Kysymys:
Olen uusi vt. sosiaalityöntekijä eikä minulla ole vielä kokemusta kehitysvammaisten/vammaisten henkilökohtaisista avustajista. Tilanne on seuraava: Asiakas on vuonna n. 19 -vuotias, hänellä on todettu keskiasteinen älyllinen kehitysvammaisuus ja Syndroma Down Hän on saanut opiskelupaikan ammattioppilaitoksesta erityisryhmästä eli kysymyksessä on toisen asteen oppilaitos joka valmentaa ammattia varten.
Miten arivoidaan hänen henkilökohtaisen avustajan tarpeensa? Mitkä ovat niitä diagnooseja jotka vaikuttavat avustajan saamiseen. Onko avustaja tälle pojalle subjektiivinen oikeus, eli onko kunnan kustannettava avustaja aiheutuneet kulut? Poika syö, peseytyy ja pukeutuu sekä hoitaa WC-asiansa itsenäisesti. Koulussa hänelle on annettu vastuutehtäviä mm. hakea posti ja lajitella se. Hän osaa käyttää kännykkää, tietokonetta ja digikameraa. Hänet uskaltaa jättää itsekseen kotiin. Kysymyksessä on toisen asteen koulutus, eroaako se jotenkin peruskoulusta avustajien palkkaamisen suhteen?
Vastaus:
Vammaispalvelulakia sovelletaan, kun vamma tai sairaus aiheuttaa toimintakyvyn ongelmia siinä määrin, että kunkin palvelun tai tukitoimen saamisen kriteerit täyttyvät. Merkitystä ei ole diagnoosilla tai sillä, liittyvätkö ongelmat fyysiseen liikuntakykyyn vai ovatko ne neurologisia tai mielenterveydellisiä. Myös kehitysvammaisella henkilöllä voi olla oikeus henkilökohtaiseen avustajaan, kunhan vammaispalvelulaissa asetetut muut kriteerit täyttyvät. Avun tarve on ratkaistava kussakin tilanteessa yksilöllisesti ja tarvittaessa on hankittava asiantuntijoilta lisäselvitystä avun tarpeen arvioimiseksi.
Henkilökohtainen avustaja on 1.9.2009 alkaen subjektiivinen oikeus
Vammaispalvelulain mukaisen henkilökohtaisen avun järjestämiseen liittyvät säännökset muuttuvat 1.9.2009 alkaen. Siihen asti henkilökohtainen avustaja on määrärahasidonnainen tukitoimi mutta 1.9.2009 alkaen subjektiivinen oikeus, jos vammaispalvelulain edellytykset muuten täyttyvät. Perusopetuksessa avustajat järjestetään lähtökohtaisesti perusopetuslain mukaisesti ja muun opiskelun osalta muun lainsäädännön (esim. vammaispalvelulaki) perusteella.
1.9.2009 alkaen kunnan on järjestettävä henkilökohtaista apua päivittäisiä toimia, työtä ja opiskelua varten siinä laajuudessa kuin vaikeavammainen henkilö sitä välttämättä tarvitsee.
Palvelutarpeen arviointi sekä palvelusuunnitelman laatimisprosessi tarvitaan
Jotta asiakkaan toimintakyky ja elämäntilanne voidaan asianmukaisesti selvittää, ensin tarvitaan palvelutarpeen arviointia sekä palvelusuunnitelman laatimisprosessia. Palvelutarpeen arvioinnissa apuna voidaan käyttää mm. erilaisia avuntarvemittareita tai itsearviointimenetelmiä (esim. www.paavo.fi). Usein toimintakyvystä hankitaan lausunnot erikoislääkäriltä, fysioterapeutilta ja/tai toimintaterapeutilta. Myös asiakkaan omat mielipiteet ja toivomukset tulee ottaa huomioon sopivaa palvelukokonaisuutta rakennettaessa. Tämän kaiken selvityksen pohjalta voidaan arvioida vammaisen henkilön tarvitsemien palveluiden ja tukitoimien sisältöä sekä niiden määrää.
Lisätietoa oikeudesta henkilökohtaiseen apuun sekä opas uudistuvasta vammaispalvelulaista löytyy osoitteesta: www.assistentti.info
Henkilökohtaisen avun konsulttiryhmä, Juha-Pekka Konttinen (vastuukonsultti). Vastauksen kokoamiseen osallistui myös Sanna Ahola.