Kysymys
Mitkä ovat ne erityiset syyt (=sosiaalihuoltolaki 23§ ja 22§), joiden takia kunta on velvoitettu järjestämään hakijalle palvelu- ja tukiasumista.
Vastaus
Kysytte erityisistä syistä joita Sosiaalihuoltolain 23§ ja 22§:ssä tarkoitetaan ja joiden vuoksi kunta olisi velvoitettu järjestämään asiakkaalle palvelu- ja tukiasumista. Tarkennatte vielä, että kyseessä on henkilö, jonka asunnottomuuden syynä pidätte häiriköintiä ja vuokrarästejä, joita on kertynyt parin vuoden aikana.
Kysymystä laatiessanne arvasitte varmaan vastauksemme – ei ole yksiselitteistä koska pitää ja koska ei. Ratkaisu löytyy katsomalla kunnan yleistä tilannetta ja erityisesti asiakkaan yksilöllistä tilannetta.
Kuntalaisten tarve ja tasa-arvoinen kohtelu
Kun asiakkaan tilannetta ratkotaan on keskeistä yhtenä näkökulmana pohtia asiaa kuntalaisten tasa-arvoisuus-näkökulmasta. Kunnan tulisi tarjota samassa tilanteessa oleville kuntalaisilleen samantasoisia palveluja. Ratkaisevaa siis on, missä tilanteessa kunnassanne on yleisesti annettu maksusitoumus asumisen palveluihin. Mikäli olette tarjonnut muille samassa asemassa ja tilanteessa oleville kuntalaisille asumispalveluja, tähän tuliasi pyrkiä myös nyt.
Toisaalta viittaamme Sosiaalihuoltolain 27 §:ään, jossa todetaan, että kunta voi perustaa, hankkia tai muuten varata paikallista tarvetta vastaavan määrän palvelu- ja tukiasuntoja sekä laitospaikkoja. Kunta voi lisäksi hankkia tai varata 6 §:n 1 momentissa tarkoitetun toimielimen käyttöön tarpeen mukaan myös muita asuntoja 23 §:ssä tarkoitettujen henkilöiden asumisen järjestämistä varten.
Olennaista siis on, että kunnalla pitäisi olla valmius toimia paikallisen tarpeen mukaisesti. Viitaten edelliseen kohtaan samassa tilanteessa olevista henkilöistä, kaikilla samassa tilanteessa olevilla tulisi olla mahdollisuus palveluihin, tämä tarkoittaa käsityksemme mukaisesti määrää, jolla arvioidaan paikallista tarvetta.
Asiakkaan yksilöllinen tilanne
Konsulttiryhmämme keskustelu oli varsin filosofista. Mietimme, missä menee raja edunvalvonnan ja liiallisen puuttumisen välillä. Toisaalta mietittiin, jos syynä on asiakkaan itse valitsema tilanne käyttää alkoholia ja elää vapaasti olematta kuitenkaan itselleen tai ympäristölleen vaaraksi. Jos asiakas ei halua asua ja sopeutua esimerkiksi taloyhtiön sääntöihin, milloin häntä voidaan siihen pakottaa. Pakkohoidolle on vähän perusteita, ellei asiakas ole itselleen tai ympäristölleen vaaraksi ja tuolloin lähetteen voi tehdä vain lääkäri.
Sosiaalihuoltolain 23 § määrittelee, että asumispalveluja annetaan henkilölle, joka erityisestä syystä tarvitsee apua tai tukea asunnon tai asumisensa järjestämisessä.
Jos asiakkaallanne on selkeä vamma tai sairaus, joiden vuoksi hän tarvitsee tukipalveluja, niin kunnalle tulee myös velvollisuuksia palvelujen järjestämiseen huolimatta siitä, että asiakas tarvitsee myös esim. talouden hallintaan tukea. Jos asiakas on tässä tilanteessa halukas ottamaan vastaan palveluja on tilanne helpompi, kuin jos hän vastustaa palvelujen saamista.
Sosiaalihuoltolain mukaiset palvelut perustuvat sosiaalityöntekijän tarveharkintaan. Harkinnassa on apuna kunnan toimintakäytännöt ja asiakkaan yksilöllinen tilanne. Vaikeavammaisiksi katsottavilla henkilöillä on ns. subjektiivinen oikeus saada esim. asumispalveluja vammaispalvelulain nojalla.
Asiakkaanne hyvin tuntevana sosiaalityöntekijänä pystytte arvioimaan yhdessä asiakkaanne kanssa hänen palvelutarpeitaan ja halukkuuttaan, sekä mahdollisia ehtoja sijoittaaksenne hänet asumaan tukiasuntoon. Vapaaehtoisuuteen perustuvia ehtoja voivat olla esimerkiksi taloudenhoidon tuki ja päihdepalvelujen vastaanottaminen tukiasumispalvelujen lisäksi. Sinänsä se, että asiakkaalla on vuokrarästejä, ei ole peruste kieltää häneltä asumisen tukipalveluja, jos hänellä on palvelutarvetta ja halukkuutta palveluihin.
Tukiasumisen palvelujen kattavuus ja latu vaihtelevat. Asiakkaan tarpeiden tunnistaminen auttaa myös näiden palvelujen suunnittelussa. Lienee selvää, ettei pelkkä asunto riitä asiakkaallenne, vaan hän tarvitsee nimenomaan elämänhallintaa tukevia palveluja. Asunnon saaminen voi kyseisessä tilanteessa vaikeutua ja asumisvaihtoehtojen valikko voi kapeutua, asiakkaan kanssa kannattaa keskustella keinoista, joilla vuokranmaksu voidaan turvata, keveimpänä valtakirja ja välitystili.
Erityisryhmien asumisen konsulttiryhmä
Merja Marjamäki
Terhi Toikkanen
Raija Mansikkamäki