Kysymys
Kysymykseni koskee asunnon muutostöitä kahdessa eri tapauksessa:
1. Missä tapauksessa asunnon muutostöitä on myönnettävä, kun vammainen henkilö vaihtaa asuntoa? Tässä tapauksessa asunnon vaihdon syynä on perheen koon kasvu yhdellä lapsella. Uudessa asunnossa lapsille olisi kullekin oma huone. Onko muuton ja muutostöiden välttämättömyyden arvioinnissa merkitystä sillä, minkä ikäisiä lapset ovat, kuinka monta vuotta on edellisistä muutostöistä tai kuinka suuret kustannukset muutostöistä koituu? Onko lasten omien huoneiden suhteen kyse vain asumismukavuuden ja -tason nostosta, joka ei kuulu vammaispalvelulain piiriin? Voiko muuttotilanteessa edellyttää, että asiakas valitsee uuden asuntonsa niin, että se on mahdollisimman esteetön?
2. Asunnon muutostöitä haetaan yksivuotiaalle lapselle: luiskia ja pesutilan laajennusta. Hänen vaikeavammaisuutensa ei kuitenkaan vielä juurikaan todennu liikkumisessa tai peseytymisessä, koska muitakin tämän ikäisiä kannetaan, kuljetetaan rattaissa ja autetaan peseytymisessä. Myöskään hänen todellista toimintakykyään esim. muutaman vuoden päästä ei voida ennakoida. Pesutilassa pystyy kyllä hänen kokoistaan lasta peseytymisessä nytkin avustamaan. Miten ylipäätään suhtautua muutostöihin, jotka eivät lisää itsenäistä toimintakykyä? Muutostöiden jälkeenkin hänet on vielä toistaiseksi työnnettävä ulos apuvälineessä ja autettava kaikissa toimissa. Mahdollinen itsenäinen pyörätuolin käyttö on vasta vuosien päässä.
Vastaus
Kysytte ensiksi sitä, missä tapauksessa asunnon muutostöitä on myönnettävä, kun vammainen henkilö vaihtaa asuntoa?
Tapauksessanne perhe oli hankkinut suuremman asunnon perheen koon kasvaessa.
Mikäli vammainen henkilö muuttaa tai vaihtaa asuntoa, on korvausta koskevassa hakemuksessa perusteltava paitsi vammasta tai sairaudesta aiheutuva tarve muutostöihin myös muuton tai asunnon vaihdon peruste.
Asiassa pitää erottaa siis tarve välttämättömiin muutostöihin ja toisaalta asunnon vaihdon peruste.
Asunnon vaihdon peruste/syy voi olla muukin kuin pelkästään vammasta tai sairaudesta aiheutuva seikka. Hakijana olevan vammaisen henkilön esittämät muut perusteet ja olosuhteet voivat vaikuttaa siihen, että vanha asunto ei tilojensa puolesta vastaa enää tarkoitustaan
Muutostöiden korvaamisessa kunta arvioi aina välttämättömyyden ja kohtuullisuuden.
Asiakkaanne tilanteessa tämä edellyttää vammaisen henkilön elämäntilanteen selvittämistä ja sen analysointia onko asunnon vaihdolle ollut perusteita. Esimerkiksi asunnon vaihdon syynä voidaan pitää lisätilan tarvetta, jos vammaisen henkilön perheeseen syntyy lapsi eikä asunnossa toimimiseen ole enää riittävästi tilaa vammaisen henkilön tarpeen edellyttämällä tavalla. Lasten omalla tilantarpeella ei sinänsä ole merkitystä. Asumista tarkastellaan vammaisen ihmisen näkökulmasta. Mainitsemassamme esimerkissä ei siis olisi kysymys pääasiassa asumisviihtyvyyteen liittyvästä seikasta vaan asunnon vaihdolle olisi vammaisen ihmisen tilatarpeen kannalta perusteita, jolloin ne olisi myös korvattava.
Asumisviihtyvyyden kannalta Tapio Räty on kirjassaan Vammaispalvelut 2010 (s.276) todennut, että jos muuton syynä on pääasiassa esimerkiksi asumisviihtyvyyteen liittyvät seikat, ei kunnalla yleensä ole korvausvelvollisuutta. Hän esittää oikeustapauksen, jossa vammainen henkilö muutti kerrostalosta omakotitaloon toiselle paikkakunnalle. Sekä HaO että KhO katsoi että koska muuton syy ei ollut vammaisuudesta johtuvasta muuton tarpeesta, vamman asettamista vaatimuksista, muutostöitä ei tarvinnut korvata.
