Kysymys:

Toimin sekä koulukuraattorina että sosiaalityöntekijänä. Minulla on suuri huoli yläkoululaisesta tytöstä, jonka oppilashuoltotyöryhmä arvioi selvästi tarvitsevan keskusteluapua ja hän on itsekin sen tarpeen ilmaissut ja haluaisi nimenomaan minulle jutella asioistaan. Äiti on kuitenkin ilmoittanut, ettei entisistä negatiivisesti kokemistaan yhteisistä asiakastilanteistamme johtuen hyväksy minua lapsensa jututtajaksi. Muun henkilön järjestämisestä tilalle äiti on todennut, ettei nuorella ole mitään hätää tai tarvetta saada keskusteluapua. Luultavasti nuorisopsykiatrisen ehdottamista ei kannata juuri edes kokeilla ja toisaalta koen, että nuori hyötyisi nimenomaan tutun ihmisen läsnäolosta. Perheessä on ollut lastensuojelullista huolta jo vuosia, mutta työskentelyä perheen kanssa ei ole päästy käynnistämään kunnolla vanhempien vastustuksen vuoksi eikä mitään kouriintuntuvaa huolta ole ilmennyt, että asiaan olisi voitu kunnolla tarttua.

Mikä on tämän ikäisen nuoren oikeus itse päättää, haluaako keskusteluapua ja kenen kanssa haluaa keskustella? Onko 12-vuoden ikäraja tässä sovellettavissa?

Toisaalta nuori on kertonut opettajalleen, että ei uskalla minun kanssa enää tulla keskustelemaan, koska vanhemmat ovat sitten hänelle niin hankalia. Voimmeko nuoren niin halutessa tavata vanhempien tietämättä? Entä olisiko muita tilanteessa mahdollisesti auttavia kommentteja/ideoita? Olemme miettineet, että koulun opo, terv.hoitaja tai nuoren opettaja olisivat yksi mahdollisuus ja ehkä vanhemmille neutraalimpi keskusteluavun antaja, mutta heidän resurssinsa muun työn ohessa ovat varmasti rajalliset. Toisaalta perheen tuntien sekin apu luultavasti ennen pitkään evättäisiin nuorelta. Lisäksi niissä vaihtoehdoissa tulee vastaan myös se, että nuori on opettajalleen ilmaissut haluavansa jutella juuri minulle.

Vastaus:

On erittäin tärkeää, että lapsi saa apua. Lasta ei saa jättää asiansa kanssa yksin, vaikka vanhemmat sen kieltäisivätkin. Avoimuus eli lapsen tapaaminen niin, että vanhemmat siitä tietävät, olisi kaikkein paras tapa. Jos vanhemmat eivät luota työntekijään, voisiko ajatella jonkun toisen työntekijän, vaikkapa terveydenhoitajan, olevan yhteydessä vanhempiin ja sopivan lapsen tapaamisesta? Jos huoli lapsesta on suuri, tulee tietysti harkita lastensuojeluilmoituksen tekemistä, jolloin lapsen ja perheen tilanteen arvioiminen tulee lastensuojelun tehtäväksi. Vanhempien vastustaessa lastensuojelun edunvalvoja voi mainiosti tukea juuri tämän kuuloisia nuoria luottamaan omaan mielipiteeseensä ja tuntemuksiinsa.

Juridisesti  lastensuojelulain mukaan 12-vuotiaalla on oikeus hakea lastensuojelun avohuollon tukitoimia. Lisäksi sosiaalihuollon asiakaslain 11 § 3 mom mukaan alaikäisellä on ns. kielto-oikeus eli hän voi ottaen huomioon hänen ikänsä ja kehitystasonsa sekä asian laatu painavasta syystä kieltää antamasta itseään koskevia tietoja lailliselle edustajalleen, jollei se ole selvästi alaikäisen edun vastaista. Lisäksi pitää huomioida, että jos huoltaja on asianosaisena sosiaalihuoltoa koskevassa asiassa, hän voi vaatia nähtäväkseen alaikäistä koskevia asiakirjoja. Jos lapsi hakee apua terveydenhoitajan kautta, silloin sovellettavaksi tulee potilaslain mukainen kielto-oikeus, joka on sosiaalihuollon asiakaslain mukaista kielto-oikeutta ehdottomampi. 

Lastensuojelun avohuollon konsulttiryhmä
Kehittäjäsosiaalityöntekijä Anne Kujala. Hänen kanssaan kysymyksestäsi keskustelivat Jaana Tervo, Merja Saukkoriipi, Päivi Sinko ja Kerttu Vesterinen.