Kysymys:

Asiakas on 25-vuotias Asperger-diagnoosin omaava mies, joka asuu edelleen vanhempiensa luona. Hänellä on suoritettuna erityisammattikoulun tutkinto, mutta työelämään pääsy ei ole onnistunut. Työkokeilut ovat päättyneet erimielisyyksiin työpaikalla. Sosiaaliset taidot ovat heikot ja esteenä sekä työllistymiseen että kavereiden saamiseen sekä myös siihen, ettei itsenäistymistä ole päässyt tapahtumaan. Asiakkaalle on tehty kuntoutussuunnitelma kuntoutustyöryhmässä. Siinä suositellaan asumiskartoitusta muutaman viikon jaksolla tavoitteena selvittää hänelle sopivaa asumismuotoa. Onko sovellettava laki sosiaalihuoltolaki vai kehitysvammalaki? Onko asumiskartoitusjakso subjektiivinen oikeus? Kuntouttava näkökulma, kun tuloksista ei ole mitään arvaustakaan?

Vastaus:

Arvioivat ja valmentavat asumispalvelut

Asumisvalmennus-termiä käytetään yleisesti erittelemättä tarkemmin onko kyse arvioivista vai valmentavista palveluista. Asiakas saattaisi hyötyä hyvistä arvioivista palveluista sekä sen lisäksi määräaikaisesta harjoittelujaksosta, joka varmistaa asumisen arviota. Oheisesta asiakirjasta voitte palveluja ostavana tahona arvioida, mistä palvelusta asiakkaanne hyötyy: Arvioivat ja valmentavat asumispalvelut (pdf, Julkaisija: Asumispalvelusäätiö ASPA, Omaan elämään – Turvallisen asumisen projekti, projektivastaava Anne Holmberg,  2009).

Palveluntuottajien tulee olla tietoisia vaadittavan asumisen arvioinnin laajuudesta, jotta saatte palvelusta toivomanne tuloksen.

Asumisvalmennuksen myöntäminen tietyn lain nojalla

Asumisvalmennusta on myönnetty pääsääntöisesti Vammaispalvelulain tai Kehitysvammalain perusteella. Myös sosiaalihuoltolaki tulee kyseeseen. Lain, jonka mukaisesti palvelun myönnätte määrittelee asiakkaanne, eli minkä lain piiriin katsotte hänen kuuluvan. Kun kuvaatte asiakasta ja hänen sosiaalisia vaikeuksiaan, emme ulkopuolisina osaa sanoa, kuuluuko hän vammaispalvelulain piiriin. Oletettavaa on, että niin on, koska hän on käynyt erityisammattikoulun.

Vammaispalvelulaki on ensisijainen laki kehitysvammalakiin nähden. Kehitysvammalakia käytetään vain, mikäli vammaispalvelulakia ei voitaisi käyttää. Asumisvalmennuksen kohdalla niin ei käsityksemme mukaan ole, vaan se soveltunee asiakkaalle.

Oikeus asumisvalmennukseen

Asumisvalmennus ei sinänsä ole ns. subjektiivinen oikeus, jota olisi sitä tarvitsevalle asiakkaalle myönnettävä. Eri asia on, olisiko se perusteltua. Kun on kyseessä nuori ihminen, on hyvin perusteltua käyttää erilaisia keinoja tuentarpeen selvittämiseksi. Nuorena henkilönä on ratkaisevaa saada itselle sopivat tukipalvelut, jotta mahdollisimman itsenäinen elämä ja asuminen mahdollistuisi. Pitkällä tähtäimellä tämä on myös kunnan edun mukaista, sillä realistinen arvio riittävistä tukipalveluista ja niiden oikea käyttö luo pitkällä tähtäimellä taloudellisia ja inhimillisiä etuja.

Asumisen suhteen vaikeavammainen asiakas

Ryhmämme ei saanut selkeää käsitystä siitä, voitaisiinko asiakastanne pitää asumisen suhteen vaikeavammaisena henkilönä. Epäilimme, ettei niin ollut. Te tunnette hänet paremmin ja voitte ottaa asiaan kantaa. Mikäli asiakkaanne olisi vakeavammainen asumisen suhteen, palveluasuminen sinänsä olisi hänelle subjektiivinen oikeus, silloin olisi perusteltua myöntää lyhyehkö asumisharjoitteluaika oikean palveluasumispaikan määrittelyä varten.

Erityisryhmien asumisen konsulttiryhmä.
Vastauksen laadintaan osallistuivat Tuula Luoma, Terhi Toikkanen ja Raija Mansikkamäki.