Kysymys:

Vaikeasti kehitysvammaisen nuoren perhe muutti kunnasta x kuntaan y 70-luvulla. Äiti teki muuttoilmoituksen koko perheestä, mutta kehitysvammaista poikaa ei otettu kunnan y asukkaaksi. Poika siirtynyt kunnan x laitoksesta kuntayhtymän laitoksen asukkaaksi ja ollut siellä ns. vuorohoidossa ollen vähintään puolet vuodesta kotihoidossa sovituin jaksoin.

Sama on jatkunut tähän päivään saakka, eli nyt jo 50-kehitysvammaisella miehellä ei ole ollut mitään siteitä kuntaan x, jonka asukas hän virallisesti kuitenkin on. Voisiko jo ajatella, että asiakas saisi kuntalaisuuden kunnasta y? Äiti on virallinen edunvalvoja ja poika oleskelee äidin luona vähintään puolet vuodesta. Voisiko äiti hakea pojalleen kuntalaisuutta? Käsittääkseni uudessa kotikuntalaissa vaikuttaa myös perhesiteet kuntalaisuuteen kehitysvammaisten suhteen.

Vastaus:

Vastauksessamme lähinnä spekuloimme erilaisilla tulkinnoilla, joita asiakkaanne tilanteesta voidaan tehdä. Tämänhetkisen lainsäädännön nojalla kotikunnan muutos on monisyinen asia, jonka toteutuminen ei tällä hetkellä yksinään riipu laitospalveluja saavan asiakkaan tahdosta. Kuntien X ja Y viranomaisilla on omat näkökulmansa, joihin vaikuttaa asiakkaan palvelujen järjestämisvelvollisuuden ja palveluista aiheutuvien kustannusvastuiden siirtyminen kunnalta toiselle mahdollisen kotikunnan vaihdoksen yhteydessä.

Kotikunta on kunta, jossa ihminen tosiasiallisesti asuu
Lähtökohta on käsittääksemme on edelleen, että ihmisen kotikunta on se kunta missä hän asuu. (Kotikuntalaki 11.3.1994/201). Kysymyksestänne päättelimme, että asiakkaanne tosiasiallisesti asuu vähintään puolet vuodesta kunnassa Y. Ryhmässämme heräsi kiinnostus siitä, mikä on asiakkaan osoite tällä hetkellä.

Kotikuntalain lähtökohtana on, että henkilöllä on oma käsitys kotikunnastaan
Kotikuntalaissa 2 § 2 mom. todetaan: Jos henkilöllä on käytössään useampia asuntoja tai jos hänellä ei ole käytössään asuntoa lainkaan, hänen kotikuntansa on se kunta, jota hän perhesuhteidensa, toimeentulonsa tai muiden vastaavien seikkojen johdosta itse pitää kotikuntanaan ja johon hänellä on edellä mainittujen seikkojen perusteella kiinteä yhteys.
Tällä perusteella tulkiten asiakkaalla ei ole laitoksen ohella muuta kotia, hänen perhesuhteet ovat kunnassa Y. Kysymme asiakkaan omaa käsitystä siitä, mikä hän kokee olevan kotikuntansa. Tietojemme perusteella se tuskin on kunta X, johon hänellä ei kymmeniin vuosiin ole ollut mitään kontakteja.

Kuntalaisuus tarkoittaa mm. sitä, että kotikunta on vastuussa palvelujen järjestämisestä
Kunta X on vastuussa kuntalaisensa palvelusuunnitelmasta ja palveluista, myös erityishuollon järjestämisestä; kunta maksaa laitoshoidon ja tässä tapauksessa myös kotilomien ajalta omaishoidon tukea. Mikäli jostain syystä kunta Y olisi omaishoidontuen maksaja, se olisi näin jo tunnustanut asiakkaan kuntalaisekseen.
Palvelutarpeen muuttuessa X kunta on saamamme käsityksen mukaan tällä hetkellä ensisijaisesti velvollinen järjestämään asukkaalleen riittävät palvelut ja hoivan.

Kotikuntalain 3§ rajoittaa kotikunnan muutosta
Kotikunta ei muutu (Kotikuntalaki 3§2mon) jos asuminen toisessa kunnassa johtuu hoidosta tai huollosta sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksikössä tai vastaavissa olosuhteissa. Tällaisessa paikassa asiakas asuu silloin, kun asuu laitoksessa kunnassa H tai asui perheen muuttaessa kunnan X laitoksessa. Tämä hoivalaitoksessa asuminen perheen muuttovaiheessa lienee peruste sille, että kyseinen ihminen on edelleen X-kunnan asukas. Hän oli X kunnan asukas siirtyessään aikanaan laitokseen kotoaan ja myös sinä ajankohtana, kun hänen perheensä muutti pois X kunnasta.

Muita tulkintanäkökulmia
Kelan eläkkeensaajan hoitotuessa katsotaan, että laitoshoito ei ole jatkuvaa, jos henkilö on yhtä pitkät ajat kotona kuin laitoksessa. Asiakas ei käsittääksemme samanaikaisesti voi olla jatkuvassa laitoshoidossa ja kotona. Kysymyksessä mainitsette, että asiakas on vähintään puolet ajasta perheensä luona. Sanamuodostanne voisi päätellä, että hän on pääsääntöisesti puolet tai yli puolet ajasta kotihoidossa. Kelan tulkinnan tilan voitte nähdä asiakkaan eläketilanteesta, siitä, saako hän eläkkeensaajan hoitotukea. Mikäli Kela katsoo, ettei asiakkaan laitoshoito ole jatkuvaa on se yksi peruste sille, että asiakas asuu kunnassa Y perheensä luona.

Samanaikaisesti ei voi olla jatkuvassa laitoshoidossa ja kotihoidossa
Käsityksemme on, ettei voitaisi samanaikaisesti katsoa, että henkilö on jatkuvassa hoidossa sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksikössä eikä voisi vaihtaa siitä syystä kotikuntaansa, ja samanaikaisesti hän olisi yli puolet vuodesta kunnassa Y omaistensa hoidossa avopalelussa.

Kotikunnan muutoksenhaun perusteita
Mikäli asiakas on sitä mieltä, että kunta Y:n tulisi olla hänen kotikuntansa, hän tai hänen toivomuksestaan hänen edunvalvojansa voi hakea kotikunnan muutosta. Perusteena voisi olla esimerkiksi se, että hänellä on kiinteät perhesuhteet kunnassa Y asuvaan äitiinsä ja muuhun perheeseensä, jotka asuvat kunnassa Y. Hän myös asuu tosiasiallisesti vähintään puolet vuodesta kunnassa Y omaistensa luona. Hänen asiointinsa edunvalvojansa kanssa tapahtuu kunnassa Y. Perusteeksi katsomme myös sen, ettei asiakkaalla ole vuosikymmeniin ollut minkäänlaisia perhe- tai muita henkilökohtaisia siteitä kuntaan X.

Kotikuntalaki on muuttumassa
Kotikuntalain muutokset tullevat tulevina vuosina helpottamaan asiakkaiden mahdollisuuksia muuttaa kunnasta toiseen. Tämänhetkinen lainsäädäntö ei anna yhtä vapaita mahdollisuuksia, kuin mitä oletamme tulevaisuudessa olevan.

Erityisryhmien asumisen konsulttiryhmä
Tuula Luoma
Merja Marjamäki
Ilona Toljamo
Terhi Toikkanen
Raija Mansikkamäki