Sosiaalityön käytäntötutkimuksella tarkoitetaan tutkimusotetta, jonka ongelma-asettelu ja aihe liittyvät sosiaalialan käytäntöihin ja jonka luonne on soveltava ja monia intressitahoja palveleva. Sosiaalityön käytäntötutkimuksen tehtävänä pidetään uutta etsivän tutkimus- ja tiedonmuodostuskulttuurin vahvistamista sosiaalialalla.
Käytäntötutkimuksen katsotaan erottuvan perinteisemmästä sosiaalitutkimuksen alasta tiedonmuodostuskulttuurinsa kautta. Siinä pyritään rajoja ylittäviin tapoihin tuottaa tietoa. Prosessiin yritetään saada mukaan palvelujen käyttäjiä, muita kansalaisia, ammattilaisia, palveluiden tuottajia, hallintoa ja vapaaehtoissektorin toimijoita. Tiedonmuodostuksen toimijoiksi otetaan mukaan kaikki eri osapuolet.
Käytäntötutkimus pyrkii käytäntöyhteytensä kautta luomaan reflektoivan suhteen vallalla oleviin sosiaalitieteen käsitteisiin ja teorioihin. Käytäntötutkimus hyödyntää tarinoita, metaforia, vertauskuvia ja dialogisia kohtaamisia, jotka jäsentävät elettyä todellisuutta osuvasti ja ajankohtaisesti. Käytäntötutkimukselle tyypillisiä ovat toimintatutkimukselliset ja etnografiset tutkimusotteet - myös taiteen keinot. Suuntaukselle on luontaista käytäntöperäisen ja toimijoihin sidotun tiedon henkilökohtainen koskettavuus. Suuntaus on ottanut tehtäväkseen tuoda etenkin marginaaliin sysättyjen tietoa ja kokemusta esille.
Lisätietoa
Satka, M., Karvinen-Niinikoski, S., Nylund, M. & Hoikkala, S. (2005): Sosiaalityön käytäntötutkimus. Helsinki: Palmenia-kustannus.