Communities of practice -lähestymistapa tutkii työelämän epävirallisia yhteisöjä, niiden käytäntöjä ja niissä tapahtuvaa sosiaalista oppimista. Niitä voidaan kutsua toimi- tai käytäntöyhteisöiksi ja ne ovat jonkin hankkeen ympärille kehkeytyvää vuorovaikutteista ja spontaania toimintaa, joka ei tavallisesti noudattele organisaation virallisia rajoja.
Toimiyhteisöä määrittävät kolme tekijää ovat 1) jokin yhteinen hanke, 2) jäsenten sitoutuminen yhteiseen toimintaan ja 3) yhteinen resurssivaranto (kieli, työvälineet, rutiinit, peukalosäännöt jne.). Lähestymistavan uusimmat suuntaukset tarkastelevat sitä, miten toimiyhteisöjä voidaan hyödyntää organisaation kehittämisessä.
Lisätietoa
Lave, J. & Wenger, E. (1991): Situated learning: Legitimate peripheral participation. Cambridge, Cambridge University Press.
Wenger, E. (2000): Communities of Practice and Social Learning Systems. Organization, Vol. 7, No. 2, s. 225-246.
Wenger, E. (1998): Communities of Practice: Learning, meaning, and identity. Cambridge University Press, Cambridge.