa ja suurin muutos käsittääkseni laitoshoidossa olevien osalta. Miten on kehitysvammaisten mahdollisuus jo nykylain nojalla vaihtaa kotikuntaansa oma-aloitteisesti.
Kysymys on nuoresta aikuisesta, jolla sukulaisia sekä nykyisessä kunnassa että hieman enemmän toisen kunnan lähellä, jonne ainakin osa sukulaisista toivoo hänen voivan muuttaa. Nykyisessä kotikunnassa hän asuu kunnan ohjatun asumisen yksikössä ja palvelut ovat riittäviä ja pystytään omassa kunnassa järjestämään. Tässä toisessa paikassa sukulaisten mukaan voitaisiin huomioida asukkaan uskonnollinen vakaumus nykyistä paremmin. Tämän toiveen tultua tietoon, olemme yrittäneet huomioida vakaumusta myös täällä (osallistuminen srk:n tilaisuuksiin).
Ko. kehitysvammainen on sukulaistensa kanssa kysynyt kunnasta, johon toivoo pääsevänsä asukkaaksi palveluasumispaikkaa, mutta hänelle ei sitä ole sieltä luvattu, jollei nykyinen kotikunta maksa kuntaosuutta. Siihen meillä vuorostaan ei ole halukkuutta, koska palvelut voidaan järjestää omassa kunnassa. Meillähän ei lain mukaan ole velvollisuutta järjestää asumista asiakkaan toivomaan yksikköön, vaikka toiveita tuleekin kuunnella ja pyrkiä tulemaan vastaan, jos mahdollista).
Nyt välimatkaa kunnasta uuteen yksikköön tulisi 340 km ja jos olisi kunnan maksettavaa, olisi myös valvottavaa ja yhteistyö em. välimatkan takia ei tunnu järkevältä pelkästään vakaumuksen vuoksi järjestettäväksi. Onko kehitysvammaiselle (ei liikuntavammaa, pystyy ilmaisemaan itseään kohtuullisen hyvin) itsellään mahdollisuus kotikunnan muutokseen ja miten se voisi tapahtua?
Vastaus:
Kysytte siitä, miten kehitysvammaisilla ihmisillä on mahdollisuus nykylain nojalla vaihtaa kotikuntaansa oma-aloitteisesti. Kysymys on nuoresta aikuisesta, jolla sukulaisia sekä nykyisessä kunnassa, että hieman enemmän toisen kunnan lähellä. Osa sukulaisista toivoo hänen voivan muuttaa tähän toiseen kuntaan. Tässä toisessa paikassa sukulaisten mukaan voitaisiin huomioida asukkaan uskonnollinen vakaumus nykyistä paremmin. Nykyisessä kotikunnassaan asiakas asuu kunnan ohjatun asumisen yksikössä ja palvelut ovat käsityksenne mukaan asiakkaalle riittäviä.
Kunta voi päättää palveluasumispaikan
Nykyisen lain tulkinnan mukaan käsityksemme on, että kunnalla on viimekädessä oikeus määrittää asiakkaan palveluasumispaikka. Olette ilmeisen hyvin selvillä asiakkaanne toiveista, mutta silti katsotte, että palvelu voidaan riittävässä määrin järjestää nykyisessä kotikunnassa. Ette ole tästä syystä halukkaita maksamaan kuntaosuutta toisen kunnan alueella sijaitsevaan palveluyksikköön. Muutto ei siten ole tällä hetkellä mahdollinen kunnan päätöksellä.
Miten vammainen ihminen voi itse muuttaa?
Vammaisella ihmisellä itsellään on nykyisin mahdollisuus muuttaa tällä hetkellä kunnasta toiseen silloin, kun hän ei käytä sosiaali- ja terveydenhuollon asumispalveluja. Tässä tilanteessa on mahdollista, että kotikunta myös vaihtuu.
