Euroopan sosiaalirahasto ESR:n mukaan hyvä käytäntö muuttuu tuotteeksi tai tuoteperheeksi suunnitelmallisella työotteella. Sillä tulee olla nimi, muoto, sisältö, käyttötarkoitus ja asiakas. Tarvittaessa sille pitää voida määritellä myös resurssit, sisältö, asiakas tai asiakasryhmät, laatu- ja seurantajärjestelmä, palautejärjestelmä ja hinta.
Tuotteistamisessa on pystyttävä vastaamaan kysymyksiin: Mitä tuotetaan? Kenelle tuotetaan? Miten tuotetaan? Miksi joku asiakas valitsee kyseessä olevan tuotteen tai palvelun?
Tuotteistamisessa on kolme vaihetta: kehittelyvaihe, kokeiluvaihe ja siirtovaihe. Useimmiten prosessi sisältää monia osittain päällekkäisiä vaiheita ja toimintoja.
Hyvän käytännön tuotteistaminen on pitkä ja moniulotteinen prosessi, osaprosessi prosessin sisällä. Se edellyttää emo-organisaation johdolta määrätietoista sitoutumista ja kykyä tunnistaa tuotteistettavat asiat. Prosessissa on kyettävä erottamaan, tuotteistetaanko konkreettinen tuote, malli vai palvelu. Kaksi jälkimmäistä ovat vaikeammin tuotteistettavissa. Niiden yhteydessä on usein voitava tuotteistaa myös niihin liittyvä toimintaympäristö.
Lisätietoa
Aro, Timo (2004): Hyvästä paras. Jaettu kehittämisvastuu ESR-projekteissa. Hyvät käytännöt -käsikirja. Helsinki, Työministeriö. Julkaisu PDF-muodossa
Tuominen, Anniina, Maarit Paananen & Petri Virtanen (2005): Projektituotteistajan opas. Helsinki, ESR. Julkaisu PDF-muodossa