KYSYMYS:

Asiakkaana vaikeavammainen, jonka puoliso tähän saakka toiminut omaishoitajana ja tämän lisäksi myönnetty henkilökohtaista apua kotiin 420 h/kk omaishoitajan myös ollessa suurelta osin avustajan kanssa yhtäaikaa kotona, mutta ei hoitovastuussa. (kokonaisuus palveluasuminen kotiin). Omaishoitaja ei käy kodin ulkopuolella töissä. Nyt puoliso irtisanoo omaishoidon sopimuksen (kokee, että apua kotiin saa liian vähän). Meidän näkemyksemme on, että apua kotiin on tarjottu reilusti verraten sitä esim. muihin omaishoitajiin ja muutoinkin tuntimäärä huomioiden. Omaishoitajan jaksamisessa on ollut pulmaa. Hoidettavalle on tarjottu hoitojaksoja palvelutaloon puolisoiden jaksaminen tukemiseksi, mutta he ovat kieltäytyneet jaksoista. Perusteeksi esitetty hoidettavan pelko laitoshoitoon joutumisesta sekä hidas sopeutuminen muutoksiin. Näkisimme, että jaksot tukisivat perheen jaksamista ja hoidettava saisi kodin ulkopuolista virikettä (joka nyt puuttuu melkein tyystin). Vaimo ilmoittaa miehen tarvitsevan henkilökohtaista apua 24 h/7. Me tarjoamme 2 viikon asumispalvelujaksoa/kk ja muulle ajalle henkilökohtaista apua kotiin esim. 10-16 h/vrk riippuen siitä, mikä olisi vaimon "normaali velvollisuus" auttaa puolisoaan. Avustettava tarvitsee apua ja valvontaa jonkin verran myös öisin esim. vessareissut, rauhoittelu, jos pyrkii sängystä ylös. Hoito- ja palvelusuunnitelma on laadittu.

Kysymys 1: Mikä on ns. normaali puolison vastuu toisesta puolisosta. Mitä voidaan edellyttää, kun asutaan yhdessä vai voiko mitään? Esim. jos vaimo laittaa ruokaa, voiko edellyttää että antaa sitä myös miehelleen ja auttaa ruokailussa vai hankitaanko ruoka kotipalvelun ateriapalvelusta? Entä pukeminen aamuisin, siivous, pyykit? Nyt nimittäin näyttää siltä, että vaimo haluaa vetäytyä kaikesta vastuusta puolison suhteen. (vaimo ilmoittaa että apua kotiin tulee olla 24/7). Tästä ei voitane neuvotella, vaatimus on ehdoton. Tulemme kuulemaan toki hoidettavaa, mutta hänellä on aivovamma ja välillä ongelmia orientoitua aikaan ja paikkaan, joten tulee olemaan haastavaa. Myös puolisoiden välinen riippuvuussuhde saattaa vaikuttaa näkemyksiin ja oletus aikaisemman perusteella on, että hoidettava tukee vaimon ajatuksia ja tahtoa. Vaimon näkemys on jo erittäin selvillä.

Kysymys 2: Missä tilanteessa kotiin annettava palvelu ei ole enää asiakkaan etu (vaikka puolisot sitä haluaisivat). Miten sitä arvioidaan, mihin seikkoihin tulisi erityisesti kiinnittää huomiota? Meistä henkilökohtaisen avun myöntäminen kotiin 24h/7, ei ole mielekästä tässä tilanteessa.

VASTAUS:

Juridisessa mielessä puolisoilla ei ole velvollisuutta avustaa toisiaan. Jos siis vaimo haluaa vetäytyä omaishoitajuudesta ja puolisolla on palveluasumispäätös kotiin, palvelut tulee järjestää jatkossa kotiin jollakin muulla riittävällä ja sopivalla tavalla. Palvelujen määrä on arvioitava uudessa tilanteessa uudelleen ja jos tarve on ilman vaimon apua 24/7, apua on järjestettävä jopa näin paljon. On tärkeää muistaa, että palvelut on järjestettävä nimenomaan kotiin. Palveluasumista ei voi vastoin asiakkaan tahtoa alkaa toteuttaa osaksi muualla kuin omassa kodissa.

Asiakkaalla on subjektiivinen oikeus saada palveluasumiseen kuuluvat riittävät ja sopivat palvelut niin kauan, kuin hänen palvelunsa voidaan hoitaa avohuollon toimin. Tämä tarkoittaa sitä, että jos henkilö ei tarvitse erikoistunutta sairaanhoidollista tms. apua vaan selviytyy riittävällä määrällä avohuollon palveluja, palveluasumispäätöstä ei voida lakkauttaa. Asiakkaan etu on toki otettava huomioon, mutta ulkopuolelta arvioitu asiakkaan etu ei yksin anna oikeutta lopettaa palveluasumista kotiin.

Tässä muuttuneessa tilanteessa on varmasti syytä selvittää asiakkaan tahtoa mahdollisimman tarkasti. Tämä tapahtuu luontevasti, kun palvelusuunnitelmaa päivitetään ja arvioidaan, millä palveluilla vaimon omaishoidon loppumisen jättämä aukko tullaan täyttämään.

Henkilökohtaisen avun konsulttiryhmä
Sanna Ahola, vastuukonsultti