Kysymys:

Toimeentulotuen viimesijaisuudesta johtuen toimeentulotuen hakijaa ohjataan panemaan ensisijainen etuus vireille. Esimerkiksi 65 vuotta täyttänyttä kehotetaan hakemaan vanhuuseläkettä. Toimeentulotukilain 20 §:n perusteella päättäessään toimeentulotuen myöntämisestä toimielin voi samalla määrätä, että toimeentulotuki tai osa siitä peritään takaisin.

Voidaanko ajatella, että toimeentulotuen hakijaa pyydetään täydentämään hakemusta tositteella etuuden vireilläolosta/ tai siitä että jostain syystä hänellä ei ole oikeutta ko. etuuteen? Voidaanko tällainen täydennyspyyntö rinnastaa hallintolain 22 §:n tarkoittamaan täydentämiseen ja toimeentulotukilain 17 §:ssä säädettyyn tuen hakijan velvollisuuteen toimittaa hakemuksen ratkaisemisen kannalta tarpeelliset selvitykset?Jollei määräaikaan mennessä toimita, hakemus voidaan hylätä.

Kysymyksen taustalla on tilanne, jossa toimeentulotuen hakija ei suostu panemaan etuutta vireille. Kyse ei ole avuttomuudesta tai siitä, ettei hänelle olisi tarjottu apua asian hoitamisessa. Syystä tai toisesta hän ei vain halua panna sitä vireille. Yhdenvertaisen kohtelun ja lain (viimesijaisuus) kannalta ajatellen vaikuttaa oudolta nyt vallitseva, jo yli vuoden jatkunut käytäntö, että toimeentulotuki myönnetään kuukaudesta toiseen niin kuin kyseessä olisi tuloton henkilö. Perintä on tehoton, kun etuus ei ole vireilläkään.

Vastaus:

Tilanteelle pitää löytää nopeasti ratkaisu. Ei voi olla niin, että asiakkaalle myönnetään toistuvasti toimeentulotukea vaikka hän olisi selkeästi oikeutettu saamaan elantonsa ensijaisen sosiaaliturvajärjestelmän kautta.

Asiakkaan tilanteeseen tulisi perehtyä tarkemmin sosiaalityön keinoin

Mielenkiintoiseksi tilanteen tekee asiakkaan kielteinen asennoituminen eläkehakemuksen suhteen. Ryhmämme jäsenet olivat yksimielisiä siitä, että asiakkaan tilanteeseen tulisi perehtyä tarkemmin sosiaalityön keinoin. Tällä perehtymisellä tarkoitamme kunnollisen tilannearvion ja suunnitelman tekemistä yhdessä asiakkaan kanssa. Asiakas tarvitsee todennäköisesti tukea eläkepäätöksen prosessoimiseen ja mahdollisesti myös käytännön toteuttamiseen. 

Toimeentulotukilain ja hallintolain kautta voidaan myös luoda asiakkaalle painetta tehdä oma henkilökohtainen suunnitelma siitä, miten hän on suunnitellut itse elättävänsä itsensä. Velvoittaahan toimeentulotukilain 2 pykälä ihmisen ensisijaisesti hankkimaan elantonsa muuta kautta kuin toimeentulotukea hakemalla. Samalla voidaan asiakasta motivoida hakemaan eläkettä, joka on säännöllinen tulo ja turvaa näin toimeentulotukea paremmin tasaisen tulojen saannin. Hakijan tulot tulisivat eläkkeen ja eläkkeensaajien asumistuen kautta myös todennäköisesti nousemaan ja näin hänen taloudellinen tilanteensa voisi parantua jatkossa. Ihmisen motivointi ja muutoksen tekeminen vaatii yleensä sekä pakottavia voimia että houkuttelevia tulevaisuudenkuvia. 

Yllä kuvatun tehdyn sosiaalityön lisäksi voidaan toimeentulotukea laskettaessa tehdä mielestämme aina 23 § (ToTulLaki) mukainen perintä. Onhan toimeentulotukea myönnetty odotettavissa olevaa etuutta vastaan. Kansaneläkettä voidaan myöntää takautuvasti 6 kuukauden ajalta. 

Asiakkaalta ei voi evätä toimeentulotukea kokonaan

Mikäli asiakas ei millään jätä hakemusta tehdystä työstä huolimatta, voidaan mielestämme käyttää hallintolain ja toimeentulotukilain lisäselvitys ja hakemuksen täydentämispykälöitä, joilla ainakin voidaan viivästyttää hakemuksen käsittelyä ja näin aikaansaada lisäpainetta eläkehakemuksen tekemiselle. Toivomme, että näitä pykäliä ei tarvitsisi käyttää, koska emme haluaisi vaarantaa kenenkään asiakkaan ihmisarvoisen elämän kannalta välttämätöntä toimeentuloa. Mielestämme asiakkaalta ei voi evätä toimeentulotukea kokonaan. Yhtenä vaihtoehtona voidaan asiakkaalle ehdottaa edunvalvontaa, jonka kautta asia saadaan eteenpäin mikäli muut keinot eivät auta.

Aikuissosiaalityön konsulttiryhmä.
Vastauksen kokosi Maarit Europaeus. Kysymyksen käsittelyyn osallistuivat Kerttu Vesterinen, Tuija Laakso, Tuula Tuominen ja Jukka Vinnurva.