KYSYMYS:

Kunnasta A kuntaan B on muuttanut perhe, jossa on vaikeasti kehitysvammainen lapsi. Perhe on hakenut asunnon muutostyönä luiskaa ulko-ovelle. Perhe on muuttanut vanhaan omakotitaloon, jossa on tehty täydellinen peruskorjaus ja laajennus. Nykyinen sisäänkäynti on laajennusosassa. Luiskan rakentaminen ennen muuttoa on ollut välttämätön. Kotikäynnin yhteydessä tuli esille, että perhe on tehnyt väliaikaisen luiskan puumateriaalista. Kyseinen väliaikainen luiska on mahdollistanut muuton. Perhe suunnittelee väliaikaisen luiskan tilalle metallista tehtävää ja toimivampaa luiskaa. Kumman kunnan maksettavaksi metallista tehtävä luiska kuuluu?

VASTAUS:

Ryhmämme lakimies piti tapausta varsin tulkinnanvaraisena, koska kuntien välisen vastuun jakautumisesta ei ole säännelty laissa.

Kysymyksen taustalla on ilmeisesti oikeuskirjallisuudessakin (Räty 2010) esitetty näkemys, jonka mukaan lähtökunnan korvattavaksi tulisivat pääsääntöisesti sellaiset vammaispalvelulain mukaiset asunnon muutostyöt, jotka ovat olleet välttämättömiä, jotta muuttaminen olisi ylipäätään mahdollista.

Oikeuskirjallisuudessa esitettyjen yksittäisten hallinto-oikeusratkaisujen perusteella vastuu voisi siis olla edelleen lähtökunnalla A siinä tapauksessa, että välttämätön luiskan tarve on jo alkuperäisen suunnittelun ja muuttoa edeltävän laajennustyön aikana ollut nyt haetun kaltainen. Mitä selkeämmin alkuperäinenkin tarkoitus on ollut rakentaa nyt haettu metallinen liuska, ja mitä väliaikaisempana ratkaisuna nykyistä puista luiskaa voidaan pitää, sitä todennäköisemmin kyse olisi kunnan A vastuulla olevasta muutostyöstä.

Jos nyt haetun luiskan tarve on sen sijaan syntynyt jälkeenpäin esimerkiksi vasta puisen luiskan epätarkoituksenmukaisuuden johdosta, taikka perheen muutosta on kulunut aikaa, on todennäköisemmin kysymys kunnan B vastuulle kuuluvasta muutostyöstä.

Korostan kuitenkin, että lainsäädäntö ei sääntele vastuun jakautumisesta ja saatavillani on ollut vain muutaman yksittäinen oikeustapausviittaus aiheesta. Kustannusvastuuta koskevasta epäselvyydestä riippumatta tulisi varmistua siitä, että perheen vammaispalvelulain mukaiset oikeudet toteutuvat. Ilman sosiaalihuollon henkilöstön ohjeistusta perhe voi pahimmassa tapauksessa menettää oikeutensa kustannusten korvaukseen, jos he tekevät hakemuksensa vain toiselle kunnista ja ehtii kulua yli kuusi kuukautta kustannusten syntymisestä.

Kehitysvammaisuuden konsulttiryhmän puolesta
Anneli Puhakka, ryhmän koordinaattori