Kysymys:
Päivätoimintaryhmissämme käy kehitysvammainen mies joka on sokea. Hänellä on henkilökohtainen avustaja päivätoiminnoissa. Ryhmässämme on 10-13 asiakasta ja yksi kokopäiväinen ja yksi osa-aikainen ohjaaja. Toisen työhön kuuluu myös jakelukeittiön hoitaminen. Mies asuu palvelutalossa ja siellä hänellä ei ole avustajaa. Avustajan tukemana hän on hyvinkin omatoiminen, mm. kulkee itse kepin kanssa. Ilman henkilökohtaista avustajaa hän nyykähtää herkästi omaan maailmaansa, mm. istuu vain paikallaan. Tänä vuonna olemme saaneet miehelle avustajan, tulevana vuonna emme kunnan edustajan mukaan saa. Meidän kantamme on että hän tarvitsee avustajan ollakseen omatoiminen. Ilman avustajaakin hän pärjää mutta passivoituu. Miten perustelisimme kunnalle kantamme?
Vastaus:
Henkilökohtaista apua on myönnettävä vaikeavammaiselle henkilölle, joka sitä välttämättä tarvitsee. Niinpä tässä tilanteessa olennaista lienee sen osoittaminen, että henkilökohtainen apu on asiakkaallenne välttämätöntä, jotta hän suoriutuisi päivätoiminnassa. Voitaneen lähteä siitä, ettei pelkkä nurkassa nyhjöttäminen yksin ole sellaista suoriutumista, että päivätoiminnan tavoitteet toteutuisivat. (VpL 8 b § 1 mom: Vammaisten henkilöiden päivätoimintaan kuuluu kodin ulkopuolella järjestettyä itsenäisessä elämässä selviytymistä tukevaa ja sosiaalista vuorovaikutusta edistävää toimintaa.)
Asian perusteleminen mahdollisimman laajasti ja kattavasti voisi helpottua, jos laatisitte päivätoiminnan osalta asiassa lausunnon. Lisäksi olisi hyvä hankkia vielä esimerkiksi kuntoutusohjaajan lausunto tai miksei lääkärinlausuntokin, jos se asiaa jotenkin konkretisoisi. Mitään lainsäädännöllistä estettä henkilökohtaisen avustajan myöntämiselle päivätoimintaan ei ole. Toinen vaihtoehto asian ratkaisemiseksi olisi päivätoiminnan resurssien lisääminen.
Henkilökohtaisen avun konsulttiryhmä
Vastauksen laati Sanna Ahola, vastaamiseen osallistui myös Mika Välimaa