Kysymys:
Kyseessä on muutama vuosi sitten eronnut avopari. Tuolloin lapsi oli 3-vuotias, isä on suostunut ilman mitään riitaa tai keskustelua äidin yksinhuoltajuuteen. Heti eron jälkeen isän tapaamiset lapsen kanssa ovat olleet satunnaisia. Sittemmin isä alkoi vaatia tapaamisia omien aikataulujensa mukaisesti satunnaisesti ja vaatimuksena myös, että lapsen tulisi jäädä yöksi isän ja hänen uuden perheensä luo.
Äiti on kolmivuorotyössä ja yrittänyt neuvotella sopivia tapaamispäiviä työvuorojensa mukaan. Ehdotetut ajankohdat eivät kuitenkaan ole olleet isälle sopivia. Äiti ei suostu jättämään lasta yökylään vedoten siihen, että lapsi ei haluaisi isänsä luo edes päiväksi ja on lisäksi kovin vieraantunut isästään, koska nähneet harvoin ja lyhyitä aikoja kerrallaan. Lapsi on myös hyvin kiinnittynyt äitiinsä.
Välimatkaa isän uuteen asuinpaikkaan on noin 50 km, ja isä vaatii äitiä kuljettamaan lasta tapaamisiin. Nyt isä uhkaa viedä asiaa oikeuteen vedoten siihen, että äiti on estänyt tapaamisia ja perunut niitä ilman syytä. Pari tapaamista onkin peruuntunut, koska äiti on ollut noin kolme viikkoa sairaalassa ja lapsi tuolloin isovanhempiensa luona hoidossa. Onko isällä perusteita oikeuskäsittelyyn? Isä ei ole edes yrittänyt selvittää tilannetta keskustelemalla esim. sosiaalitoimessa. Kuka maksaa oikeuskulut, jos oikeuteen päädytään?
Vastaus:
Kysymyksestä voi tulkita, että lapsen ja isän yhteydenpidosta ei ole voimassa olevaa kirjallista, lastenvalvojan/sosiaalilautakunnan vahvistamaa sopimusta. Sopimuksettomassa tilassa ei muodostu automaattisia tai sisällöltään määrättyjä oikeuksia, joihin tapaajaosapuoli voisi vedota. Periaatteellinen oikeus tavata vanhempaansa on lapsella, jonka edun näkökulmasta joko osapuolten välinen sopimus tai oikeusistuimen päätös tulee laatia.
Osapuolten näkemykset pyrittävä selvittämään
Lähivanhempi on kysymyksessä esitettyjen tietojen mukaan pyrkinyt edistämään lapsen ja muualla asuvan vanhemman yhteydenpitoa ja siten toiminut lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta säätelevän lain mukaisesti. Mikäli joku osapuoli kokee tilanteen epätyydyttäväksi, asiassa on pyrittävä selvittämään osapuolten näkemykset ja vaatimukset ja se, onko yhteydenpitojärjestelyissä päästävissä sopimukseen. Mikäli ei ole, oikeusistuin on hyvin luonteva, joskin kaikille osapuolille työläämpi, foorumi ratkaista asia. Oikeusjutulla ei täten tarvitse kenenkään uhata, sillä se on luonnollinen vaihtoehto tilanteessa, jossa sopimusratkaisuun ei ole edellytyksiä.
Lapsen vallitsevien kasvuolojen ja vuorovaikutussuhteiden riittävä selvittäminen ja ilmaisukykyisen lapsen mielipiteen huomioon ottaminen ovat keskeisiä asioita lapsen etua määriteltäessä. Vaikka huolto- ja tapaamisjärjestelyt voidaan ottaa olosuhteiden vaatiessa uudelleen käsiteltäviksi, tulee lähtökohtaisesti pyrkiä järjestelyihin, jotka ylläpitävät pysyvyyttä ja jatkuvuutta lapsen elämässä.
Kukin osapuoli vastaa alioikeudessa omista kuluistaan itse
Mikäli asia ratkaistaan alioikeudessa, kukin osapuoli vastaa omista kuluistaan itse (oikeudenkäymiskaaren 21 luku, 2 §). Poikkeustapauksessa oikeus voi määrätä asianosaisen osallistumaan myös vastapuolen kuluihin, mutta tällöin tulee olla kysymys esim. oikeuskäsittelyn pitkittämisestä tai muusta tarpeettomien kustannusten aiheuttamisesta.
Lastensuojelun avohuollon konsulttiryhmä, Kari Matela, erikoissosiaalityöntekijä, YTL. Vastauksen kokoamiseen osallistuivat Merja Saukkoriipi, Jaana Tervo ja Kerttu Vesterinen.