Kysymys:

Työyhteisössäni on sosiaalityöntekijöitä ja sosiaaliohjaaja, jotka tekevät käyntejä mm. yksityiskoteihin, lastenkoteihin, palavereihin yms. tapaamisiin. Joskus näissä tilanteissa asiakkaat (esim. jos käynti lastenkotiin, sijoitetun lapsen vanhempi) saattavat pyytää kyytiä meiltä sosiaalitoimiston työntekijöiltä, jotka liikumme omalla autolla. Edellisissä työpaikoissani asiakkaiden kuljettaminen omalla autolla oli kiellettyä. Muistelen mm. jonkin vakuutusseikan olleen syy siihen, että asiakkaita ei kuljeteta omalla autolla. Omat perusteluni ovat kuitenkin niin hatarat ja puutteelliset, että kysynkin sen vuoksi täältä tarkempia perusteluja siihen, saako/pitääkö asiakkaita kuljettaa omalla autolla ja jos ei, niin mitkä perusteet tähän pätevät?

Vastaus:

Tapauskohtainen harkinta
Asiakasta voi kuljettaa omalla autolla harkinnan mukaan. Työntekijän tulee ajon aikana noudattaa tieliikennesääntöjä ja turvaohjeita. Jos asiakas pyytää kyytiä ja antaa luvan kuljettaa itseään ja/tai lastaan, niin totta kai se on mahdollista. Yhteinen automatka on oivallinen tilanne tutustua asiakkaaseen ja hänen perheeseensä. Mistään itsestään selvästä työskentelytavasta ei asiakkaan kuljettamisessa kuitenkaan ole kysymys. Velvollisuutta kuljettamiseen ei yleensä näissä työtehtävissä aseteta, ja jos kuljettamisvelvollisuus on, siitä sovitaan erikseen.

Linjaukset ja vakuutukset
Työyhteisöt linjaavat ohjeitaan asiakkaiden kuljettamisen suhteen eri tavoilla. Työnantajat saattavat ohjeistaa käyttämään kuljetusten suhteen harkintaa. Melko tavallista on kysymyksessäsi mainittu tapa kieltää työntekijöitä kuljettamasta asiakkaitaan. Tällöin vedotaan siihen, että työntekijät ovat työmatkoillaan työnantajansa vakuuttamia (työtapaturmavakuutus), mutta vakuutus ei kata asiakkaita. Tällä seikalla ei kuitenkaan ole muuta käytännöllistä merkitystä kuin, että jos matkalla sattuisi liikenneonnettomuus, asiakkaan vakuutusturva olisi liikennevakuutuksen varassa ja työntekijällä olisi lisäksi työpaikan ottama vakuutusturva. Kuitenkaan tällaisilla työpaikoilla ei ole mitään virallista perusteltua kieltopaperia, vaan asiassa nojaudutaan vakuutuslaitoksen ohjeisiin, jotka voivat olla esimerkiksi tämän kaltaisia:

”Liikennevakuutus korvaa henkilövahingot, jos matkan aikana sattuu liikennevahinko. Ajoneuvon liikennevakuutus korvaa syyttömälle osapuolelle aiheutuneet esinevahingot, jotka ovat aiheutuneet ajoneuvon omistajan, haltijan tai kuljettajan tuottamuksesta, ajoneuvon puutteellisesta kunnosta tai liikennesääntöjen vastaisesta sijoituksesta ajoradalla. Jos matkustaja on aiheuttanut vakuutustapahtuman tahallaan tai törkeällä tuottamuksella, on vakuutusyhtiöllä oikeus tehdä takaisinhaku. Erillistä vakuutusta ei tällaisen varalle ole saatavana.”

Alueelliset erot
Oikeudelliset muotoperusteiset tulkinnat ovat yleistyneet ja saattavat tehdä asiakkaiden palvelusta monissa tilanteissa jäykkää estäen inhimillistä kohtaamista. Joissakin Suomen kunnissa palveluverkosto on niin harva, että asiakkaan ainut tapa päästä hoitamaan asioitaan viranomaisissa on, että he kulkevat yhtä matkaa työntekijän kanssa. Muutama meistä konsulteista on kuljettanut asiakkaitaan omilla autoillaan ja yhteisistä matkoista on ollut paljon hyötyä. Joskus kuljetamme yksin ja toisinaan matkoilla on mukana työpari tai vartiointifirman turvamies. Yhteisiä matkoja tehdään myös takseilla tai työpaikkojen ”talon autoilla”. Jos lasta kuljetetaan ilman huoltajan mukana oloa, lapsen kuljettamiseen pyydetään huoltajalta suullinen tai kirjallinen lupa.

Työntekijä arvioi jokaisen tilanteen yksilöllisesti ja erikseen sen osalta, onko kuljettaminen mahdollista vai ei. Matkaa voi käyttää tietoisesti sosiaalityön apuna edistämään kontaktia asiakkaaseen. Yhteisellä matkalla virallinen rooliasetelma muuttuu ja tasavertaiselle vuorovaikutukselle saattaa löytyä paremmin sijaa.

Aikuissosiaalityön konsulttiryhmä.
Vastauksen pohdintaan osallistuivat Tuija Laakso, Anna Kylmäluoma, Jukka Vinnurva, Tuula Tuominen, Anne Valppu-Vanhainen, Maarit Europaeus, Kerttu Vesterinen ja Kaisa Kostamo-Pääkkö. Vastauksen kokosi erityissosiaalityöntekijä Kerttu Vesterinen.