Vammaisilla ihmisillä on oikeus muuttaa asuinpaikkaansa
Asiakasta ei voida velvoittaa asumaan tietyssä osoitteessa. Asiakasta ei voida vaatia muuttamaan tiettyyn asuntoon eikä häntä voida vaatia asumaan tiettyä aikaa tietyssä osoitteessa.
Kun muuttamiseen liittyy esimerkiksi asunnonmuutostyökustannuksia, on kohtuullisuusharkinnan yhteydessä pohdittava muuton perusteluja, onko muutto siis ollut aiheellinen.
Välttämättömät kohtuulliset kustannukset korvataan / kohtuullisuusharkinta
VPL:n 9 § 2 mom mukaan kunnan on korvattava vaikeavammaiselle henkilölle asunnon muutostöistä sekä asuntoon kuuluvien välineiden ja laitteiden hankkimisesta hänelle aiheutuvat kohtuulliset kustannukset, kun hän välttämättä tarvitsee niitä suoriutuakseen tavanomaisista elämän toiminnoista.
Jos katsotte, että hakijalla on vaikeavammaisena oikeus asunnonmuutostöihin tulee kunnan korvata välttämättömiksi katsottujen asunnonmuutostöiden kohtuulliset kustannukset. Asunnon muutostöillä ei pyritä parantamaan asunnon arvoa tai viihtyvyyttä asunnossa, niillä pyritään turvaamaan vammaisen ihmisen selviytyminen asunnossa ja asuntoon.
Kohtuullisuusharkintaa voidaan ryhmämme käsityksen mukaan käyttää myös siinä, kuinka usein ja milloin uudet muutostyöt uuteen asuntoon maksetaan. Asiakkaan tulee tässä tilanteessa perustella muutto ja sen välttämättömyys, samoin asunnon valinta, millä perusteilla asiakas on mahdollisesti valinnut juuri sellaisen asunnon, jossa muutostyöt tulisi toteuttaa. Jos asiakkaanne perustelut ovat mielestänne kunnossa, muutostyöt tulisi korvata.
Kohtuullisuutta on harkittava, tämä pätee paitsi muutostyön kokonaisuuteen, myös materiaaleihin, mitä käytetään. Tarvitsette päätöksenteon tueksi rakennusalan ammattilaisen lausunnon siitä, millaisilla kohtuullisilla materiaaleilla ja kuluilla muutostyöt olisi toteutettavissa. Perusteltu kohtuusharkinta mm. materiaalien ja muutostyön laajuuden osuudelta on tärkeää siksi, että kunnassa voidaan turvata yhdenvertainen kohtelu samassa tilanteessa oleville kuntalaisille.
Toiseksi tiedustelette kantaamme, kun asunnon muutostöitä haetaan yksivuotiaalle lapselle ja kysytte, miten ylipäätään suhtautua muutostöihin, jotka eivät lisää tässä vaiheessa lapsen itsenäistä toimintakykyä?
Muutostyöt voivat olla välttämättömiä, vaikka ne eivät suoraan lisää lapsen itsenäistä toimintakykyä, esimerkiksi silloin, kun lapsen avustaminen vaatii muutostöitä onnistuakseen.
Ellei kyse ole avustamisen onnistumisesta, vaan päätöstä perustellaan lapsen liikkumistarpeilla on lapsen kohdalla turvauduttava häntä hoitavan yksikön asiantuntijoiden näkemykseen.
Ryhmämme käsityksen mukaan lapsen kohdalla kun hoitava yksikkö antaa ennusteen lapsen liikuntakyvystä, mahdollisista apuvälinetarpeista jne. tarvittavat välttämättömät muutostyöt lienee syytä hyväksyä. Kohtuullisuusharkinnan yhteydessä kannattaa kuitenkin selvittää perheen kokonaistilanne ja mahdollinen asumisen suunnitelma. Jos perhe ei esimerkiksi suunnittele muuttoa ja muutostöille on olemassa peruste, ne tulisi kustantaa jo hyvinkin nuoren lapsen kohdalla.
Muutostöiden este ei siis ole se, että lapsi ei itsenäisesti liiku pyörätuolilla tai itsenäisesti pese itseään: hänen täytyy esimerkiksi avustajineen ja apuvälineineen mahtua tiloihin ja apuvälineiden kanssa päässä liikkumaan tiloissa. Myös avustaminen edellyttää tilaa ja vaikka on niin, että myös pieni lapsi tarvitsee toisen henkilön apua ja samankaltaisia apuvälineitä kuin terve lapsi, saattaa vammaisen lapsen hoidon ja apuvälineiden tilantarpeen vuoksi hyvinkin nuorten lasten kohdalla siis olla tarvetta asunnonmuutostöihin.
Erityisryhmien asumisen konsulttiryhmä
Ilona Toljamo
Raija Mansikkamäki