Kysymys:

Kehitysvammaisia asuu kunnan asumisyksikössä vuokrasuhteessa, ei yövalvontaa. Jos lääkkeenjako ostetaan apteekilta annoskupliin, onko tämä palvelu erityishuoltoa eli asiakkaalle ilmaista? Asiakkaat eivät osaa itse jakaa lääkkeitään dosettiin. Samaisessa yksikössä asuu myös mielenterveyskuntoutujia, miten heidän kohdallaan palvelun osto apteekista, ilmeisesti maksavat itse? Entä, jos asiakas on sekä kehitysvammainen että mielenterveyskuntoutuja? Entä vielä siinä tapauksessa, että kehitysvammainen asuu tuetusti eli itsenäisesti vuokra-asunnossa. Jos hänelle ostetaan lääkkeenjakopalvelu annoskupliin, onko tämä erityishuoltoa? Asiakas ei itse osaa lääkkeenjakoa dosettiin.

Vastaus:

Vastaus ei ole yksiselitteinen. Ryhmässämme ei tällä hetkellä ole käytettävissä lakimiestä, joten vastaus perustuu ryhmän muiden jäsenten pohdiskeluihin ja ulkopuolisen lakineuvojan konsultointiin. Mielenterveyspuoleen asiantuntemuksemme ei riitä.

Vammaispalvelulaki on nykyään ensisijainen kehitysvammalakiin nähden. Erityishuoltolaki koskee tilannetta, jossa henkilö ei voi saada tarvitsemaansa hoitoa ja huolenpitoa muun lain perusteella. Tällä perusteella lääkkeiden jakaminen on kotisairaanhoitoa.

Eri asia on, jos lääkityksen tarpeesta ja avuntarpeesta lääkkeiden annostelussa on merkintä henkilön erityishuolto-ohjelmassa. Mikäli henkilön avuntarve lääkityksen annostelussa johtuu hänen kehitysvammaisuudestaan ja siitä on merkintä erityishuolto-ohjelmassa, palvelu on erityishuoltoa ja hänelle maksutonta.

Kehitysvammaisuuden konsulttiryhmä
Anneli Puhakka, Birgitta Huurre, Heikki Seppälä