Käytännön tunnistaminen perustyössä tapahtuu niin, että työntekijä tarkastelee omaa työtään ja sen perusteita ottamalla siihen reflektiivisen asenteen ja sanallistamalla hiljaista tietoaan. Hän tekee sen yksin tai työtovereidensa kanssa.
Käytännön tunnistaminen epäkohdan kautta
Työntekijä/työyhteisö tunnistaa jonkin epäkohdan tai tarpeen toimia toisin. Tunnistamisen jälkeen haetaan/kehitetään keinoja uuteen toimintatapaan. Sitten keinoja testataan ja kerätään kokemusta niiden toimivuudesta. Seuraavaksi työntekijä kirjaa, mitä kehitettiin ja millä sanoilla uutta voisi kuvata.
Prosessissa voi toimia tukena esim. vastuutyöntekijä tai kehittävä sosiaalityöntekijä. Hän voi tiivistää ja koota huomioita ja kokemuksia muille osallisille eteenpäin työstettäväksi.
Käytännön tunnistaminen hyväksi koetun toimintatavan kautta
Työntekijä tai työyhteisö tarkastelee omaa työtään ja pyrkii tarttumaan toimintakäytäntöihin, jotka tuntuvat toimivilta ja työn tavoitteita ja arvoja edistäviltä. Työntekijä kysyy itseltään, mikä teki jonkin tilanteen hyväksi ja toimivaksi, mikä tilanteessa oli ainutkertaista ja mikä seurausta omasta tai työyhteisön hyvästä toimintatavasta.
Usein hyvä käytäntö piilee tilanteissa, joissa työ on tuottanut hyvää mieltä tai muuten merkittävän kokemuksen asiakkaalle ja työntekijälle. Tilanteisiin liittyy usein työntekijän ja asiakkaan onnistunut kohtaaminen, työntekijän hyvä tilannetaju ja ammattitaito ja se, että työyhteisössä vähitellen rakentuneet toimintakäytännöt ja -rakenteet tukevat työntekijän toimintaa.
Työkaluja käytännön tunnistamiseen löydät Prosessi-osiosta.