Kysymys:
Kuuluvatko kuulovammaisen apuvälineet esim. ovikello, palohälytin ja puhelimen vilkkuva valo kustannustensa osalta lääkinnälliseen kuntoutukseen?
Vastaus:
Julkinen terveydenhuolto järjestää ja kustantaa kuulovammaisten apuvälineitä lääkinnällisenä kuntoutuksena, joka sisältää apuvälinehuollon. Tämä tarkoittaa sellaisia apuvälineitä kuin kuulolaite, täristinherätyskello tai puhelinvahvistin. Keskussairaaloiden kuuloasemilta ja kuulokeskuksista arvioidaan apuvälineiden tarvetta ja annetaan kuulovammaiselle käyttöön erilaisia apuvälineitä. Keskussairaalan apuvälinehuoltoon kuuluu myös apuvälineen käytön opetus ja laitehuolto. Joillakin paikkakunnilla myös terveyskeskus luovuttaa kuulovammaisen apuvälineitä. Kuulon apuvälineitä ja lisälaitteita voi hankkia myös omalla kustannuksella kodinkone- ja sähköliikkeistä, tavarataloista sekä kuuloalan erikoisliikkeistä.
Sosiaalihuolto kustantaa vaikeasti kuulovammaiselle apuvälineitä vammaispalveluna. Yleensä tällöin on kyse apuvälineistä, joita kuulovammainen tarvitsee, jotta hän voi asua kotonaan turvallisesti. Tämä tarkoittaa esimerkiksi kuulovammaisten palovaroitinta ja tekstipuhelinta. Jos kuulo on alentunut siinä määrin, ettei kuule palohälyttimen soittoa, kyse on todennäköisesti vaikeavammaisesta henkilöstä, ja hän on oikeutettu saamaan apuvälineet vammaispalvelun kautta. Kuntoutusohjaaja tai muu ammattihenkilö tekee apuvälinesuosituksen, lääkäri tutkii kuulon ja antaa lausunnon, ja apuvälinekeskuksessa opastavat kojeiden käytön. Vammaispalvelu tekee hakemuksen perusteella hankinnasta päätöksen ja maksaa välineet. Nykyisin kuulokojeet (lääkinnällinen kuntoutus) ovat niin erinomaisia, että vasta sitten kun kuulo on alentunut alle 70 desibeliin ja jolloin kyse on vaikeavammaisuudesta, tarvitaan näitä kuulon apuvälineitä ja silloin ne hankitaan vammaispalveluna.
Aikuissosiaalityön konsultointiryhmä;
Kerttu Vesterinen ja Jukka Vinnurva.