Nykyinen kotikuntalaki estää palveluja tarvitsevan henkilön kotikunnan vaihdoksen
Nykyisen kotikuntalain 3§ mukaan kotikunnan muuttumista koskevissa rajoituksissa määritellään, että henkilön kotikunta ei muutu, jos hänen asumisensa toisessa kunnassa johtuu pääasiassa hoidosta tai huollosta sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksikössä tai muutoin vastaavissa olosuhteissa. (Tämän vastauksen lopusta löydätte kyseisen lakipykälän kokonaisuudessaan.)
Asiakkaanne muuttohalukkuus kohdistuu tällä hetkellä kolmanteen kuntaan, ei siihen, jossa hän nyt asuu, eikä siihen, jossa hänen sukulaisensa asuvat. Tulkitsemme, että päästäkseen lähemmäksi näitä sukulaisia ja mahdollisuuksia olla mukana hengellisessä yhteisössä hän muuttaisi tähän kolmanteen kuntaan nimenomaan palvelutarpeen vuoksi eli hänen asumisensa siellä johtuisi pääasiassa hoidosta ja huollosta sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksikössä. Silloin hänen kotikuntansa ei käsityksemme mukaan nykyisen lain mukaan tule muuttumaan.
Muutto kunnasta toiseen voisi siis tapahtua myös muusta kuin palvelujen tarpeesta. Mikäli asiakkaanne esimerkiksi muuttaisi nimenomaan siihen kuntaan, jossa sukulaiset asuvat ja jossa tämä hengellinen toiminta toteutuu, voisivat perusteena olla myös perhesyyt ja muut sosiaaliset perusteet. Nykylainsäädäntö huomioiden kuntien välille syntyisi todennäköisesti kiista siitä, kumman kunnan asukas hän on. Kotikunnan vaihtaminen ei siinäkään tapauksessa, että muita perusteita on, ole nykyisin selkeää, mikäli henkilö tarvitsee sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja.
Uusi Kotikuntalaki on tulossa
Kotikuntalakia ollaan uudistamassa, suunnitelman mukaan uusitun lainsäädännön tulisi tulla voimaan jo ensi vuoden alusta. Mikäli ehdotettu uusi kotikuntalaki ja sosiaalihuoltolain muutos tulevat ehdotetussa muodossa voimaan, niin vammaisen henkilön mahdollisuudet vaihtaa kotikuntaa paranevat oleellisesti. Vammainen henkilö voisi pyytää siitä kunnasta, jonne haluaa muuttaa palvelutarpeen arvioinnin ja palvelusuunnitelman ja häntä tulisi kohdella siellä samoin kuin jo kunnassa asuvia ihmisiä palvelun saamisen suhteen. Asiakkaan kannalta tilanne siis muuttuu, hänelle tulee oikeus vaihtaa kotikuntaa tietyin edellytyksin. Asiakkaan alkuperäinen kotikunta on käsityksemme mukaan suurelta osin palveluasumisen maksaja myös uuden lain tullessa voimaan. Koska lain käsittely on vielä kesken, emme voi ottaa asiaan tarkkaa kantaa uuden lain näkökulmasta.
Erityisryhmien asumisen konsulttiryhmä
Ilona Toljamo
Raija Mansikkamäki
Ote Kotikuntalaista:
Kotikuntalaki 3§ Kotikunnan muuttumista koskevat rajoitukset
Henkilön kotikunta ei muutu, jos hänen asumisensa toisessa kunnassa johtuu pääasiassa:
1) enintään yhden vuoden kestävästä työtehtävästä, opiskelusta, sairaudesta tai muusta näihin rinnastettavasta syystä;
2) hoidosta tai huollosta sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksikössä tai muutoin vastaavissa olosuhteissa;
3) merillä olosta laivaväkeen kuuluvana;
4) rangaistuksen suorittamisesta rangaistuslaitoksessa;
5) eduskunnan tai valtioneuvoston jäsenyydestä taikka julkisesta luottamustoimesta; tai
6) asevelvollisuuden tai siviilipalveluksen suorittamisesta.